Siitä on taas kaua ku viimeks tänne kirjottelin. Ens viikko on viimenen viikko koulua, joten joululomalla voin oottaa iteltäni paljon päivityksiä. Paljon on ehtiny tapahtua myös koirien kanssa, kerron nyt sieltä asti ku kykenen muistamaan.
Alotin innoissani reenaamaan Detan kanssa kiertoa, joka sujuki aivan loistavasti. Sormella näytin mihi suuntaan mennään ja naks. Kahen toiston jälkeen neiti hoksas mistä on kyse, teki iha oma toimisesti kierron joka kerta. Jotenki Detta yhdisti siihe sivulle istumisen, en oikee tiiä mitä sähelsin mutta näin kuitenki tapahtu. Se siis kiersi mut ympäri ja istu sivulle. Perusasento oli varmempi ku koskaa, päätinki siis lopettaa kiertämisen opettamisen ja tein kierrosta perinteisen vanhan kiertäen perusasentoon. Dettahan osas jo perusasennon uudemmalla tavalla, sivussa kierretään pikku kiekka ja sitte isketään peppu vierelle, mut tästä tuli jotai iha huippua ! Mun kieräminen sopii ehottomasti paremmi neidille. Jotenki olin ehkä ajatellu että ku Luna on opetettu ilman kiertoa kivuttomasti ja vaivattomasti perusasentoon, ni sama tulee toimimaa myös Detan kanssa. Näin sitä suunnitelmat muuttuu.
Perjantaina olin Detan kanssa hallissa, ei oltu pitkää aikaa reenattu kodin ulkopuolella ja oli iha huippua. Koira oli uskomattomassa vireessä ja ekoje tutkailujen jälkeen toimi ku unelma. Pomppas hienosti pöydälle, oli paikallaan, istu, makas, tuli luokse, otti koko aja kontaktia jne. Kokeiltii myös putkea ja keinua. Putki ei ollu Detan mielestä ollenkaa pelottava, siellähä sai herkkuja. Parin ekan kerran jälkee neiti juoksi putkesta ku vanha tekijä. Muutaman kerran ite mokasin ja vein koiran liian kovalla vauhdilla, jolloi se saatto pinkasta ohi. Keinuunki mentii kovalla innolla, toki ei Detta vielä ymmärtäny pysähtyä keskelle ja muuttaa painopistettä, mut eipä sellasta voi vielä vaatiakkaan. Kaikkein hienointa oli huomata ettei se jännitä mitää, vaa tekee kaiken mitä pyydän kovalla innolla. Seuraamista ollaa nyt alotettu tosissaa ja tavotteena ois oppia se suhteellisen hyvi joululoman aikana :)
Kaikkein parasta hallireenissä oli se ku pääs itekki juoksemaa ja peuhaamaan koiran kanssa. Tää tokoilu alkaa puuduttamaan, vaihtelua kiitos.
Oon innostunu hiihtämisestä ja tajusin et hiihtämisen myötä saan sitä vaihtelua, otan vaa siihen koiran mukaan. Päräytinki siis juuri ajokortin saaneena Mustiin ja Mirriin, ostin Lunalle vetovaljaat, otin sukset kainaloon ja painelin koiran kera jäälle. Alku oli vähä hankalaa, koira kyllä veti hyvin ja kovaa, mutta olin kokematon enkä oikeen tienny miten homma hoidetaan. Jotenki näin tää retki meni: laitoin vielä suksia jalkaan ku koira pujahti hienoista uusista valjaistaan läpi ja ampas suoraa viereiselle luistinradalle. Aikansa se siellä juoksi ja viihdytti luistelijoita mun huudellessa sitä, eikä se todellakaan ottanu kuuleviin korviinsa käskyjä. Sitte naps joku sen päässä napsahti, se juoksi mun luo istu eteen ja ootti herkkua. Ihan ku se ois ollu aina huippu tottelevainen ja kiltti koira. Joskus mietin et mitä dobermannin päässä liikkuu?
No sitte päästii hyvin matkaa ja mentiinki hyvällä vauhdilla varmaa puol kilometriä, sitte STOP ja kakalle. Tää äkilline pysähtymine sai mut irrottamaa hihnasta, etten nykäsis koiraa sillai et sitä sattuu. Nonii kakat oli tehty, eikä mami kerenny luo, jalat siis alle ja luistelijoita jahtaamaan. Tässä vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskii ja hypätä avantoon, nii paljon hävetti. Luna juoksi niin kovaa ku jaloistaa pääsi ja jahtas haukkuen luistelijoita vuoron perään. Moni joutu pysähtymään ettei luistelis koiran päälle. Noh sain koiran kiinni ehkä 5 min päästä ja ajattelin että 3 kerta toden sanoo ja kokeilin vielä kerran. SAIN HIIHDETTYÄ 8 KM HYVINKI SUJUVASTI ! Kaikilla oli lopulta kivaa ja matka suju hyvin, ens kerralla voisin ehkä uskaltaa ottaa jo juoksuvyön ja laittaa remmin siihen kiinni. Luna osaa kyllä pysähtyä käskystä ja vetää nii kovaa ku jaloistaan pääsee, välimuodot on vaa vielä hakusessa, jote ehkä kokeilen vielä muutaman kerran hihna kädessä.
Ajattelin käydä kerran viikossa hiihtelemässä näi aluks, ettei rasita koiraa liikaa. Lunan vauhdissa on nimittäin tosi vaikee hiihtää. Se menee oikeestaan siihen että mä seison suksilla ja koitan pysyä mukana, eri juttu ois varmaa mäkisessä maastossa mutta tyydyn aluks jäällä harjotteluun. Täällä ei käsittääkseni oo ees paikkoja missä koiran kanssa sais mennä, siis muita ku jää. Koira kun pilaa kaikki ladut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti