keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Narttumaista käytöstä.

Oltiin tänään tosiaan jo 7.45 yliopistolla kattomassa kun pojat lähti matkaan. Molemmat koirat oli mulla mukana, mut Detta sai ootella autossa. Huomasin heti kun lähettiin kotipihasta, et Lunalla oli tänään yks niistä ihanista päivistä, kun ei ole korvia ja kaikki asiat tehään oman pään mukaan. Noh... neiti päätti sitten siellä ihmishälinässä pelätä ihan kaikkea, vaikka oltiin kaukan ihmisistä, niin silti piti haukkua sateenvarjoille ja jännittää ihmisiä, jotka edes tuli vähän kohti. Mulle ei vaan yksinkertasesti avaudu tän koiran ajatusmaailma. Joskus se ei pelkää mitään ja joskus se pelkää kaikkea, jopa tuulta. Ihme kohtauksia. Enkä usko että mun mieliala vaikuttaa siihen, kun ei tääkään tilanne ollu mitenkään erikoinen. Istuskeltiin vaan ihan rauhassa ja kateltiin maailman menoa. Hetkeks neiti unohti aina hälilän ja istuskeli, katteli, tarjos perusasentoa ja odotteli herkkua yms. mut sitte se sama pelkotila palas, vaikkei mitään kummallista tapahtunukkaa. Voi voi. Miska kerto myös että Luna tekee pyörälenkeillä tätä samaa, ensin on ihanaa juosta ja 20 min jälkeen se keksii että hei toi pyörä saattaa sittenki olla pelottava ja alkaa jänskätä pyörää.

Viimein ku porukka oli kadonnu lähettiin kävelemään autolle ja Lunan mielestä oli tosi kiva kiskoa, pomppia ja nykiä eri suuntiin, ottaa oikeet ilohepulit. Ai että mulla oli mukavaa! Homma sen kun parani kun lähettiin metsälenkille Nemon ja Eevan kanssa, neiti ei totellu, kuunnellu eikä ottanu mun sanoja kuuleviin korviinsa. Mä en ymmärrä mistä näitä päiviä tulee??? Pitäs vaan yksinkertasesti jättää koko koira kotiin kun se on tolla fiiliksellä, eikä vaa sitkeesti kuskata sitä joka paikkaan. Väitän nimittäin ettei tästä meijän totutteluretkestä ollu mitään hyötyä.

1 kommentti:

  1. Jos aina menisi hyvin ei hyvät hetket tuntuisi miltään. :) Tsemppiä, eiköhän se Luna iän myötä tasoitu!

    VastaaPoista