perjantai 6. huhtikuuta 2012

Jenna Caloanderin koulutus

Noniin nyt vihdoin pääsen kirjoittelemaan tätä postausta. Olin siis viime sunnuntaina 1.4. Jennan koulutuksessa ja jännitin sitä huisin paljon. Kaikki muut koirakot on niin paljon kokeneempia kun me. Ollaan siis treenattu agia syksystä asti (josta oltiin ehkä 3 kk pois juoksujen ja tassuvaivojen takia), meijän historia ei siis oo huima :D. Alotin aamun käymällä D:n kanssa pienellä hölkällä, jonka jälkeen lykkäsin koiralle Back On Trackin niskaan. Jatkoin lämmittelyä vielä hallissa heittelemällä palloa. Oltiin vuorossa tokana ja voi, että kuinka jänskäs.


Alotettiin leijeröinnillä (korjatkaa jos tulee taas vääriä termejä), tehtiin siis pätkää 1-7. Eka palkattiin 5 jälkeen ja sitten 6, mutta nopeesti koira hoksas mistä on kyse. 1-7 pätkä meniki meijän osalta loistavasti, olin huisin tyytyväinen :) Tästä jatkettiin pätkälle 15-21, jossa 17 tehtiin sylkkärillä. Harjoteltiin sitä muutaman kerran ihan herkulla koiraa pyörittäen, jonka jälkeen vasta kokeiltiin radan yhteydessä. Mä sijotuin jotenki hassusti muutamalla ekalla kerralla, eikä koira hoksannu ollenkaan minne halusin sen menevän. Jenna ohjeisti kuitenki niin hyvin, että meijän yhteistyö alko lopulta sujua. 18-19 oli monelle koiralle ongelmakohta, ohjaajan piti olla tosi tarkkana että vie koiran muurista yli saakka, eikä vaan töppää niin että koira kieltää. (Hahah hajoilen täällä itekseni näille mun sanoille). Sijotuin varmaan 5 kertaa väärään paikkaan kun menin liikaa muurin taakse ja sillon en ehtiny enää koiran matkaan 20-21 esteille. Jotenkin Jenna sai kuitenki neuvottua niin, että loppuun muutama onnistunu toisto. Näitä täytyy treenata paljon. Sain vinkkinä, että tollasta häslä koiraa on ohjattava selkeesti, ettei pakka hajoo täysin. Tossa saattaa olla perää :D Tän jälkeen tauko.

Lopuks lähdettiin tekemään pätkää, joka osottautu mulle hyvin hyvin hankalaks eli 9-13. Tää pätkä ei näytä ollenkaan haastavalta, eikä sitä varmasti muille ookkaa, mutta jostain syystä mun rintamasuunta oli koko ajan niin hukassa, että D ei hypänny muuria. Jos se kuitenki sattu hyppäämään viivästyin 12-13 valssista, eikä koira menny jouhevasti putkeen. Plaah.. koira kyllä osaa, mutta onko sen pakko olla raketti? Musta ois reilua ootella mammaa ja vähän hidastaa tollasilla suorilla. Hinkattiin tätä kohtaa ties kuinka monta toistoa ja jatkettiin vielä eilisissä treeneissä, en käsitä miten se on mulle niin haastava. Ehkä meen ens viikolla tekemään sen vielä itekseni, koska en meinaa antaa periks!

Jennan koulutus oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä. En oikein käsitä miten se voi olla samaan aikaan niin jämäkkä, mutta mukava. Se myös sai tuntemaan mun olon ohjaajana hyväks ja onnistuneeks, vaikka mokailinki enemmän ku tarpeeks. Usein mulle tulee sellanen olo, että koira osaa kyllä, mutta mä en osaa mitää, ei kuitenkaa tällä kertaa. Kivaa oli myös se, että se luotti meijän tekemiseen ja otti lisää esteitä putkeen rohkeesti. Ei tehty pelkästään lyhyttä pätkää (johon ite usein syyllistyn), vaan aina ku onnistu se sano, että sitte nää kaikki. Aluks olin vähä että KLUP, miten me noista kaikista selvitään, mutta hyvin se kuitenki meni. Alko jo tuntua siltä, että mennään melkein kokonaista rataa (vaikka todellisuus oli aivan toinen). Tollanen parantaa motivaatiota huisin paljon.

 Tosi jännä, en oikee vieläkää käsitä tätä. Siis sitä, että joku ihminen voi olla tollanen. Jännää että tollasia ihmisiä on edes olemassa, Jennasta vois tulla mulle hyvä kollega. Jos me vielä joskus törmätään, ni ehkä ehdotan sille opettajaopintoja. Kiitos :)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti