keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Hulinaa ja muutoksia

Heipparallaa, meitä ei oo vähään aikaan näkyny, mutta täällä me edelleen ollaan. Nyt on muutettu äkkiseltään Helsinkiin ja täällä vietetään elämää ainaki syksyyn asti tai ehkä jäädään lopullisesti? Uus koti sijaitsee Siltamäessä ja ollaan kotiuduttu kyllä hyvin. Jopa kiljukaula Luna on ymmärtäny olla hiljaa, vaikka on jo muutaman hetken viettänykki yksin. Tää on koiralle paratiisi! Hyvät ulkoilumaastot ja koirapuisto vieressä. Kyllä mua aluks jännitti miten Luna sopeutuu uuteen ympäristöön, kotiin, pyöriin ja hälinään. Detasta en ollu niinkää huolissani, vaikkei se oo koskaan kerrostalossa asunukkaa.

Ollaan tehty Lunan kanssa pitkiä puistolenkkejä, saatu aikaan hyviä ohituksia (myös huonoja) ja harjoteltu mallikkaiks hihnakävelijöiks. Ihmiset ja pyörät ei kiinnosta enää ollenkaan, mutta toisten koirien luo täytyy edelleen vetää. Pallo on nykyään must ja se suussa voi kävellä vaikka tunnin lenkin, se toimii kyllä kivasti kun koira keskittyy pallon kantamiseen, eikä kaikkeen ympärillä. Käytän koirat yhessä aamusin ja joskus iltasin, mutta pitkän päivälenkin erikseen. Aamulenkit on sujunu kivasti, eikä oo tarvinnu kamppailla vetävien neitien kanssa oikeestaan ollenkaan (koputan puuta).

Detan kanssa meillä on jotenki tatsi hukassa. Ei olla ollenkaan samalla aaltopituudella. Se voi tosin johtua siitä, että oon joutunu komentamaan sitä aika paljon sisällä haukkumisesta. Sen mielestä kaikkiin ääniin pitää reagoida, eikä oo ollenkaan kivaa ku mamma suihkuttaa vettä naamaan sen jälkeen. Ollaa käyty heittelemässä palloa ja yhet treenit.

Treenattiin Heurekan pihassa nurtsilla koiria. D oli ihan ok, mut edelleen tuntuu että meijän yhteiselo on paussilla. Täytyy kattoa miten tää jatkossa etenee. Saatiin koirille hyvät häiriöt, Emmi ja Jossu oli mun kanssa, mutta myös kaks jotain muuta koirakkoa oli treenailemassa omia juttujaan. Vierestä meni junia, kävelijöitä ja koiran ulkoiluttajia, mutta ei D niihin reagoinu. Voi olla että meijän huono kemia johtuu mun stressistä. Tässä on ollu nyt kaikenlaista ja koira varmasti aistii sen. Hermostun myös helpommin ku yleensä. No, mutta ehkä tää tästä.

Huomenna ois Pieksämäen koe, mutta en tiiä vielä meenkö. 300 km suuntaan on aika kova matka ajella yksin, voi olla että jätän väliin. Sain paikan jo 2 vko:n päästä kokeesee Helsinkiin ja ehkä myös tulevalle lauantaille jos paikkoja vapautuu. Luna alkaa olla aika hieno tyttö, jännä nähä koska sen kanssa pääsis korkkaamaan alokasluokan. Liikkeet olis ja häiriötäki alkaa neiti sietää, uuden asuinpaikan johdosta. Me viihdytään kyllä hyvin ja täällä on paljon koirakavereita:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti