torstai 4. lokakuuta 2012

Uudet kujeet

Heippa, viime kerrasta onki aikaa. Oon käyttäny enemmän resursseja toisen blogin päivittelyyn, kun tän mun harrastuksen raportointiin, eikä siinä oo oikeestaan ollu raportoitavaakaan. Alotetaanpa vaikka kertomalla kuulumiset. Luna jäi muutama viikko sitten auton alle, ollessaan Emmillä ja Jussilla hoidossa. Jouduin ite lähtemään yöllä sairaalaan, enkä uskaltanu jättää tota ruskeeta kiljukaulaa tänne naapureiden iloks. Luna oli siis livahtanu ovesta ja karannu tielle, jossa se otti Mersun kanssa yhteen. Koira ei antanu tän jälkeen kellekkään kiinni, vaan mun piti lähteä kiireen vilkkaa ottamaan karkulainen kiinni. Tuloksena tästä oli sisäset ja ulkoset tiki, särkylääkkeet, nesteytystä ja antibioottikuuri. Onneks selvittiin näinki vähällä.

Noh jouduin sitten taas seuraavana iltana sairaalaan ja olinki siellä 3 päivää. Tän ajan koirat oli Äitillä hoidossa, ja vielä viikon tästä eteenpäinki. Äiti hoito Lunan haavan kuntoon, mutta voi apua kun se tuli takasin kotiin. Koiraa ei ollu saanu juoksuttaa melkein kahteen viikkoon ja meno oli sen mukasta. Hihnassa neiti pomppi neljällä jalalla, eikä ottanu käskyjä kuuleviin korviinsa. Detta taas oli saanu mummolassa "muutaman" lisäkilon. Ilmeisesti ainaki ruoka maitto hyvin :D

Viime lauantaina Luna suuntas Tampereelle Jussin ja Terhin ihanaan koirakotiin, jossa oli jo ennestään 2 mäyräkoira herraa. Niillä on menny uskomattoman hyvin ja Luna nauttii olostaan täysin rinnoin.

Detan kanssa ollaan "tottisteltu" kerran jos sitä nyt voi tottisteluks sanoa. Heittelin palloa ja tein seuraamisia, luoksetulon pysäytyksiä ja muuta pientä mukavaa. Tää oli muistaakseni maanantaina? Tiistaina taas käytiin juoksemassa, tai lähinnä kokeiltiin meikäläisen kuntoa. 3 km juostiin 20 min ja loput tunnin lenkistä käveltiin. Jätin myös Detan elämäni ekan kerran kaupan ulkopuolelle oottamaan kun kävin apteekissa. Mua siis ei pelota koiran käytös, koska tiiän että jos jätän sen paikkamakuuseen ni se ei siitä hievahdakkaan, mutta jos joku varastaa mun pienen kiltin Bordercollien. Onneks tällä kertaa ei varastanu ja koitan kyllä kaikkeni välttää noita tilanteita.

 


Nii ja ollaan muuten muuttamassa 1.11. Jyväskylään. Sieltä täytyis löytää joku hyvä kouluttaja ja seura, jossa päästäis treenailemaan tokoa ja agia. Detan kanssahan suurimpana ongelmana on tällä hetkellä kokeet. Treeneissä se tekee hienosti ja on mallikelponen koira, mutta en osaa rakentaa sille sitä koetilannetta. Jos komennan sitä, se ei tee enää mitään ja heittäytyy lahnaks, mutta jos taas kehun ja tsemppaan se alkaa ottaa omia ohjia. En tiiä kerroinko täällä aiemmin, mutta viime kokeessa neiti lähti lähti paikkamakuussa rivistä ja pomppas liikkurin syliin. Voi sitä omistajan häpeää. Noh, paikkamakuusta tuli 10, koska liike ei ollu ehtiny vielä alkaa, mutta tää just kertoo siitä ongelmasta. Se kuvittelee että mitä tahansa saa tehä, jos tsemppaan ja oon sille ihana kouluttaja. Joskus mietin että ois kyllä ihana päästä ton pienen BC:n ajatusmaailmaan, mutta ainaki tällä hetkellä se on mahotonta.

Oon viime aikoina käyttäny tosi vähän hihnaa, vaikka asutaanki täällä Helsingissä. D saa juosta vapaasti ja kun joku tulee vastaan seuruutan sen ohi. Tästä varmaan tulee sanomista, mutta koska ollaan muuttamassa nautitaan vapaista lenkeistä :D Ei tuolla puistossakaan varmaan sais koiraa irti pitää, mutta enhän mä sitä tiedä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti