Kotona ollaan

Nyt on taas saavuttu kotiin tai oikeestaan jo sunnuntaina. Oltiin tosiaan Debsin kanssa Inkoossa leireilemässä. Ohjelmassa oli agia, leikkikoulua, koirien ensiapu ja käyttäytymisluento sekä kivaa yhdessä oloa. Täytyy kyllä sanoa, että oli aivan huippu viikonloppu! D oli tosi hieno ja teki kivasti töitä. Nyt on taas omistajalla roppakaupalla motivaatiota lähteä kisailemaan ja treenata. Ootan myös kesän leiriä innolla :)

Varasin jo paikan 17.5. kokeeseen, mutta mua vähän hirvittää, että D juoksee sillon. Noh, jos näin käy niin ei mahda mitään. 20.4. olis ollu Pieksämäellä koe, mutta en saanu ketään hoitamaan lasta. Näinpä en mene kokeeseen ennen toukokuuta. Ei sillä, että se haittais. Luoksetulon pysäytys (seisten) on edelleen epävarma pitkällä matkalla. Lyhyellä homma toimii aina, mutta pitkällä koira valuu ja valuu. Tää voi johtua siitäkin, että Debs on niin jumissa. Kun vauhti on kova, ei koira yksinkertasesti halua laittaa liinoja kiinni, koska se sattuu. Sen takia me ei olla tehtykkään niitä aikoihin.

Luoksetulo on tosiaan ainoo liike, jonka suhteen oon epävarma. Vähän myös kaukot hirvittää, vaikka ne toimiikin treeneissä kun junan vessa. D saa joskus ihania bortsumaisia paineistumiskohtauksia ja sillon meikälainen saa vaan haaveilla kaukoista. Noh, se on sitä viretilan hallintaa, jonka kanssa pitäis oppia työskentelemään.

Hei ja koska tää postaus on jo nyt sekava, niin ajattelin vielä kertoa että ollaan menossa 21 pv Pulliaisen Riikan koulutukseen. Katsellaan osaako se sanoa mitään tähän meijän vireongelmaan :)

Hiukan oli mutaiset aksat. Lensin naamalleni suoraan kuraan ja kastuin aivan litimäräksi. Vaatteet olikin kurassa loppureissun, mutta ei se menoa haitannu. Kivaa oli, kiitos tytöt <3