keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tunnari post it -lapuilla

Heipparallaa! Kerron teille eilisestä kokeesta seuraavassa postauksessa, koska just nyt mulla on inspis kertoa meidän äskesestä treenistä. Oon siis kotona kipeenä, eikä päästä aksaamaan :( Sain kuitenkin netistä inspiraatiota alkaa opiskella tunnaria. Jotenkin oon saanu omaan pieneen päähäni iskostettua sen meille haastavimmaksi liikkeeksi, vaikkei me olla sitä edes treenattu. On me kokeiltu herkkuja kapuloiden välissä, herkun hieromista kapulaan yms. mutta mikään ei oo oikeen saanu mussa, eikä koirassakaan aikaan ahaa-eläymystä.

Tänään sitten innostuin ja päätin, että nyt me se alotetaan ja vielä kunnolla perusteellisesti. Aikomuksena käyttää post it -lappusia. Askeleittain meidän treeniä tai siis aloitetaan suunnitelmasta (mikäänhän ei taas mennyt suunnitelmien mukaan joten jouduin soveltamaan):

1. Opeta koira koskemaan lappuun. Tän piti siis olla meidän ensimmäinen treeni, mutta jostain syystä olin taas aliarvioinu koiraa. Kolme toistoa ja koira tarjoaa sitä jo koko ajan, siispä seuraavaan askeleeseen.

2. 2 lappua vierekkäin ja naksutetaan kun koskee siihen meikäläisen hajuseen.

Voi voi kuinka typerä voinkaan olla. Koira tietenkin tarjoaa nenäkosketusta molempiin vuorotellen ja on tyytyväinen kun saa palkan. Tämän jälkeen kokeilin vielä lisätä yhden lapun, homma jatkuu.

Oli siis pienen aikalisän aika. Koira omille teilleen ja omistaja sohvalle. Miten saan koiran haistelemaan? Pim ja keksin ajatuksen. Koira makaamaan olohuoneeseen ja lappu eteisen seinään. "Etsi" -käskyllä liikkeelle ja kun lappu löytyy naks. Hieroin lappuun paljon omaa hajua, että etsiminen olisi helpompaa. Sinnikkäästi D työskenteli ja löysi lapun. Seuraavalla kerralla neiti jo tiesi mitä etsitään, mutta HAISTELI koko ajan, eikä koettanut etsiä katseella. Tässä vaiheessa omistaja tietenkin hyppii riemusta.

Kunnianhimo vei jälleen voiton, enkä jättänyt treeniä tähän, vaan lisäilin lappuja ympäri huonetta. Näissä lapuissa ei ollut mun hajua, vaan käsittelin niitä kumihanskoilla. Tuo mies ei kuulemma aina ihan ymmärrä mua :D Ensimmäisen etsinnän jälkeen Detta ei edes tarjonnu enää muita lappuja vaan etsi ainoostaan sitä yhtä ainoota oikeeta. Tässä meillä toimi se, että laput on kaukana toisistaan, eikä koira pääse tarjoamaan niiden välillä. Lopulta meillä oli huoneessa 5 ei mun hajuista lappua ja yksi hajullinen, oikea löytyi joka kerta.

Oon niin huisin onnellinen, että koira etsii nyt haistelemalla omaa lappuaan. Seuraavana projektina on laittaa lappuja vierekkäin ja näistä tulisi löytää se oikea. Treeni kuitenkin aloitetaan tällä oman etsinnällä johon viimeksi jäätiin.

Oikeastihan mulla ei oo hajuakaan miten tää tekniikka toimii, mutta meillä se toimi loistavasti näin ja päästiin tavoitteeseen. Tavoite oli merkata oma lappu muiden joukosta haistelemalla. Voi sitä tunnetta kun koira kävelee muina miehinä väärän lapun ohi, eikä edes ehdota sitä mulle :) Niin hienoa!

 Jatkossa kun D osaa etsiä seinästä sen oikean lapun muiden joukosta, aion laittaa laput kapuloiden päälle ja sitten vain yksinkertaisesti poistaa ne. Katsotaan onnistuuko tämä.


Yellow post-it



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti