Oili Huotarin koulutus

Ja jälleen on saatu oppia ja etenkin uutta motivaatiota tulevaan. Eilen siis vietettiin koko päivä kuunnellen ja treenaten Oili Huotarin kanssa. Käytiin Fiinin kanssa jokunen kuukausi aiemminkin Oilin koulutuksessa ja olin niin tyytyväinen, että oli pakko mennä uudestaan.

Meidän suoritusvuoro alkoi ryhmätreeneillä, koska yksilöaika oli vasta 16.30. Ryhmätreenissä tehtiin paikkamakuuta rivissä yksitellen käskyttäen, istuminen, luoksetulo rivistä yksitellen, seuraamista rivissä, jääviä rivissä ja muita kovia häiriöitä. Kaikkeen muuhun F kykeni hyvin, mutta paikkamakuu jossa ihmiset liikkuivat siellä täällä oli haastava. Kaikkia olisi vaan ollut niin älyttömän kiva moikata. Koirista ei ole häiriöksi. Meillä on onni treenata viikoittain porukassa, jossa kaikki kykenevät tekemään treeniä yhtäaikaa. Luoksetulo rivistä yksitelleen meni yllättävän hyvin, samoin jäävät. Koira kuunteli vain minua ja teki istumisen ja makuun hyvin. Seisominen on vielä niin vaiheessa, ettei sitä voinut odottaakaan, etenkään tuollaisessa häiriössä. Ryhmätreenin jälkeen oli jo onnistunut fiilis.

Yksilöissä otin ensimmäiseksi liikkeeksi luoksarin stopit, joita ei oltu vielä aloitettu. Alettiin työstämään niitä leikin varjolla, jossa koiralle vaan nakellaan nameja vuorotellen eri suuntiin. Yllätykseksi heitetäänkin nami käskysanan kanssa vastaan, jolloin koira automaattisesti pysähtyy. Makuussa taas palkataan suoraan jalkojen juureen, niin että koira syöksyy kovasta vauhdista maahan. Tämä sopi kyllä meille kuin nenä päähän. Fiini hoksasi heti mistä on kyse ja teki tosi hienoja stoppeja. Näitä ei olin mukaan tästä tarvitse edes viedä eteen päin vaan ne lykätään monien monien toistojen jälkeen suoraan liikkeeseen.

Toisena liikkeenä seuraaminen. Tätä tehtiin noin 6 kk Korrin Pekan ohjeiden mukaan kolmella eri tavalla. Lelu kainalossa, imuttaen ja puolipassiivisella kädellä. Itsellä ongelmana on se, etten uskalla viedä liikettä eteen päin, max 6 askelta ja palkka. Allekirjoittanu on jo yhdelle koiralle rakentanut huonon seuraamisen, eikä aio tehdä toiste samaa.

Saatiin Oililta tosi paljon kehuja kauniista seuraamisesta ja ohjeeksi pidentää pätkiä nyt kunnolla. Ensin imutuskierros, jonka jälkeen herkku pois kädestä ja palkkasanalla palkkaaminen. F vastasi näihin tosi hyvin ja teki jo pitkiä pätkiä loistavasti. Tuntui niin hyvältä saada positiivista palautetta paikasta, asenteesta ja siitä, että työ on oikeasti kannattanut. Seuraaminen on oikeasti aika kivaa, kun tekee pohjat kunnolla. Niin ja ollaan kuulemma valmiita alokasluokkaan.

Havaintona tuosta koirasta on ehdottomasti se, ettei sitä voi viedä kokeeseen suoraan autosta. Se täytyy lämmitellä kunnolla ja tehdä koe pari kertaa läpi, ennen kuin sen saa keskittymään 100 %. toukokuun 31. pv korkataan alokasluokka, joten vielä ehtii hinkata kokeenomaisia, vahvistaa seisomisen ja pidentää seuraamisen. Niin jännää, mutta on tuo koira vaan <33

PÄÄTÖKSIÄ LAJIEN SUHTEEN

Olin aikoja sitten päättänyt ettei Fiinin kanssa tulla mahdollisesti koskaan tekemään agilityä. Jossain vaiheessa pyörsin hetkeksi päätöksen. Hairahdusta kesti parit treenit kunnes palasin taas vanhaan "suunnitelmaan". No, nyt kun Detta jäi pois jouduin punnitsemaan, lopetanko lajin kokonaan vai jatkanko pienen kelpien kanssa. Niin siinä sitten kävi, että meillä on nyt ryhmäpaikka ja ollaan käyty sen lisäksi kerran viikossa hallilla ihan vain aksaamassa.

No agility tulee siis olemaan tämän kevään ja kesän suunnitelmissa vahvasti mukana. Keväällä aiotaan myös tutustua PK-puolelle viestin ja tottiksen merkeissä. Eniten panostetaan kuitenkin nyt tokoon. Toukokuun lopussa seuralla on omat kisat, jotka ovat samalla kelpien ja bortsujen rotumestikset, joihin aion ilmoittaa pikku F:n. Kisavalmis se ei vielä ole. Seuraamiseen on saatava roimasti lisää pituutta, mutta silloin kun seurataan, seurataan todella hyvin. Kuvitellin, että meidän suurin ongelma on paikkamakuu, näin ei kuitenkaan ole. Fiini on tehnyt jo 3 täydellistä alokasluokan paikkamakuuta. Alan hiljalleen luottaa siihen, että kyllä se siellä pysyy. Nyt vain häiriöt kattoon senkin liikkeen osalta.

Ai niin ja käytiin muutama viikko sitten oman kennelpiirin nuorten koirien tokoringin pääsykokeessa. Saatiin paikka osaavaan porukkaan, jonka myötä on tiedossa koulutuksia ja hyviä treenejä. Tosi kiva juttu :) Kokeen seuraaminen ei jättänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta muuten meni oikein mainiosti. Luoksetulo loistava vähän vinoa perusasentoa lukuunottamatta, nouto hyvä, kapulan sylkemistä lukuunottamatta ja liikkeestä maahanmeno sekä paikkis lähes täydellisiä. Kehään menoista ja liikkeiden väleistä ei vielä kannata puhua mitään.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ollaan tosi hyvällä alulla. Ikää mittarissa on vasta vuosi ja toivottavasti ainakin 10 aktiivivuotta edessä. Huomenna koittaa totuuden hetki, kun otetaan viralliset luustokuvat ja katsotaan mitä sieltä löytyy (toivottavasti ei mitään mullistavaa).

Yhteinen sävel

Viime aikoina täällä on menty melko synkissä merkeissä. Detan terveydellinen tila ei nimittäin ole kehuttava. Kolmessa tassussa on nivelrikko ja koira on todella kipeä. Nyt jatketaan asioiden selvittämistä ja koitetaan löytyy sopiva lääkitys. Ainakin toistaiseksi meidän yhteinen harrastaminen on katkolla. Odoetaan ihmettä ja terveempiä päivä, ennen kuin voidaan ajatella tulevaa.

Fiinin kanssa ollaan juostu lenkkejä ja harrastettu ahkerasti keittiötokoa. On me hallilakin käyty paristi viikossa. Liikkeet ja yhteistyö tuntuu menneen harppauksin eteen päin. Alokasluokkaan rakennellaan vielä seuraamiseen pituutta ja liikkeestä seisominen niin homma alkaa olla hyvin paketissa. Liian aikaisin me ei kisaamaan lähdetä. Tänään saatiin jo esimakua nuorten koirien tokoringin pääsykokeessa. Liikkeinä seuraaminen, luoksetulo, nouto ja vapaavalintainen liike. Seuraamisesta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta minkäs teet, kun ei pieni kelpie ole tehnyt vasta kun sitä 5 askelta. Ajoittain todella hienoa. Luoksetulo ok, vähän vino perusasento, noudossa taas tiputti sivulla kapulan. Tämä on taas joku uusi hieno keksintö, mitä ei olekaan ennen tehty :D Liikkeestä maahan oli lähes täydellinen. Seurasi tosi kivasti ja nopea maahan meno. 

Niin ja olihan siellä se paikkamakuu. Ihan normaali alokasluokan 2 min. Fiini selvisi siitä kivasti, ekaa kertaa vähän haisteli mutta tätäkin lähdetään työstämään. Kokonaisuudessa jäi ihan hyvä maku tekemisestä ja saatiinhan me paikka lasten rinkiin. 

Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että koiran kanssa on löytynyt kunnon yhteys. Alussa se on aina niin hakemista ja kaikki on outoa. Vuosihan siihen meni, mutta viimein aletaan olla oikeasti koirakko. Tunnen Fiin jo nin paljon paremmin, Tiedän vähän mitä sen päässä liikkuu ja miten homma toimii. Rakkaus tuota koiraa kohtaan syvenee jatkuvasti. Vielä kun saisi tuon vanhemman rakkauden kohteen kuntoon, olisin enemmän kuin onnellinen.

Jatkossa tännekin vähän useammin postauksia :)