maanantai 25. huhtikuuta 2011

Väsyneet vauvat.

Täällä ei paljon tapahdu, eilen tultiin mamilta ja koirat on aivan totaalisen loppu. Kun päästiin ovesta sisään ni Luna huokas välittömästi onnellisena ja meni petiin nukkumaan. Vasta 9 tunnin päästä se liikahti ku oli aika tulla syömää ja mennä pissille. Piti oikeesti käydä tarkistamassa, et hengittääkö se vielä. Detta jakso hetken leikkiä uudella Lupu-pehmolelulla, mut sitte seki simahti eikä sen koommin lotkauttanu korvaansa. Oliphan ainaki rauhallista. Reissussa koirat oli hyvin, Luna oli yllättävänki slungi. Se anto Timon (äidin mies) silitellä sitä yms. vaikka normaalisti uudet miehet on tosi pelottavia. Ei ollu minkäänlaista ylimäärästä pelkäämistä tai häseltämistä, ei vaellellu ja stepannu ressaantuneena. Vähäinen hisekki lähti ekan päivän jälkeen. Siitä on selkeesti muovautumassa rauhallinen dobermanni. Ongelmana on tietenki edelleen se, että se on tosi kiintyny muhun. Jos lähen pois näköetäisyydeltä ja se jää jonkun muun kanssa tulee paniikki, mutta sitäki harjotellaan.

Saatiin reissussa aikaan tosi hyvä hihnakävely -treeni. Luna ei meinannu pysyä pöksyissään ku äiti, Miska, Vikke (jack russel) ja Detta käveli edellä. Käytiin aluks pieni henkien taisto, jokaisella vetoaskeleella takasin päin ja ehkä puolen tunnin päästä se hoksas, ettei tää homma kannata. Viimenen kilometri käveltiin ilman kuonopantaa vierekkäin ja hihna oli koko ajan löysällä. Luna ei reagoinu edes vastaan tulevaan koiraan. Toki tässäki saatto olla kyse siitä, että koko koira oli niin väsyny, ettei se jaksanu enää hötkyillä. Käytin siis tilanteen hyväks :) Nyt kesällä alkaa Lunan teho-sosialistaminen ja hihnakävelyn harjottelu (luvassa paljon kaupunkikävelyitä sekä toisen koiran kanssa hihnalenkkejä). Sen siis saa kulkemaan nätisti hihnassa ilman häiriöitä, mutta jos vastaan tulee toinen koira sitä ei pysty normaalilla pannalla pitämään. Sillon ku se oli pentu  mun olis pitäny entistäki kovemmin opettaa siitä kunnon hihna-kansalainen, mut luovutin kun ei siitä tullu mitää, vaikkakin kokeilin miljoona eri menetelmää ja käytiin jopa maksullisella kurssilla (ne "osaavat" kouluttajatkaan ei saanu sitä kulkemaan hinassa). Nyt ku koira on rauhottunu pentuhösellyksestä alkaa uus treeni, ja nyt meistä tulee kunnonkansalaisia! Tähän ei tarvita muuta, kun paljon aikaa ja hermoja :) !

Detta yritti kovasti tehä äitin koiran, Viken olemisesta helvettiäm, paimentamalla sitä jatkuvasti. Ei Detta sitä kunnolla paimentanu, mutta seuras sitä ja koitti ruumiillaan blokata sen aina kulkemaan tiettyyn suuntaan. Erikoista oli kuitenki se, ettei Detta haastanu riitaa esim. luista. Se kunnioitti vanhempaa herraa ja anto olla jos Vikke näytti hampaita. Vikkehän siis on jo 15-vuotta. Oli toisaalta ilo huomata, ettei sekää koita aina  ja kaikkia pomottaa. Pomottaminen tarkottaa siis tässä tapauksessa vaa sitä, että Detta vaan ottaa luut toiselta ja koittaa omistaa kaiken. Ei se mitään alistamista harrasta ja tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa. kuhan saa luunsa Mun mittapuulla se vaan on pomottamista, koska Luna rakastaa rauhaa ja antais vaikka oman takajalkansa jos joku toinen koira sen haluais. Detta siis on tästä se toinen ääripää, vaikkei ookkaa mikään "alistan kaikkia ja kaikkea" -koira.

Tänään on edessä Detan kanssa rullaluistetelu treeni (jollei jarrupala oo loppu viime kesästä), Lunan kanssa hihnakävelyä sekä ehkä metsäretki koko porukalla. Miska on myös päättäny opettaa Lunaa kulkemaan pyörän kanssa. Hullujen hommaa sanon minä! Haaniskassa ehkä voisin yrittää. 

Huomenna treenaamaan ehkä vuorostaan Lunaa ja kuvaamaan Maijan remmirähinä -kurssia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti