maanantai 16. toukokuuta 2011

Paljon palkkaa!

Ulkona sataa vettä kun aisaa, joten päätin että tänään meillä treenataan sisätiloissa. Detan kanssa suunnitelmissa on ottaa seuraamista, paikkamakuuta sekä muutama jäävi. Paikkamakuuta alan vahvistamaan palkkaamalla paljon, mutta samalla pidentämällä aikaa. Jäävit on tähän asti meillä sujunu hyvin, jopa se seisominen vaikka sitä aluks epäröinki. Jostai syystä Detta hiffas sen heti ku kokeilin sanoa seuraamisen yhteydessä odota. Tiedän ettei varmasti oo hyvä idea aina kokeilla ensin ja sitten vasta suunnitella, mutta taas se osottautu tomivaks tavaks :D Seuraamista vahvistelen palkkaamalla paljon, nyt vois olla aika kokeilla päästä pois imutamisesta. Palkkailla paljon, mutta yksinkertasesti lopettaa nyt se namin nenällä pito. Kokeillaan miten se onnistuu, huom. kokeillaan. Ja jos ei onnistu, sitten suunnitellaan mitä tehdään toisin. Aikomuksena on alottaa menetelmällä, askel-palkka, askel-palkka, koska se saa varmasti koiran hoksaamaa nopeesti, että kyllä se palkka tulee vaikkei se nenällä oottelekkaan. Miks ihmeessä mä alotin koko seuraamisen imuttamalla ku en sitä missään muussa edes oo koskaa käyttäny? Joskus toki treenaan nami kädessä (esim. lenkillä), mutta kotona uuden opettelu alotetaan aina pelkällä naksulla ja taskusta tulevalla palkalla.

Lunan kanssa tehdään myös paikkamakuuta ja seuraamista. Sen perusasento on myös välillä niin vino että hohhoijjaa. Tuntuu ettei se reppana oikeen tiedä missä se perä on, kun kokoa on niin paljon. Mietin tossa taannoin että olisko sillekkin hyvä opettaa se kiertämällä takaa. Nyt koira kyllä tulee peruasentoon, jotenkin huterasti peruuttaen ja vääntäen itteään, mutta melkeinpä joka kerta joudun pyytämään että korjaa. Tosin neidillä on niin paljon intoa, että sekin voi vaikuttaa yleiseen häseltämiseen. Tätä täytyy miettiä. Lunalle seuraaminen tuntuu olevan ihan luontanen homma. Jos se tietää että voi saada herkkuja niin se ei kyllä varmasti lähe omille teilleen ja tarjoo seuraamista perusasennon jälkeen täysin mielellään. Ongelmana meillä onkin se, missä se seuraaminen tapahtuu. Se on joskus puolen metrin päässä ja joskus kiinni mun jalassa. Kuka tietää missä milloinki? Oon aiemmin tehny tätä siten, että iha sama missä koira on, kuha pysyy mukana. Nostetaan siis vaatimuksia ja vaaditaan pikkasen enemmän, enää ei riitä että koira tulee mukana vaan pitäs myös vähän tietää millä paikalla kuuluis olla. Askel-palkka on myös Lunan kanssa seuraava projekti. Paikkamakuuta vahvistelen myös samalla tavalla ku Detalla, eli paljon palkkaa.

Eiköhän tässä oo tarpeeks tälle päivälle :)

2 kommenttia:

  1. Mä opetin seuraamisen paikkaa naksulla, samalla sain hommaan lisää meininkiä, kun tekeminen lähti Himbasta itsestään. Eli ulkona ollessa kävelin vaan itse ja kun koira sattui oikeelle kohdalle -> naks. Näin se rupes tarjoo oikeeta paikkaa aina. Jos nyt opettaisin uutta koiraa niin alottaisin varmaan tästä, ainakin jos Himban kanssa alottaisin alusta. :D Tällä tavalla ollaan ainakin saatu seuraamisesta ihan nätin näköstä.
    Tsemppiä treenailuun !

    VastaaPoista
  2. Joo näin meki ollaa Detan kanssa alotettu ja huomasin että se alko jossain vaiheessa ettiimää sitä iha omatoimisesti (siis paikkaa), mut sitte jostai ihme syystä mä käänsin sen siihe imuttamiseen. Enkä todellakaa tiedä miksi? Nnäin sitte koko naksu homma unohtu. Mutta eipä unohtunu Detan päästä ku eilen taas siirryin takasin pelkkään naksuun, huomas iha selkeesti että Detta oli tehny sitä naksun kanssa aiemminki :)Nyt vaa toistoja toistoja ja toistoja ni saadaan nätisti seuraavia koiria. Lunan kanssa siihen siirrytiin nyt vasta ekaa kertaa ja seki hoksas suhteellisen hyvin, onhan sillä toki vähä pidemmät piuhat. Kiitos Heidi taas vinkeistä <3

    VastaaPoista