Noniin, nyt on kotiuduttu ja toivottavasti taas hitusen viisaampana ja parempana kouluttajana. Sain kyllä viikonlopun aikana uskomattoman hyviä vinkkejä ja meinaan heti huomenna mennä niitä hyödyntämään. Kerron tässä postauksessa nyt lyhyesti leiristä ja muutamasta sen herättämästä ajatuksesta. Eilen alotettiin koulutukset Nina Frantsin ja Satu Hillin opeissa agilityllä. Ninan kanssa tehtiin hyppyrataa ja Satun kanssa sai valita oikeestaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Mä valkkasin tietysti kepit. Noh, mutta Ninan kanssa alotettiin. Laitan teille radasta kuvan tänne myöhemmin, mutta ohjaukseen kuulu paljon valsseja, irtoomista ja persjättö. Noh, D:n kanssa meni ihan kivasti. Mun ongelmana on vaan se, että en luota tohon koiraan, vaikka se osaaki suhteellisen itsenäisesti suorittaa esteitä. Jotenki kuvittelen, ettei se tuu sieltä mun ohjaamalla tavalla ja kuvittelen että mun on oltava tosi lähellä estettä, vaikka totuus onki ihan toinen. Ajattelen että mulla on koko ajan kiire seuraavalle esteelle, vaikka mulla on ihan hyvin aikaa, kun en vaan ohjaa koiraa nenästä pitäen. Yllättävän kaukaa koira ottaa käskyjä ja suorittaa esteitä, oon oikeestaa aika ihmeissäni.
Ajattelin huomenna tai ylihuomenna käydä tekemässä pätkiä tältä radalta, joten laitan sitte ne kuvat ja analysoin vähän enemmän. Joka tapauksessa mun tuntemukset sieltä Zelkon koulutuksesta vahvistu: mun ei oikeesti tarvii edes mennä kovin lähelle niitä esteitä, ohjata vaan koira suorittamaan se. Tästä on hyvä jatkaa.
Satu taas anto mulle uusia fiiliksiä keppeihin ja saatiinki Detta pujottelemaan muutaman kerran onnistuneesti niitä 6 kpl. Tärkeimpänä nyt se, että EI kädellä ohjausta, koska se on myöhemmin häivytettävä. Eikä mun tartte koko ajan varmistella koiran vieressä. Ekaan väliin laitettiin namialusta, koska koira ei hakenu sinne läheskään joka kerta oikein. Satu myös muutaman kerran jarrutteli koiraa hihnalla ja pakotti keskittymään. Tän jälkeen homma alko toimia, koira mietti ja teki oikein. Palkka tuli vasta siitä kun homma oikeesti toimi. En sais ite palkata sitä ollenkaan kädestä, koska D on tokokoira ja ottaa muutenki paljon kontaktia, eikä se kepeillä oo tarkotus, joten mietin vähän tätä että miten saan sen palkattua niin että palkka tulee vaan onnistumisesta, eikä mun kädestä jos treenaan yksin. Meinaan kokeilla namipurkkia niin, että se on kiinni ja käyn avaamassa purkin jos homma onnistuu. Koira nimittäin varastaa muuten joka kerta alustalta.
Agility on kyllä niin parasta, on ihanaa ku koiraa ei tartte motivoida vaan sen mielestä kaikki on aina kivaa. Saa tehä ja juosta sydämensä kyllyydestä.
Tänä aamuna meillä piti olla Seppo Hurstin koulutus, mutta eipäs ollukkaa. Nina vetiki meille agiikoulua, jossa tehtiin 3 erilaista harjotusta. Ensin kaikki pelkällä namilla, sitte siivekkeellä ja sitte oikeella hypyllä. Alotettiin sylärillä. D oli aluks tosi tosi energinen ja mun piti kasata itteni, että koira malttaa keskittyä. Tehä hitaasti ja pakottaa koira ajattelemaan. Noh, tää alko nopeesti onnistua ja onnistu ohjurinki kanssa oikein mallikkaasti. Tokana oli poispäinkäännös, jonka hoksaamiseen mulla meni hetki. En antanu koiralle tarpeeks selkeetä ohjetta, mutta Ninan neuvoilla homma alko sujua. Oli tosi hankalaa kuljettaa koiraa oikeella puolella kädessä, kun se hakee automaattisesti koko ajan vasemmalle. Ehkä me päästään tästä ja D oppii erottamaan vielä lajit. Ohjuriin tää oli suhteellisen helppo liittää ku hoksasin vaan ite homman. Vikana oli muistaakseni vippi (onkohan sellasta olemassa :D), joka meni koiralta ku vettä vaan. Ollaan tehty joskus pentuaikoina noita pyörimisiä ja kääntymisiä ties minne suuntiin ja ilmeisesti koira muisti ni hyvin. Ohjurin kanssa myös hienosti :) Lopuks laitettiin mutka putki, jonka jälkeen oli yks hyppy. Koirat lähetettiin ensin putkeen, tehtiin hyppy, jollaki näistä kolmesta tavasta ja sitte uuestaan samaan putkeen (ei tietenkään vipissä). Noh, syläri meni hienosti, ei ongelmaa, samoin vippi. Poispäin käännöksessä oli ongelmia, koska katoin hyppyä ja tottakai koira menee sillon ja hyppää sen. En vaa luottanu siihen, että koira tulee mun käteen, jos katonki suuntaan jonne oon menossa enkä koiraan. Noh, Nina sitte sano, että mun täytyy tietää montako sormea sillä on pystyssä kun koira tulee, eli kattoa menosuuntaan ja kappas homma onnistu. Saatiin muutama hyvä toisto loppuun ja koin taas sen Ahaa-elämyksen: LUOTA SIIHEN KOIRAAN!
Päivän lopuks Marko Koskensalo tulo pitämään meille luentoa, jossa puhuttiin vähän koiran luonteista, treenattavuudesta, harrastusominaisuuksista yms. Täällä sain myös niitä oivalluksia, tosin nyt mietin asioita paljon enemmän tokon kannalta. Detalle ois ehottomasti saatava sama tunnetila kisoihin ku treeneihin, meijän suorituksista kisoissa ja treeneissä ei nimittäin voi puhua edes samana päivänä. Seuraamiseen ois saataava tunnetta, vaadittava koiralta ja tuotava haasteita, ettei koira ala lahnaks. Tähän meinaan ottaa terävät käännökset, kokeilla taistelupalkkaa ja tehä treenistä mahollisimman ennalta-arvaamattoman. Täytyy myös tehä lisää kisanomasta treeniä ja pitää tauko ennen koetta, muuta ei taida tähän hätään ehtiä.
Lunan kanssa alotetaan hiomaan poikittamista pois ja siirretään päätä vähän taaksepäin, se nimittäin vaikuttaa poikittamiseen. Kovalla taistelutaholla saan sille kivan treenin ja kokeilen myös kovassa vireessä nopeita maahanmenoja.
Vääriin liikkeisiin kokeissa on Koskensalon mukaan syy se, että koiralla on väärä tunnetila. Nollattava liike ei tällöin oo sama (jos käy useemmissa kokeissa), koska koira nollaa liikkeen vaikka osaakin sen ja tietää mitä pitää tehdä. Tässä siis edellytyksenä se, että ohjaaja toimii aina samalla tavalla, eikä ohjaajan viestit vaikuta koiraan. Tunnetilakoulutukseen pitäis panostaa tosi paljon ja saada koira toimimaan täysin samalla tavalla kokeessa kun treeneissä, tästä tulee taas se koevarmuus, jota jokainen ohjaaja tavottelee. Tunnetilan treenaamiseen vaaditaan paljon enemmän ku ite liikkeiden.
Hmph... paljon siis asiaa ja ehkäpä just sellasia juttuja, joita tarttinki tähän hetkeen. Näillä ajatuksilla huomenna treenailemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti