maanantai 24. helmikuuta 2014

Viime päivien kujeet

Jälleen on vierähtänyt päivä jos toinenkin viime postauksesta. No, mutta ei täällä ole mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Ollaan käyty juoksemassa muiden koirien kanssa ja jopa Diiva-Detta yltyi kovaan ralliin Jero perron kanssa. Yleensä rouva tarvitsee monta lenkkiä leikin aloittamiseen, mutta ei tällä kertaa :). Lapsenmieli ehkä tarttuu. Fiini oli myös ralleissa mukana, mutta osasi hyvin väistää kun isoilla vauhti yltyi.





 Hallilla ei käyty ollenkaan loppu viikosta. Torstaina käytiin moikkaamassa Nasta-siskoa ja Rieha-mammaa. Oli kyllä niin huippu porukka <3. Rieha on tosi kivasti pentujen kanssa. Fiini koitti vähän varastaa leluakin, mutta vielä kunnon juoksuralleja saadaan odotella. Nasta ja Laura nähtiin myös tänään ihanassa kurakelissä. Fiiniä alko selkeesti palella, joten käytiin painimisen jälkeen pikaisesti M&M:ssä lämmittelemässä ja punnitsemassa pennut. Nasta 6,0 ja Fiini 5,6. Ihan uskomatonta, miten kokoero oli tasottunut viime viikosta. Vielä torstaina pennut oli selkeesti eri kokosia, mutta nyt Fiini on ottanu ison harppauksen ja säkä oli jo tytöillä melkein samassa.

Treenien osalta ei mitään kummempaa infoa. Fiinin kanssa on alotettu namien etsintäleikit ja Detan kanssa naksutellaan ulkona seuraamista. Erehdyin kerran palkkaamaan kun oli teki niin hienon pätkän ihan pyytämättä ja nyt saan hätyytellä koiraa pois lenkillä :D No parempi näin.




Huh miten hankala kuvata mustaa koiraa lumella.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Mie romahan!

Siis hyvällä tavalla! D oli tänään niin hieno hallilla, että huhhuijjaa. Ollaan käyty nyt kolmena päivänä putkeen vähän treenailemassa. Ensin tiistaina, josta jo kirjoittelinkin, eikä eilen ollut tarkoitus mennä, mutta unohdin tavoilleni uskollisesti Detan takin hallille. Ei se auttanut kuin mennä hakemaan. 

Eilen tein seuraamista, joka on parantunut huimin askelin. Huomautan kontaktin tiputtamisesta terävästi murahtamalla ja se toimii! Selkeästi tietää, että nyt se on pidettävä ja oikeasti tehtävä hommia. Kävelyvauhdin olen muuttanut paljon reippaampaan, joka motivoi koiraa. Nyt me mennään eikä meinata. Edelleen edistää ja paljon, mutta panostetaan nyt kontaktiin, joka kyllä auttaa myös paikkaan.

Tänään tavoittena oli tehdä seuraamista helkkarin korkealla vireellä ja motivoituneena. Koira sai aikaan jopa kolme haukahdusta, niin siistiä meillä oli. Juostessa keuli, mutta ohjaaja ei voisi olla tyytyväisempi. Tehdään nyt tästä seuraamisesta tosi siisti juttu. Pehmeästä pienestä BC:stä ei ole enää tietoakaan.

Fiinin kanssa ollaa lähinnä tutustuttu, leikitty ja peuhattu. Tänään seistiin myös pöydällä. Se oli Fiin mielestä niin kivaa, että häntä vispasi vimmatusti. Loppulenkillä pentu kiskoi, poukkoili ja olisi halunnut moikata kaikkia. Pitäisi ehkä kulkea vähän enemmän koira hihnassa. Niin oli reipas, vaikka tänään vasta mentiin oikeasti vilkkaan tien vieressä. Takaa tuli kuin tilauksesta pyörä ja hiihtäjä. Vähän ihmetystä, mutta ei sen suurempaa järkytystä. Fii on myös alkanut takametsässä olemaan sitä mieltä, että hän ei tule sisälle. Detan kanssa tulee kyllä, mutta yksin ei toimi herkut eikä muut jutut. Ei siis lähde mihinkään, muttei myöskään anna kiinni. Detta teki ihan samaa pentuna, onneksi on ohimenevä vaihe. On otettu kiinni eri paikoissa, palkattu paljon luoksetuloja ilman kiinniottamista, leikitetty lelulla, juostu karkuun ja vaikka mitä, mutta on ilmeisen fiksu pentu.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ensimmäiset treenit hallilla

Fiini teki tänään elämänsä ensimmäiset treenit hallilla. Treeni kesti ainakin 3-4 minuutia, mutta niin hitsin hienosti se meni. Suunnitelmissa on näin aluksi saada koira ottamaan kontaktia tilanteessa kuin tilanteessa, joten ensimmäinen harjoitus oli sen mukainen. Päästin pennun irti ja otin namit esiin repusta. Käytiin yhdessä kaivamassa ne, että Fii tietää mitä odottaa. Kävelin muutaman askeleen ja joka kerta pentu tuli perässä silmiin tapittaen. Palkkasin "jess" -sanalla, ensin vilkaisusta ja muutamalla viimeisellä toistolla jo parin sekuntin pätkästä. Yhteensä toistoja tuli ehkä 8-10. Loppuun vielä kaksi vauhtiluoksetuloa ja lelulla revittelyä. Niin oli kivaa, eikä olisi millään malttanut mennä autoon.

Sitten oli Detan vuoro. Juoksujen takia treenit on jääneet tosi vähälle. Meillä oli seurana Veera, joka pääsi myös BC:n ohjaksiin. Tehtiin lyhyttä radan pätkää kepeillä. Loppuun vielä muutamat kontaktit, jotka D otti hienosti yhtään hötkyilemättä. Olin aika yllättyny myös kulmasta, josta koira meni kepeille.

Tokoa ehkä enemmänkin muistuteltiin. Muutama nouto ilman luovutusta, mutta seuruuttaen. Lähden siis perusasennon jälkeen seuruuttamaan koiraa kapula suussa. Tehdään näin pitoa, koska D ei kestä "normaaleista" pitotreeneistä tulevaa painetta. On ainakin meillä toiminu paremmin kun hyvin. Loppuun vielä ruutua, jossa haetaan edelleen paikkaa. Ensi kerralla viedään alusta takaisin ja muistutelaan ensimmäiset toistot. Ensimmäisellä toistolla jää aina ruudun etupäähän, mutta korjaa ilman käskyä. Olin suunnitellu treenin niin, että otan koiran pois, enkä anna korjata. Jokaisen toiston tulis mennä suoraan oikein, eikä paikkaa sais hakea. Mutta hei eihän näin voi tehdä, jos koira ei oo oikeesti varma paikasta. Nyt mennään muutama askel taaksepäin ja palautellaan asioita.

Loppuun tehtiin vielä pieni lenkki metsäpoluilla. Pieni Fii meni hienosti isojen koirien matkassa.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Toisen viikon kuulumiset

Lauantaina tuli täyteen 2. viikkoa Fiinin muutosta uuteen kotiin. Edellinen viikko oli tietenkin ensimmäistä parempi, koska haavereita ei sattunut. Ollaan naksuteltu nyt istumista ja oikeaoppista maahanmenoa. Jos jotain Detan kanssa opin, niin sen, että kannattaa opettaa tekniikka jo ihan pienelle pennulle oikein, niin ei tarvitse käyttää siihen aikaa enää myöhemmin. Hienosti Fii jo tarkoaa makuuta :)

Ulkona tehdään nyt kaikki luoksetulot herkuilla, samoin rappukäytävään tuleminen. Ilmeisesti muovinen "ritilä"matto tuntuu tassuissa niin kurjalta, että pentu jättäisi ennemmin tulematta. Onneksi ahneus vie aina voiton. Muutaman kerran olen ottanut pentua matkaan ilman Dettaa. Haluan että koirat oppivat olemaan myös ilman toisiaan, tai lähinnä Fiini. Uskon, että osa reissuista tehdään yhden koiran kanssa ja muutenkin on hyvä, ettei Detta ole aina tukena ja turvana. Uusissa tilanteissa tykkään, että isosisko on näyttämässä mallia, mutta tilanteista pitää jatkossa selvitä myös omin avuin.

Eilen käytiin seuran kisoissa katsastamassa 3.lk meno. Kuulutukset, koirat ja ihmiset ei jännittäneet yhtään. Saatiin myöhemmin seuraksi myös Nasta-sisko. Tytöistä olis ollu niin kiva painia, mutta lääkäri kehotti ottamaan loppuviikon vielä vähän rauhallisemmin. Ensi viikolla painetaan sitten menemään 100 lasissa.

Niin tosiaan, en tainutkaan kirjoitella lääkäristä. Varvas oli luutunut normaaliksi, mutta edelleen vähän turvoksissa. Ei arasta ollenkaan koskettaessa.  Varpaan tulevasta kasvusta ei voi olla varma. Aika tulee näyttämään kuinka käy. Lääkäri oli kuitenkin hyvin positiivinen, joten turha sitä on nyt stressata. Pentu ei arasta tassua ja käyttää sitä normaalisti. Lääkärin mukaan pakettia ei saisi noin pienillä pennuilla edes pitää kuin max. 2-3 viikkoa. Nyt jo huomasi eron lihaksistossa, mutta palautuu normaaliksi alle viikossa. Nuo pienet kasvavat huimaa vauhtia. Fiini oli saanut yli kilon 1,5 viikossa (oli muuten silti paljon pienempi kuin Nasta-sisko). Suunnitelmissa on ollut jo kauan käyttää Detta fyssarilla, joten voisin samaan saumaan ottaa matkaan myös Fiin. Saisi vähän mielipidettä näkyykö varvas liikkeessä. Omaan silmään ei ainakaan näy, mutta mitäs meikäläinen mistään tietää.

torstai 13. helmikuuta 2014

Fiini isojen tyttöjen agilityssä

Päivät uuden tulokkaan kanssa menevät edelleen hyvin. Tänään käydään iltapäivällä kontrollissa ja toivotaan sormet ristissä, että päästäisi paketista eroon. Olisi niin ihana elää pennun elämää täysillä. Allekirjoittanut on ollut vähän laiska ja naksutellut vain kerran päivässä, eilen unohdettiin homma kokonaan. Eilinen meni Detan agilitytreeneissä. Otin Fiininkin matkaan hallille, kun sain kouluttajalta luvan olla ensimmäinen ja lähteä heti kun ollaan tehty. Pakkasin koiralle vielä villapaida, toppatakin ja ujutin Minean makuupussiin auton takakonttiin. Eihän se siellä pysynyt, mutta ei ainakaan palellut. Ratojen kasaamisen pieni neiti sai tutustua. Uskomatonta kyllä miten reipas se on. Ei jännitä ollenkaan uusia paikkoja, hyppää kaikkien syliin ja tutkii innokkaasti.

Sosialistamista ei totisesti tarvitse stressata. Fiini vain kulkee mukana siellä missä itsekin menen. Tiistaina käytiin mun parhaalla kaverilla, eilen hallilla, tänään eläinlääkärissä ja viikonloppuna agikisoissa.


Detan treenit meni kivasti. Mokasin itse radalla kun kuvittelin, että koira hyppäsi väärän esteen, vaikka todellisuudessa meni ihan oikein. Keskeytin ja jatkoin uudestaan turhaan, mutta rata oli tosi hauska. Tuo koira on niin pätevä, että ihan harmittaa kun oon välillä ite niin surkee. Tykkään treenata sen kanssa agilityä, mutta kisaamisen voisin ulkoistaa jollekin toiselle. Mun pää ei ehkä kestä. Agilityssä on niin suuri rooli ohjaajalla. Tokossa on aikaa ajatella, mutta agissa koko tilanne on jo menny, jos alkaa laskeskelemaan. Joskus saan tsempattua itestäni sellasen positiivisen ja sinnikkään luonteen, mutta välillä iteltä puuttuu se usko.

Maaliskuussa meillä on tarkotus kisata omissa kisoissa. Tiedä häntä ohjaako koiraa minä vai joku muu? Katsellaan saanko taas intoa viikonloppuna.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pystykorva

Fiinin molemmat korvat ovat nyt tukevasti pystyssä. Oksentelu on loppunut ja muutenkin kaikki menee loistavasti. Ulos on otettu nakit, eikä luoksetulo voisi olla hauskempaa. Tuosta neidistä tosin löytyy paljon myös omaa tahtoa. Tänään en päästänyt moikkaamaan naapurin kultsia ja sain kuulla kunniani, ihan kirjaimellisesti.

Detan kanssa naksuteltiin tänään seiso-maahan vaihtoja. Selkeästi hommassa alkaa olla ideaa. Tekee jo noin 4/5 toistoista oikein, mutta matkaahan ei vielä ole kuin metrin verran. Hyvä tästä tulee, vielä yli kuukausi aikaa kokeesen. Tunnaria ajattelin kokeilla huomenna rohkeasti molemmilla koirilla. Katsotaan mitä pieni neiti on tästä mieltä.

Koirat ovat tänään innostuneet yhteisiin vetoleikkeihin. Ihan huippua! Nukkuvat samalla tyynyllä ja hakeutuvat lähekkäin. Vielä hetkittäin D saattaa ärähtää. Kummallisesti se kyllä päästää pienen ahmatin syömään omasta kupistaan. Ehkä sillä on taas juoksujen jälkeen jotain henkistä häikkää? Edes iltainen liha-ateria ei saa ärähtämään.

Täällä lasketaan jo päiviä paketin poistamiseen. Varasin ajan torstaille. Toivotaan, että varvas on parantunut. Uskoisin niin, koska jo viime torstaina paketinvaihdon yhteydessä Fiini antoi harottaa varpaita, eikä se selkeästi ollut enää kipeä. Olisi kiva päästä kunnolla ulkoilemaan ja peuhaamaan siskon kanssa.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Fiini oppii koko ajan uusia asioita. Naksutellessa hoksaa tosi nopeasti mistä on kyse. Ollaan naksuteltu nyt neljää eri juttua. Nenäkosketusta etusormeen, sormen seuraamista, joka päättyy kosketukseen, kontaktia ja herkkusta luopumista. Kaikki uudet jutut hoksaa niin nopeasti. Mitään asentoja ei vielä olla treenailtu, mutta kuppia odottaa jo istumassa. Tassun takia haluan, että koira saa itse valita mukavan asennnon kun temppuillaan.

Ulkona luoksetulot ovat mainioita. Oikeasti Fiini seuraa Dettaa, mutta ajattelin huomisesta alkaen alkaa palkkaamaan molempia tyttöjä. Ollaan käyty irti pieniä metsälenkkejä max. 10 min. Pyrin pitämään mahdollisimman paljon irti, ettei pennulle tule sellaista "jes mä en oo hihnassa" tunnetta. Toki sitä hihnaakin pitäisi treenata. Mietin pitkään, että pidänkö paketin aikana Fiiniä vapaana, mutta on parempi, että tyttö juoksee ulkona lumessa kuin sisällä liukkaalla lattialla. Muutamat omaan silmään vaaralliset hepulit on tullut jo otettua.

Mimulin kanssa pentu on hyvää pataa. Leikkivät keskeenään vetoleikkejä, mutta koko ajan on oltava silmä tarkkana, ettei lapsi töni/lyö koiraa ja ettei Fiini innostu puremaan. Fiinillä on myös uskomaton talentti kiivetä joka paikkaan. Se osaa hienosti hypätä liikkuvaan taaperokärryyn ja änkee itsensä lelukoriin. Melkoinen otus.

Jotenkin kuvittelin, että lapsen ja kahden koiran kanssa voisi olla haastavampaa, mutta hyvin tuo uusi tulokas tässä porukassa menee. Pystyn naksuttelemaan Mimulin uniajat (12-15, 19 nukkumaan) ja leikkiminen onnistuu koko porukalla. Vielä kun päästään muutaman kuukauden päästä tästä jatkuvasta pissaamisesta, niin kaksi koiraa tosiaan menee siinä missä yksikin. Ollaan käyty ainakin 10 kertaa päivässä ulkona. Mietin että jos meille on 27 porrasta ja nousen ne 10 kertaa, se tekee 270 ja vielä 270 alas eli yhteensä 540. Voin siis huoletta popsia paljon suklaata.

Niin muistinko mainita, että aivan ihana ja valloittava pentu. Juuri sellainen jonka toivoin <3


torstai 6. helmikuuta 2014

Naksuttelun ammattilainen

Ja jälleen ollaan täällä päivittämässä :) Käytiin eilen Fiinin kanssa 4 kertaa autoilemassa ja jihuu se oppi olemaan hiljaa. Ei siihen kyllä paljon tarvittu. Jo ensimmäisellä kerralla kun D oli matkassa kuului vain pientä vikinää ja seuraavilla kerroilla takakontti olikin jo hiljainen. Näistä pienistä uusista jutuista tulee tosi hyvä fiilis.

Pihalla on pussattu kaikki naapurit, lapset ja koirat. Kipaistiin myös Raakapaikka Jyväskylässä hakemassa vähän purtavaa. Detta pääsi tassuongelman vuoksi testaamaan yhtä tuotetta, joka saatiin samalla matkaan. Tutustun homman tänään (tuoteselosteet englanniksi) ja kerron sitten lisää. Toivotaan sormet ristissä, että auttaa. Näin of the topic Detan kanssa naksutellaan nyt ahkerasti kaukojen vaihtoja tasapainotyynyllä. Tunnarikapulat ovat mystisesti kadonneet tähän 60 neliöön, mutta kaivan ne esille tänään.

 Tuntuu ettei mikään paikka järkytä pienen koiran elämää. Kaikkialla on kivaa, eikä uusissa jutuissa ole sen kummempaa ihmeteltävää. Naksuttelut on hyvässä tahdissa. Nami näkyvillä osaa jo ottaa katsekontaktia. Tässä ohessa Fiini on alkanut oppia palkkaukseen ja siihen mistä se nami oikeen tulee. Naksuun ehdollistu nopeesti. Seuraavana projektina on alkaa naksutella häkkiin. Kun paketti on saatu pois siirrytään hallille. Tietenkin jokainen kanssatreenaaja toivoo, ettei häkissä odottele kiljuva kelpien pentu.

Eilen syötiin viimeinen kipulääke, joten oksentelu toivottavasti loppuu tänään. Ruoka maistuu ainakin paremmin kuin hyvin. Käydään tänään treenikaverilla Elisalla vaihtamassa paketti. Pää alkaa olla jo niin kulunut, että tassu tulee kohta läpi ja hökötys kastuikin kerran. Fii työnsi sen vesikuppiin. Kukaan ei varmaan yllättynyt:D

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ei öisiä herätyksiä

Tiedättekö, musta on aivan käsittämätöntä että 8 viikkoa (tänään) vanha pentu voi nukkua kokonaisen yön pissimättä tai kakkaamatta. Fiini on tehnyt niin kaikki yöt ensimmäistä lukuunottamatta. Okei, siihen saattaa vaikuttaa se, että otin pennun heti sänkyyn ja se köllii siellä onnellisena, mutta kuitenkin.

Muutenkin elämä pennun kanssa on paljon helpompaa kuin kuvittelin. Siis näistä vastoinkäymisistä huolimatta. Onni on hyväkäytöksinen BC rinnalla. Luoksetulot toimii, kun huutaa Detan ja muutenkin se tsemppaa pentua kaikkeen. Tänään aion kokeilla molempia koiria takakontissa. Fiini nimittäin huutaa autossa, kuin pistettävä sika.

Käytiin eilen Riikan luona kylässä moikkaamassa 4 sisarusta. Samalla Fiini pääsi aidan läpi vähän järsimään muita pentuja. Autossa jaksoi vielä kiljua sen 15-20 min, mutta kotona sammui kuin seinään. Oli pienellä taas rankkaa. Niin ja ensimmäiset askeleet isolla tiellä. Autot ei pelottaneet ollenkaan. On se reipas pentu!

Tänään alettiin työstää ruuan merkitystä. Ensimmäinen närppiminen johti siihen, että Detta söi molemmat sapuskat ja seuraava ruoka syödään kädestä naksun kanssa. Niin ja ensimmäinen yksinäinen 1, 5 tuntinen on myös takana (onpas meillä nyt paljon uusia asioita). Aluksi neiti protestoi kiljumalla ja kovaa, mutta kun tultiin takasin saatiin vastaan unenpöpperöinen koira.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kyllä, se voi mennä rikki.

Meille kävi heti tänään pieni vastoinkäyminen. Fiini juoksi metsästä, kun mä olin avaamassa rappukäytävän ovea ja jätti tassunsa oven alle. Kaikki tapahtu tosi nopeesti ja tietenkin oon tässä vähän syytelly itteäni, vaikka eihän tapaukselle enää voi mitään. Noh, koira ontu vielä puolen tunnin jälkeen, eikä varannu edes istuessa. Soitin sitten heti 8 eläinlääkäriin ja sain ajan klo 11. Kolmas varvas sisältä on murtunut kasvulevystä. Pentu jouduttiin rauhottamaan, että saatiin kunnolliset kuvat. Noh, nyt tassu on paketissa ja popsitaan samalla 3 päivää kipulääkkeitä.


Onneksi mieli ei näköjään kulje käsikädessä terveyden kanssa, kun on kyse kelpien pennusta. Fiini juoksee satalasissa paikasta toiseen, retuuttaa leluja ja elää täysillä. Kipulääke teki kyllä ihmeitä. Tehtiin illalla jo ensimmäinen kontaktinaksuttelutreeni. Näin aluksi panostetaan siihen, että koira oppii edes tekemään töitä mun kanssa ja hoksaa mistä se nakki on tulossa. Muutama kiva onnistunut kontakti jo tänään! Illalla vielä 4 kivaa muutaman metrin luoksetuloa leluun. On se vaan etevä.


Detan kanssa treenailtiin käteen koskemista loikalla ja takatassujen pitämistä tasapainotyynyllä. Se osottautu yllättävän vaikeeks, mutta heti se kyllä hoksaa ja tarjoaa uutta juttua. Muutama hyvä kaukojen vaihto saatiin tehtyä tyynyn avulla. Miksi oi miksi en aiemmin käyttäny tota apuna? Huomenna Detan ohjelmassa tunnari ja Fiinin kanssa jatketaan palkkailua ja kontaktia.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Fiini on kotona

Meille tosiaan muutti eilen uusi asukki, australiankelpie Fiini (Fii). Koko pennun hankkiminen ei lähtenyt siitä, että olisin etsinyt koiraa, vaan siitä, että aivan uskomattomalle koiralle (Riehalle) tuli pennut. Tykkään emästä niin älyttömästi, että piti oikeasti alkaa miettimään menisikö meillä toinen nuori koira tässä perheessä. Tulin tulokseen että menee ja jaksan ihan hyvin kisata sekä treenailla kahdella koiralla. Lapsikin alkaa olla jo niin iso, että sen voi ottaa mukaan hallille, kun pakkaset vähän lauhtuvat.


Kuva: Kati Kuuttila

Hain Fiinin eilen aamulla kotiin. Koko automatkan koira huusi kuin syötävä, mutta lopulta nukahti kuin seinään. Pieni karvainen katsasti ensin uuden kodin ja iltaan mennessä alkoi olla jo tosi paljon reippaampi. Detta on edelleen pelottava ja hurja. Fiini juoksee sitä kohti iloisesti loikkien ja kääntyy ympäri hei kun on kohdalla. Taitaa unohtaa, ettei D kaipaa vielä sen seuraa. Ulkona "vanha" rouva meinasi jo vahingossa laittaa leikiksi.

Nimeä mietittiin ja mietittiin. Tänään aamulla päätin, että nyt keksin jonkun ja se on sitten se. Hylkäsin lukuisat ideat, koska mikään ei tuntunut täysin omalta. Fiini tuntuu. Täytyy vaan toivoa, ettei kukaan luule metsässä mun huutavan viiniä, ainakaan jos olen lapsen kanssa :D.

Nyt suunnitelmissa on kotiutua rauhassa, käydä eri paikoissa, opetella leikkimään ja hiljalleen alkaa naksuttelemaan. Fiinin kanssa on suunnitelmissa tehdä pääasiassa tokoa ja Pk-lajeja. Agility on vielä mietinnässä. Toki paljon hommat riippuvat myös koirasta, joku sytyttää enemmän kuin toinen. Sen mukaan mennään.

Tänään kävin viemässä muutaman paketin postiin ja nappasin matkaan myös Fiin. Menomatkalla huusi, mutta lopetti aika pian, sama takaisin tullessa. Selkeää edistystä jo yhdellä kerralla, koska matka ei tosiaan ollut kuin sen 5 min. Ensi viikolla käydään ainakin leikkimässä Mamman ja vielä uuteen kotiin pääsyä odottavien sisarten kanssa, sekä totutellaan häkkihommiin. Tällä hetkellä oon tehny niin, että aina kun koira nukahtaa paikkaan X siirrän sen häkkiin ja suljen oven. Tää ei vielä liity siihen koulutukseen, vaan lähinnä siihen, että pentu saa nukkua rauhassa tuolta 1,5 vuotiaalta. Tarkoitus ei ole siis pitää häkissä, muuten kuin treenatessa, olkaa huoleti :)