Mie romahan!

Siis hyvällä tavalla! D oli tänään niin hieno hallilla, että huhhuijjaa. Ollaan käyty nyt kolmena päivänä putkeen vähän treenailemassa. Ensin tiistaina, josta jo kirjoittelinkin, eikä eilen ollut tarkoitus mennä, mutta unohdin tavoilleni uskollisesti Detan takin hallille. Ei se auttanut kuin mennä hakemaan. 

Eilen tein seuraamista, joka on parantunut huimin askelin. Huomautan kontaktin tiputtamisesta terävästi murahtamalla ja se toimii! Selkeästi tietää, että nyt se on pidettävä ja oikeasti tehtävä hommia. Kävelyvauhdin olen muuttanut paljon reippaampaan, joka motivoi koiraa. Nyt me mennään eikä meinata. Edelleen edistää ja paljon, mutta panostetaan nyt kontaktiin, joka kyllä auttaa myös paikkaan.

Tänään tavoittena oli tehdä seuraamista helkkarin korkealla vireellä ja motivoituneena. Koira sai aikaan jopa kolme haukahdusta, niin siistiä meillä oli. Juostessa keuli, mutta ohjaaja ei voisi olla tyytyväisempi. Tehdään nyt tästä seuraamisesta tosi siisti juttu. Pehmeästä pienestä BC:stä ei ole enää tietoakaan.

Fiinin kanssa ollaa lähinnä tutustuttu, leikitty ja peuhattu. Tänään seistiin myös pöydällä. Se oli Fiin mielestä niin kivaa, että häntä vispasi vimmatusti. Loppulenkillä pentu kiskoi, poukkoili ja olisi halunnut moikata kaikkia. Pitäisi ehkä kulkea vähän enemmän koira hihnassa. Niin oli reipas, vaikka tänään vasta mentiin oikeasti vilkkaan tien vieressä. Takaa tuli kuin tilauksesta pyörä ja hiihtäjä. Vähän ihmetystä, mutta ei sen suurempaa järkytystä. Fii on myös alkanut takametsässä olemaan sitä mieltä, että hän ei tule sisälle. Detan kanssa tulee kyllä, mutta yksin ei toimi herkut eikä muut jutut. Ei siis lähde mihinkään, muttei myöskään anna kiinni. Detta teki ihan samaa pentuna, onneksi on ohimenevä vaihe. On otettu kiinni eri paikoissa, palkattu paljon luoksetuloja ilman kiinniottamista, leikitetty lelulla, juostu karkuun ja vaikka mitä, mutta on ilmeisen fiksu pentu.