Jälleen on viimeisestä päivityksestä roimasti aikaa. Uusi työ, lifestyle -blogi, lapsi ja kaksi koiraa vaativat veronsa, mutta en valita. Tällä hetkellä elämä on parempaa kuin aikoihin. Olen onnellinen. Pieni ihmisneiti on ollut tämän viikon kipeänä, joten nyt on aikaa tänne myös vähän rustailla.
Aloitetaan Detasta:
Detan kanssa on kisattu 5 starttia agilityä, joista tuloksena viisi hyllyä. Se ei kuitenkaan kerro täysin ratojen tasosta. Mikkelissä D kisasi hienosti, mutta jostain syystä ei tajunnut keppejä kummallakaan radalla. Tähän voi olla syynä aurinko, erilaiset kepit tai oikeastaan mikä tahansa, mutta näin on kuitenkin nyt näppylät. Koira ei nähnyt keppejä siis ollenkaan. Juoksi täysillä ohi, vaikka normaalisti hakee mielellään. Muuten radat menivät kivasti ja ohjauskin oli huomattavasti parempaa kuin ensimmäisissä kisoissa.
Treenit sen sijaan ovat menneet täysin harakoille. Hormoonihirviö on taas aloittamassa juoksuja, joten tokosta ei voida edes keskustella ja agilityssäkin joudutaan käymään melkoista tahtojen taistoa. Nenä maassa koko ajan ja korvat jossain aivan muualla (niille siis, jotka eivät Dettaa tunne, tiedoksi, että Detta ei haistele koskaan). Maanantain treenit tosin olivat poikkeus. Koira oli aivan mahtava! Jäi taas sellainen fiilis, että tämän takia tätä tehdään.
Terveys on reistaillut. Hierojalle pitäisi päästä ja takatassuissa on niin paha hiiva, että anturat ovat täynnä haavoja. No, Malaceb kuuri aloitettiin eilen, joten ensi viikolla varmasti ovat jo paremmat.
Fiini:
Fiipun kanssa käytiin treenaamassa kunnolla (kentällä) viime viikolla. Perusasentoja, jäävejä, paikkamakuuta ja ruutua. Koira tekee kyllä kivasti ja uskomattomalla asenteella. Päätin myös, että Fiinin kanssa aletaan syksyllä tekemään hakua. Allekirjoittaneella on joka toinen viikonloppu lapsivapaata ja keskiviikko illat, joten haku ja jälki saavat vakituiset paikkansa kalenterissamme. Kyllä sitä aikaa vaan riittää kun nipistetään jostain muualta.
Fiini on muutenkin erittäin mallikelpoinen puolivuotias. Pentu jaksaa hyvin olla työpäivät pissimättä, kulkee portaissa nätisti takana, odottaa ruokaansa, ei välitä ohikulkijoista ja uskoo kun sanotaan. Tämän takia bordercollie ja kelpie ovat juuri NE rodut! Villeimmillään ja ärsyttävimmilläänkin ne osaavat käyttäytyä, edes jotenkin. Joskus sitä vaan unohtaa, että ovat vielä ihan pentuja.
Jos jotain niin liikuntaa tämä konkkaronkka on saanut. Joka päivä vähintään 1,5 h vapaana metsässä (eilen 2,5 h) peuhaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti