Viime aikoina täällä on menty melko synkissä merkeissä. Detan terveydellinen tila ei nimittäin ole kehuttava. Kolmessa tassussa on nivelrikko ja koira on todella kipeä. Nyt jatketaan asioiden selvittämistä ja koitetaan löytyy sopiva lääkitys. Ainakin toistaiseksi meidän yhteinen harrastaminen on katkolla. Odoetaan ihmettä ja terveempiä päivä, ennen kuin voidaan ajatella tulevaa.
Fiinin kanssa ollaan juostu lenkkejä ja harrastettu ahkerasti keittiötokoa. On me hallilakin käyty paristi viikossa. Liikkeet ja yhteistyö tuntuu menneen harppauksin eteen päin. Alokasluokkaan rakennellaan vielä seuraamiseen pituutta ja liikkeestä seisominen niin homma alkaa olla hyvin paketissa. Liian aikaisin me ei kisaamaan lähdetä. Tänään saatiin jo esimakua nuorten koirien tokoringin pääsykokeessa. Liikkeinä seuraaminen, luoksetulo, nouto ja vapaavalintainen liike. Seuraamisesta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta minkäs teet, kun ei pieni kelpie ole tehnyt vasta kun sitä 5 askelta. Ajoittain todella hienoa. Luoksetulo ok, vähän vino perusasento, noudossa taas tiputti sivulla kapulan. Tämä on taas joku uusi hieno keksintö, mitä ei olekaan ennen tehty :D Liikkeestä maahan oli lähes täydellinen. Seurasi tosi kivasti ja nopea maahan meno.
Niin ja olihan siellä se paikkamakuu. Ihan normaali alokasluokan 2 min. Fiini selvisi siitä kivasti, ekaa kertaa vähän haisteli mutta tätäkin lähdetään työstämään. Kokonaisuudessa jäi ihan hyvä maku tekemisestä ja saatiinhan me paikka lasten rinkiin.
Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että koiran kanssa on löytynyt kunnon yhteys. Alussa se on aina niin hakemista ja kaikki on outoa. Vuosihan siihen meni, mutta viimein aletaan olla oikeasti koirakko. Tunnen Fiin jo nin paljon paremmin, Tiedän vähän mitä sen päässä liikkuu ja miten homma toimii. Rakkaus tuota koiraa kohtaan syvenee jatkuvasti. Vielä kun saisi tuon vanhemman rakkauden kohteen kuntoon, olisin enemmän kuin onnellinen.
Jatkossa tännekin vähän useammin postauksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti