Nallikallion Riehakas Rakkauslaps "Fiini"
Synt. 11.12.2013
Australienkelpie
Tuo erittäin rakas pieni karvakuono täytti joulukuussa jo 2 vuotta, eli nyt taitaa olla 2,5 mittarissa. Olisi siis ensimmäisen analyysin paikka. Tulen varmasti syksyllä kirjoittelemaan Fiinistä vielä koirana enemmän, kun ollaan saatu kisoja alle ja päästy pohtimaan yhdessä tekemistä tilanteissa, joissa jännitys on läsnä. Niitä ei kuitenkaan voi verrata perus treenikauteen tai arkeen.
ARKI:
Arjessa tuo koira on kuin ihmisen mieli. Sanotaanko, että se on pennusta saakka ollut todella helppo, jos ei nyt pieniä sohvan syömisiä ja Air Maxien pureskeluja lasketa. Aluksi hyperaktiivisuus sai miettimään mihin olen ryhtynyt, mutta kun yhteinen sävel alkoi löytyä ja ylimääräinen pennun häseltäminen katosivat, meidän arki on melkeinpä ruusuilla tanssimista. En oikeastaan edes osaa sanoa arjesta sellaista puolta, joka potuttaa. Välillä tietenkin ihmisten liikarakastaminen on vieraille vähemmän nautinnollista, mutta voiko sitäkään nyt negatiiviseksi sanoa?
Fiiniä voi pitää missä tahansa irti. Meidän omassa metsässä (ei oikeasti omisteta sitä) tulee melkein joka lenkillä ihmisiä ja koiria vastaan, enkä joudu koskaan miettimään tuleeko se luokse vai ei. Aina ja ensimmäisellä käskyllä, vaikka vastaantulija olisi kuinka lähellä. Parkkipaikalle mennessä koira on aina ilman hihnaa eikä välitä muista koirista tuon taivaallista.
Kotona F pääasiassa nukkuu. Meillä ei ole leluja ollenkaan esillä. Lelut otettiin pois, silloin kun koiralla alkoi olla epäselvyyksiä saakko My Little Ponyn pistää poskeen vai ei (ymmärrettäväähän se on, mistä sitä tietää kenelle se on ostettu?) ja hyvin se on meillä toiminut. Luita saa järsiä joka päivä, mutta leikkiminen jätettiin kokonaan treeneihin ja lenkeille. Se on kasvattanut lelujen arvon aivan uusiin mittapuihin. Jos ja kun meille on tulossa toinen koira, täytyy lelut ottaa takaisin pentuajaksi, mutta aikuisilla koirilla en aio jatkossakaan pitää leluja esillä.
Fiini tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Sanoo kyllä jos joku hatuttaa, muttei koskaan käy suoraan kiinni varoittamatta. Ruokatilanteissa ei kyllä kaihda riitaa ja varmasti on pitämässä huolta omasta makkarastaan, mutta muuten vaaditaan jo aika paljon, että pikku F:n saa tukkanuottasille. Uusien lenkkikavereiden kanssa on hitaasti syttyvää sorttia, ei lähde kilpajuoksuun välttämättä edes kahden ensimmäisen lenkin aikana, vaan puuhastelee omiaan. Paras piirre tässä koirassa on ehdottomasti huumorintaju ja se, ettei se murehdi menneitä asioita. Tuli sitten eteen pieni riita siskon kanssa tai mikä tahansa muu "järkyttävä" tilanne, Fiini pääsee siitä yli hetkessä.
Tuosta huumorista sen verran, että sitä vaaditaan myös omistajalta. Kun koira lenkillä hyppää vasten kuraisilla tassuilla kiellän toki kovasti. Joskus viesti menee perille, joskus se hakee vauhtia ja toistaa saman uudelleen, koska tietää, että jossain vaiheessa mammaa saattaa alkaa naurattaa, vaikka nyt vaikuttaa vähän vihaiselta.
Tuosta huumorista sen verran, että sitä vaaditaan myös omistajalta. Kun koira lenkillä hyppää vasten kuraisilla tassuilla kiellän toki kovasti. Joskus viesti menee perille, joskus se hakee vauhtia ja toistaa saman uudelleen, koska tietää, että jossain vaiheessa mammaa saattaa alkaa naurattaa, vaikka nyt vaikuttaa vähän vihaiselta.
TREENIT:
Treeneihin mennään aina järkyttävällä innolla. Heti kun kaivan repun kaapista F tietää, että pääsee mukaan. Autossa se on todella mielellään, liikkui se tai ei, on hiljaista. Ennen treenejä pyrin aina käymään kunnon lenkin ja purkamaan koiraa vielä vähän. Pari kertaa ollaan jouduttu menemään hallille kiireessä ja ensimmäinen setti on yleisesti ottaen kamalaa. Pienellä kelpiellä menee kuppi nurin, jos höyryjä ei ole päästetty kunnolla pois. Nyt ei kannata ymmärtää väärin. Koira on edelleen hyvin käskytettävissä ja leikitettävissä, mutta ei pysty keskittymään ohjaajan haluamalla tavalla. Häiriötreenit tuntuvat vaikeilta ja joskus saattaa jopa yrittää komentaa haukkuen. Tässä tilanteessa joutuu liikaa keskittymään vireen laskemiseen, joten purkaminen on välttämätöntä. F siis vaatii sen oman höyryjen päästelyn, jotta oikeanlainen ajattelu on mahdollista.
Treeneissä se kestää virheitä. Se kestää 20 väärää toistoa ilman palkkaa ja saa sen yrittämään vain entistä kovemmin, koska jossain vaiheessa se palkka tulee varmasti. Sosiaalinenpalkka on hyvin luontainen, eikä sitä ole koskaan sen suuremmin tarvinnut opettaa. F on muutenkin luonteeltaan niin mammantyttö. Toki ollaan leikitty ensimmäisten parin vuoden aikana ihan mielettömästi, mutta luontaisesti koira on myös todella paljon kiinni ohjaajassa. Se on tuottanut joissain liikkeissä haasteita, koska koira palkkaa itseään tulemalla luokseni. Irtoamisen opettelu vaati meiltä aavistuksen enemmän kuin muilta. Fiini ei ole se maailman rohkein ja kovin koira, mutta uskaltaa eikä missään nimessä ole epävarma, vaatii kuitenkin vielä paljon tukea ohjaajalta. Treeneissä ja arjessa kestää hyvin kovasti sanomisen, ei luimistele tai ala epäröidä vaan yrittää täysillä ja iloisella mielellä aina vain uudelleen.
Jos jollain koiralla on moottoria niin tällä. Kun ystävä soittaa ja kysyy lähdenkö tokotreenien jälkeen tekemään esineruutua, tiedän että Fiini jaksaa. Jaksaisi helposti vielä agilityt päälle. Kisasuoritustreenejä on helpottanut se, ettei palkattomuus tuota ongelmia. Sosiaalinen palkka ja itse liikkeet pitävät vireen hyvin yllä.
Alkuun koettiin tosiaan haasteita aktiivisuuden kanssa. F on omaan (ja muiden) silmään vielä hiukan muita Riehakkaita vilkkaampi, ainakin mitä ollaan muiden omistajien ja emän omistajan kanssa juteltu. Vilkkaus ei enää vanhemmiten vaikuta keskittymiseen (muista purkaa), nykyään pakka pysyy kasassa ja vieraassa hallissakin koira pystyy tekemään hyvän suorituksen. Häiriöherkkä se on, mutta myös nuori, joten vielä on vaikea arvioida sitä sen enempää.
Tässä musta karvakasa täynnä kultaa<3
Fiini 6/2017
Taas on aikaa vierinyt ja on hyvä hetki päivitellä kuulumisia ja fiiliksiä Fiinistä. Ollaan taas vuoden tauon jälkeen palattu kunnolla treenien pariin. Vuosi meni pitkillä lenkeillä, satunnaisilla treeneillä ja koulutuspäivillä. Voin sanoa että kelpien pää kesti hyvin. Se ei alkanut tuhoamaan paikkoja, vaan nukkui kotona taju kankaalla, kuten ennenkin.
Ylipäätänsä F on rauhoittunut. Mieskin totesi sen kun makoilimme viikonloppuna sohvan nurkassa. Edelleen koirasta irtoaa 100% treeneissä, mutta arjen sählääminen on aivan toista luokkaa kuin vuosi sitten. Aina silti jokainen koiran ekaa kertaa tapaava jaksaa sanoa kuinka energinen se on. Noh, riippuu mihin vertaa.
Fiinistä sanoisin, että se on tekemässä töitä aina 100 lasissa, mutta osaa myös rauhoittua. Se stressaa satunnaisia inhottavia tilanteita, mutta pääsee kaikesta yli hetkessä. Ei murehdi tai jää murjottamaan. Melkoinen mamis se on edelleen, johtuuko sitten koulutuksesta, kelpien luonteesta vai mistä, tiedä häntä. Rakastaa kaikkia ja kaikkea, mutta mielellään siten, että mamma on näkökentässä.
Rehellisesti sanottuna tästä koirasta olisi vaikka mihin, se voisi olla TVA, ihan mitä tahansa, vaikka lentäjä. Toisaalta harmittaa tämä meidän vuoden onneton treenaaminen, mutta toisaalta joskus elämä vain menee niin. Aina se on päässyt juoksemaan vapaana metsään, löhöämään sohvan nurkkaan ja sitä on pidetty hyvänä. Nyt kun taas jatketaan siitä mihin jäätiin, saan tännekin enemmän infoa.
Pentusuunnitelmat ovat tälle syksylle ja seuraavista 2kk sisällä ilmestyvistä juoksuista olisi tarkoitus astuttaa. Urokseksi on valittu näyttelylinjainen ja tasainen viilipytty PROMOTION BENELLI TORNADO joka varmasti tasoittaa Fiiniä hyvin. Meillä olisi itselläkin koiran paikka avoinna ja alustavasti oli suunnitelmissa kotiuttaa tästä yksi pieni hyrrä meille, mutta koska me taidetaan Fiinin kanssa synnyttää samaan aikaan, jouduttiin luopumaan ajatuksesta.
F on ollut täysin terve. Ollaan käyty kahdesti eläinlääkärissä. Toisella kerralla murtui varvas ja toisella lasinsiru viilsi haavan, johon tarvittiin 4 tikkiä. Nämä siis molemmat tapaturmia. Itse sanoisin, että tulevista pennuista tulee loistavia harrastuskoiria ja perheenjäseniä, lajista riippumatta. Fiinin siskot ovat hienosti menestyneet agilityssä, tokoa on harrastanut moni ja vepestäkin taitaa olla jo useammalla tuloksia. PK-puolella ei vielä ole kukaan kilpaillut (tuleva sulhanen kyllä HK2), mutta syy löytyy lajivalinnasta ei koirista. Hei ja meidän poppoossa on Fiinillä VASERT, Terralla SERT ja Primalla CACIB, että kauniita likkoja.
Tässä musta karvakasa täynnä kultaa<3
Kuva Kati Kuuttila
Fiini 6/2017
Taas on aikaa vierinyt ja on hyvä hetki päivitellä kuulumisia ja fiiliksiä Fiinistä. Ollaan taas vuoden tauon jälkeen palattu kunnolla treenien pariin. Vuosi meni pitkillä lenkeillä, satunnaisilla treeneillä ja koulutuspäivillä. Voin sanoa että kelpien pää kesti hyvin. Se ei alkanut tuhoamaan paikkoja, vaan nukkui kotona taju kankaalla, kuten ennenkin.
Ylipäätänsä F on rauhoittunut. Mieskin totesi sen kun makoilimme viikonloppuna sohvan nurkassa. Edelleen koirasta irtoaa 100% treeneissä, mutta arjen sählääminen on aivan toista luokkaa kuin vuosi sitten. Aina silti jokainen koiran ekaa kertaa tapaava jaksaa sanoa kuinka energinen se on. Noh, riippuu mihin vertaa.
Fiinistä sanoisin, että se on tekemässä töitä aina 100 lasissa, mutta osaa myös rauhoittua. Se stressaa satunnaisia inhottavia tilanteita, mutta pääsee kaikesta yli hetkessä. Ei murehdi tai jää murjottamaan. Melkoinen mamis se on edelleen, johtuuko sitten koulutuksesta, kelpien luonteesta vai mistä, tiedä häntä. Rakastaa kaikkia ja kaikkea, mutta mielellään siten, että mamma on näkökentässä.
Rehellisesti sanottuna tästä koirasta olisi vaikka mihin, se voisi olla TVA, ihan mitä tahansa, vaikka lentäjä. Toisaalta harmittaa tämä meidän vuoden onneton treenaaminen, mutta toisaalta joskus elämä vain menee niin. Aina se on päässyt juoksemaan vapaana metsään, löhöämään sohvan nurkkaan ja sitä on pidetty hyvänä. Nyt kun taas jatketaan siitä mihin jäätiin, saan tännekin enemmän infoa.
Pentusuunnitelmat ovat tälle syksylle ja seuraavista 2kk sisällä ilmestyvistä juoksuista olisi tarkoitus astuttaa. Urokseksi on valittu näyttelylinjainen ja tasainen viilipytty PROMOTION BENELLI TORNADO joka varmasti tasoittaa Fiiniä hyvin. Meillä olisi itselläkin koiran paikka avoinna ja alustavasti oli suunnitelmissa kotiuttaa tästä yksi pieni hyrrä meille, mutta koska me taidetaan Fiinin kanssa synnyttää samaan aikaan, jouduttiin luopumaan ajatuksesta.
F on ollut täysin terve. Ollaan käyty kahdesti eläinlääkärissä. Toisella kerralla murtui varvas ja toisella lasinsiru viilsi haavan, johon tarvittiin 4 tikkiä. Nämä siis molemmat tapaturmia. Itse sanoisin, että tulevista pennuista tulee loistavia harrastuskoiria ja perheenjäseniä, lajista riippumatta. Fiinin siskot ovat hienosti menestyneet agilityssä, tokoa on harrastanut moni ja vepestäkin taitaa olla jo useammalla tuloksia. PK-puolella ei vielä ole kukaan kilpaillut (tuleva sulhanen kyllä HK2), mutta syy löytyy lajivalinnasta ei koirista. Hei ja meidän poppoossa on Fiinillä VASERT, Terralla SERT ja Primalla CACIB, että kauniita likkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti