Päivät uuden tulokkaan kanssa menevät edelleen hyvin. Tänään käydään iltapäivällä kontrollissa ja toivotaan sormet ristissä, että päästäisi paketista eroon. Olisi niin ihana elää pennun elämää täysillä. Allekirjoittanut on ollut vähän laiska ja naksutellut vain kerran päivässä, eilen unohdettiin homma kokonaan. Eilinen meni Detan agilitytreeneissä. Otin Fiininkin matkaan hallille, kun sain kouluttajalta luvan olla ensimmäinen ja lähteä heti kun ollaan tehty. Pakkasin koiralle vielä villapaida, toppatakin ja ujutin Minean makuupussiin auton takakonttiin. Eihän se siellä pysynyt, mutta ei ainakaan palellut. Ratojen kasaamisen pieni neiti sai tutustua. Uskomatonta kyllä miten reipas se on. Ei jännitä ollenkaan uusia paikkoja, hyppää kaikkien syliin ja tutkii innokkaasti.
Sosialistamista ei totisesti tarvitse stressata. Fiini vain kulkee mukana siellä missä itsekin menen. Tiistaina käytiin mun parhaalla kaverilla, eilen hallilla, tänään eläinlääkärissä ja viikonloppuna agikisoissa.
Detan treenit meni kivasti. Mokasin itse radalla kun kuvittelin, että koira hyppäsi väärän esteen, vaikka todellisuudessa meni ihan oikein. Keskeytin ja jatkoin uudestaan turhaan, mutta rata oli tosi hauska. Tuo koira on niin pätevä, että ihan harmittaa kun oon välillä ite niin surkee. Tykkään treenata sen kanssa agilityä, mutta kisaamisen voisin ulkoistaa jollekin toiselle. Mun pää ei ehkä kestä. Agilityssä on niin suuri rooli ohjaajalla. Tokossa on aikaa ajatella, mutta agissa koko tilanne on jo menny, jos alkaa laskeskelemaan. Joskus saan tsempattua itestäni sellasen positiivisen ja sinnikkään luonteen, mutta välillä iteltä puuttuu se usko.
Maaliskuussa meillä on tarkotus kisata omissa kisoissa. Tiedä häntä ohjaako koiraa minä vai joku muu? Katsellaan saanko taas intoa viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti