torstai 23. joulukuuta 2010

tassuja palelee.

Pakkasta on miljuuna astetta, jote koirat ei valitettavasti saa mitää huippu lenkkejä. Eilen koirat pääs tunnin kävelylle ja palkaks siitä Lunalle paleltunu tassu, joka on nyt nuoltu verille. Tajusin sen vasta tänään, ku koira nuoli koko ajan samaa kohtaa. Nyt meillä onki sitte tassuvahaa ja Lunalla sukka tulehtuneessa jalassa. Laitoin ensin rasvaa ja sitte kylmältä suojaavaa vahaa molemmille neideille. Ois pitäny laittaa jo aikoja sitte! Lunalta putsasin haavanpuhistusaineella auki olevan tassun, ja teippasin oman sukkani pakkausteipillä, ettei se nuolis sitä enempää. Jos se pahenee ni ei auta ku mennä lääkäriin. Ennen olin kauheen neuroottinen kaikkien eläinten suhteen. Heti ku oli pieniki haava tai ruhje ni kiikutin lääkäriin, nyt oon ehkä jo vähä rauhottunu. Kokeilen ensin kotikonsteja ja jos ne ei toimi, ni sitte lähetää lääkäriin.

Tänää on pakkasta 10 astetta enemmän ku eilen (25), koiria ei siis voi viedä ulos muuta ku pissille. Se tietää ratkiriemukasta päivää täällä kotona. Koirat hyppii seinille ja keksii omaa hommaa. Ei se auta ku tokoilla ja piilotella herkkuja, ehkä sillä saan ees osan virrasta kulutettua. Huomenna onki sitte aatto ja sen jälkee lähtö Jyväskylään. Koirille en ostellu hirveesti lahjoja, Luna sai jo enne joulua ne vetovaljaat ja hihnan sekä Hurtan mantelin. Detalle ostettii 3 kpl tennispalloja, Hurtan heijastinpannan sekä liivin ja yhteiseks ylläriks koiranmakkaraa, joka on molempien mielestä mega hyvää.

Seuraavat päivitykset vasta joulukuun lopulla.
Ruokaisaa ja lahjarikasta joulua <3


Meillä tontut ei selviä.




tiistai 21. joulukuuta 2010

JOULU JOULU JOULU...

Ihanaa kohta on joulu, harmittaa ku en ehtiny tänä vuonna teettää koirista mitään hauskoja kortteja kavereille ja sukulaisille, mutta ens vuonna sitte. Äitille sain kyllä iha huippulahjan aikaseks, ja voinki kertoo sen sitte joulun jälkee. Meillä on jo joulukuusi, ja koirat antaa sen olla yllättävän hyvin rauhassa. Detta käy välillä tunkemassa nenää oksien sekaa, mut uskoo hyvi ku käskee sen pois. Koulutus juttuja ei olla kauheesti tehty, viimeset 4 päivää ollaa oltu reissussa ja toivuttu reissusta.

Käytii Jyväskylässä verestämässä muistoja, Lunaki pääs moikkaamaa vanhaa kaveria, Peppiä. Peppi on bokseri, jonka kanssa Luna oli tosi paljon pentuaikoina. Kivasti leikkimine ja juoksemine suju edellee, tosin Peppi koitti kovasti alistaa nuorta neitiä. Luna ei onneks välittäny, Peppihä oli kuitenki jo tuttu koira. Muuta kivaa me ei siellä tehty, ja eilen ku tultii kotii koirat oli nii väsyneitä ettei ne jaksanu mitään. Pissillä käytiin, ei muuta sen kummempaa. Siellä on niin paljo nähtävää ja koettavaa ettei tytöt malta millää nukkua.

Perjantaina käytiin hallissa reenaamassa. Jostain kumman syystä päätin ottaa molemmat koirat mukaa. Nyt voin vannoa etten enää koskaan tee sitä. Luna sai mut aivan raivonpartaalle ja se esti tekemisillään kaikkien reenaamisen, jote sitä ei oteta enää matkaan. Sen kanssa reenataa vasta keväällä kentällä ja enne sitä ainoostaan kotona ja lenkeillä. Se rähis koko aja häkissä ku ootteli vuoroaan, ja sitte ku pääs pois häkistä juoksi päätä pahkaa eikä kuunnellu mua eikä ketää muutakaa. Vein koiran sitte autoo, että saatii reenattua Dettaa ja Ediä vielä kerran, mut eihä sitä voinu siellä kauaa pitää ku oli 20 astetta pakkasta. Oliha sillä takki ja kasa peittoja, mutta eipä se tollasella karvattomalla dobermannilla paljo auta.

Lunan voi sanoo olevan aivan täysin mieliala pelaaja. Saattaa olla päiviä ku se tottelee mua ku unelma, ja on tosi yhteistyöhalunen mut saattaa olla päiviä ku sitä ei kiinnosta ollenkaan. Viimesimmän ihanan kerran muistan nyt syksyllä ku oltiin kentällä, se totteli ku unelma. Pidin sitä irti vaikka vieressä oli toinen koira ja se vaa tuijoitti silmii ja teki kaiken mitä pyysin. Oonki varmaan kirjottanu siitä tänne. En tiiä onko neidillä nyt juoksut alkamassa vai mitä tapahtuu, ku on hormoonit niin sekasi. No 1.1.2011 tulee vuosi täytee, jote ei se olis ihme. Nyt meikäläiselle kärsivällisyyttä, kärsivällistyttä!

Detta on ollu ihana viime aikoina. Tuntuu et se toimii päiväpäivältä paremmi ja ymmärtää mun ajatuksia ja puhetta. Siitä tulee vielä kisakoira, jos mulla riittää aika ja motivaatio tehä siitä sellanen (: Luna saa keskittyä juoksemisee ja kotona tokoiluun. Mietin pitkään että onks se väärin tehä enemmän toisen, ku toisen kanssa, mut Luna saa enemmän juosta ja lenkkeillä ja Detta käyttää päätä. Toki Dettaki käy lenkillä ja Luna käyttää päätä, mut toiselle enemmän toista. Mä jopa palkkaan Lunaa  lenkillä spurtilla, koska se rakastaa nii paljo juoksemista. Koirat on vaan niin eriliaisia.

Vielä lopuks haluisin esittää meijän puolesta osanoton Rico-koiran kuolemaan. On ihan sairasta että joku ihmenen voi tehä tollasta. Jaksamisia Jennalle ja Junnulle <3 Jos joku ei tiedä mitä on tapahtunu, laitan liitteeks vielä muutaman linkin, jossa kerrotaan Ricon tarina.

http://facebook.com/#!/home.php?sk=group_179435622076312&ap=1

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Rico-koira%20kuoli%20oudosti%20-%20poliisi%20tutkii/art-1288357227

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Valjakkohiihtoa ja hallireeniä.

Siitä on taas kaua ku viimeks tänne kirjottelin. Ens viikko on viimenen viikko koulua, joten joululomalla voin oottaa iteltäni paljon päivityksiä. Paljon on ehtiny tapahtua myös koirien kanssa, kerron nyt sieltä asti ku  kykenen muistamaan.

Alotin innoissani reenaamaan Detan kanssa kiertoa, joka sujuki aivan loistavasti. Sormella näytin mihi suuntaan mennään ja naks. Kahen toiston jälkeen neiti hoksas mistä on kyse, teki iha oma toimisesti kierron joka kerta. Jotenki  Detta yhdisti siihe sivulle istumisen, en oikee tiiä mitä sähelsin mutta näin kuitenki tapahtu. Se siis kiersi mut ympäri ja istu sivulle. Perusasento oli varmempi ku koskaa, päätinki siis lopettaa kiertämisen opettamisen ja tein kierrosta perinteisen vanhan kiertäen perusasentoon. Dettahan osas jo perusasennon uudemmalla tavalla, sivussa kierretään pikku kiekka ja sitte isketään peppu vierelle, mut tästä tuli jotai iha huippua ! Mun kieräminen sopii ehottomasti paremmi neidille. Jotenki olin ehkä ajatellu että ku Luna on opetettu ilman kiertoa kivuttomasti ja vaivattomasti perusasentoon, ni sama tulee toimimaa myös Detan kanssa. Näin sitä suunnitelmat muuttuu.

Perjantaina olin Detan kanssa hallissa, ei oltu pitkää aikaa reenattu kodin ulkopuolella ja oli iha huippua. Koira oli uskomattomassa vireessä ja ekoje tutkailujen jälkeen toimi ku unelma. Pomppas hienosti pöydälle, oli paikallaan, istu, makas, tuli luokse, otti koko aja kontaktia jne. Kokeiltii myös putkea ja keinua. Putki ei ollu Detan mielestä ollenkaa pelottava, siellähä sai herkkuja. Parin ekan kerran jälkee neiti juoksi putkesta ku vanha tekijä. Muutaman kerran ite mokasin ja vein koiran liian kovalla vauhdilla, jolloi se saatto pinkasta ohi. Keinuunki mentii kovalla innolla, toki ei Detta vielä ymmärtäny pysähtyä keskelle ja muuttaa painopistettä, mut eipä sellasta voi vielä vaatiakkaan. Kaikkein hienointa oli huomata ettei se jännitä mitää, vaa tekee kaiken mitä pyydän kovalla innolla. Seuraamista ollaa nyt alotettu tosissaa ja tavotteena ois oppia se suhteellisen hyvi joululoman aikana :)

Kaikkein parasta hallireenissä oli se ku pääs itekki juoksemaa ja peuhaamaan koiran kanssa. Tää tokoilu alkaa puuduttamaan, vaihtelua kiitos.

Oon innostunu hiihtämisestä ja tajusin et hiihtämisen myötä saan sitä vaihtelua, otan vaa siihen koiran mukaan. Päräytinki siis juuri ajokortin saaneena Mustiin ja Mirriin, ostin Lunalle vetovaljaat, otin sukset kainaloon ja  painelin koiran kera jäälle. Alku oli vähä hankalaa, koira kyllä veti hyvin ja kovaa, mutta olin kokematon enkä oikeen tienny miten homma hoidetaan. Jotenki näin tää retki meni: laitoin vielä suksia jalkaan ku koira pujahti hienoista uusista valjaistaan läpi ja ampas suoraa viereiselle luistinradalle. Aikansa se siellä juoksi ja viihdytti luistelijoita mun huudellessa sitä, eikä se todellakaan ottanu kuuleviin korviinsa käskyjä. Sitte naps joku sen päässä napsahti, se juoksi mun luo istu eteen ja ootti herkkua. Ihan ku se ois ollu aina huippu tottelevainen ja kiltti koira. Joskus mietin et mitä dobermannin päässä liikkuu?

No sitte päästii hyvin matkaa ja mentiinki hyvällä vauhdilla varmaa puol kilometriä, sitte STOP ja kakalle. Tää äkilline pysähtymine sai mut irrottamaa hihnasta, etten nykäsis koiraa sillai et sitä sattuu. Nonii kakat oli tehty, eikä mami kerenny luo, jalat siis alle ja luistelijoita jahtaamaan. Tässä vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskii ja hypätä avantoon, nii paljon hävetti. Luna juoksi niin kovaa ku jaloistaa pääsi ja jahtas haukkuen luistelijoita vuoron perään. Moni joutu pysähtymään ettei luistelis koiran päälle. Noh sain koiran kiinni ehkä 5 min päästä ja ajattelin että 3 kerta toden sanoo ja kokeilin vielä kerran. SAIN HIIHDETTYÄ 8 KM HYVINKI SUJUVASTI ! Kaikilla oli lopulta kivaa ja matka suju hyvin, ens kerralla voisin ehkä uskaltaa ottaa jo juoksuvyön ja laittaa remmin siihen kiinni. Luna osaa kyllä pysähtyä käskystä ja vetää nii kovaa ku jaloistaan pääsee, välimuodot on vaa vielä hakusessa, jote ehkä kokeilen vielä muutaman kerran hihna kädessä.

Ajattelin käydä kerran viikossa hiihtelemässä näi aluks, ettei rasita koiraa liikaa. Lunan vauhdissa on nimittäin tosi vaikee hiihtää. Se menee oikeestaan siihen että mä seison suksilla ja koitan pysyä mukana, eri juttu ois varmaa mäkisessä maastossa mutta tyydyn aluks jäällä harjotteluun. Täällä ei käsittääkseni oo ees paikkoja missä koiran kanssa sais mennä, siis muita ku jää. Koira kun pilaa kaikki ladut.