sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Huippujen opissa

Tiedän, olen säälittävän huono päivittämään tätä blogia. Kyse ei ole siitä, etteikö täällä harrastettaisi ja touhuttaisi, vaan yksinkertaisesti omistajan laiskuudesta. Lifestyleblogi menee valitettavasti prioriteeteissa ykköseksi. Treenaaminen tosin itsessään on ollut viimeisen kuukauden aikana heikompaa. Olen ollut jatkuvasti kipeänä, joten lenkitys on jouduttu ulkoistamaan paremmalle puoliskolle.

Kuten otsikosta voi päätellä, oppia on saatu Suomen huipuilta. Ensin 4.10. meitä kouluttivat Riitta ja Pekka Korri sekä eilen Katja Kiviaho. Molemmissa koulutuksissa olin Fiinin kanssa. D on ansaitulla tokotauolla, eikä tunnu laittavan pahakseen. 

Korrien koulutuksessa olimme ensin Pekan kanssa. Teimme seuraamista kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on imuttaminen. Näin pääsemme tekemään pidempiä pätkiä ja koira joutuu miettimään tosissaan kropan hallitsemista. Toinen tapa oli perusasennosta eteenpäin vieminen ja kontaktin vahvistaminen. Tämä on se osuus jossa en aio lipsua. F ei tule koskaans seuraamaan metriäkään ilman kontaktia. Kokeissa näkee paljon koiria (myös omani :D), joiden kontakti pätkii. Kolmantena virittely seuraamiseen ja kunnon palkkaus lelulla. Näin saadaan koiran seuraaminen kestämään EVL:n pitkät seuruut. Samalla sanalla viritetään tiettyyn tilaan, josta aina lähtee seuraaminen. Pekka puhui paljon myös liikkeiden väleistä, joista tulisi myös rakentaa ns. liikkeitä. Sosiaalinen palkka on myös ehdottoman tärkeää kun tehdään pitkiä koesuorituksia.


Riitan kanssa keskityimme enemmän liikkeisiin. Noudossa saatiin pentuna lukko päälle, jonka avaamiseen on mennyt useampi kuukausi. Koira noutaa jo kapulaa ja leikkii sillä, muttei suoraviivaisest tartu liikkumattomaan kapulaan. Leluilla tekee kaiken hienosti samoin patukoilla. Tässä kapulassa nyt vaan on joku juttu. Hiljalleen ne solmut onneksi aukeavat.

Kokonaisuudessaan molemmista kouluttajista jäi hyvä fiilis ja varmasti mennään myös jatkossa, mikäli tilaisuus tulee. F sai taas paljon kehuja siitä miten energinen on. Tuon pienen otuksen kanssa on niin kiva treenata.


Eilen vietettiin päivää Fiinin sisarusten ja äidin kera. Aivan mahtavaa porukkaa kyllä koko sakki :) Hyvien herkkujen ja seuran lisäksi saatiin Katjalta taas loistavia vinkkejä tulevaan. Olikohan tämä muuten jo neljäs koulutus Katjan opissa? Ensimmäisellä pätkällä aloitettiin ohjattu. Periaatteena kahden lelun taktiikka. Selkeä ohjaus minulta, jotta koira alkaa erottamaan suuntia. Ensin viedään tietenkin noudettava lelu ja sitten vasta ns. väärä. Homma aloitetaan siten, että lelut ovat merkin tasolla ja hiljalleen niitä aletaan viemään taaemmas. Myöhemmin paljon treeniä pelkälle merkille, niin että kapulat ovat siellä. Ne kun tuntuvat vetävän koiraa voimakkaasti puoleensa.


Sain myös ohjeeksi olla kovempi F:n kanssa treenitilanteessa. Jotenkin en ole uskaltanut siirtää päätäväisyyttä ja sitä temppuilun kieltämistä treenaamiseen, koska D on niin uskomattoman pehmeä. Fiini kuitenkin kestää komentamista, joten sille voi hyvin kertoa saako härvätä vai ei. Vire ei siitä laske. Se ei kuulemma myöskään ole enää pentu :D 

Toisella pätkällä jäävejä, joihin taas hyviä vinkkejä. Makuu siirrettiin jo liikkeenomaisempaan ja unohdettiin peruuttaminen. Nyt seisominen ja istuminen tehotreeniin. Ne kuulemma kannattaisi tehdä ensin, koska makuu on kyseisellä rodulla yleensä tosi vahva. Jälleen mentiin pylly edellä puuhun, mutta kyllä tuosta vielä hyvä tulee.


Katja painotti meille kaikille sitä, että rauhoittuminen tulisi ottaa työstöön välittömästi. Otetaan käskysana esim. minulla "käy" ja sen aikana koira saa olla makuulla miten tahansa, mutta ei liiku siitä mihinkään. Silloin vain ollaan. D:llä on myös sama käsky ja on kyllä ehdottoman tärkeä treenatessa ja yleensäkin elämässä. Alkuopetuksessa vähän palkkaa ja loppu rakennetaan aktoriteetillä. Näin se on D:n kanssakin mennyt. Jotenkin en uskonut että Fiini pystyy tähän, on vielä niin pieni ja ketut, nyt unohdan tuon ajattelun! Tein muutaman pätkän Fiinille odotellessamme omaa vuoroa ja tosi hyvin otti vastaan. Ensimmäiset noin 7 kertaa palautin paikalleen, mutta sen jälkeen alkoi ymmärtää, ettei tästä nyt ole nousemista ja pisti tylsistyneenä pään maahan. Hienoa on se, ettei tuo hyperaktiivinen kelpie ääntele! Tällä toisella treenisessiolla jätin rohkeasti odottamaan kun juttelin Katjan kanssa ja kyllä se siinä pysyi, uskomatonta mutta totta.

Fiinistä yleisenä huomiona se, että se paranee treenin edetessä. Sen kanssa on ehdottoman tärkeää päästä ensin purkamaan höyryjä ja tehdä esim. imutusseuraamista pitkiä matkoja. Virtaa on vain yksinkertaisesti niin paljon, että ylimääräiset tulee poistaa, muuten järkevä työskentely on mahdotonta. Parasta tässä on se, että päivä päivältä luemme toisiamme paremmin. Ihana pieni Kelpie <3

perjantai 19. syyskuuta 2014

Viestikoetta, tokotaukoa, agilityä...

Käväisin lukemassa erään toisen kelpieomistajan blogia ja huomasin hänen lukulistaltaan, että Deluna on päivittänyt viimeksi 5 viikkoa sitten. En voi usko, että siitä olisi niin kauan. No ilmeisesti on, joten ei muuta kuin kuulumisia rustaamaan.

Taas on ehtinyt tapahtua paljon. Käytiin Riikan ja Riehan kanssa elämäni ensimmäisissä viestikokeissa. Huh että jännitti ohjata ystävän koiraa. Mietin koko ajan, että jos mokaan vien heiltä mahdollisuuden ties mihin pysteihin. Hoidin oman hommani kai ihan kelvollisesti (en ainakaan mokannut), koska veimme kotiin piirinmestaruus hopeaa, kelpejen rotumestaruuden sekä toisen VK3. Kokemuksena viestikoe oli huikea. Ihmiset olivat niin ystävällisiä, vähän kuin suurta perhettä koko porukka. Kaikki tsemppasivat toisiaan, eikä kilpailuhenkisyyttä keskenään ollut ollenkaan. Jokainen toivoi aidosti toisen menestymistä. Sain taas varmistuksen siitä, että PK-lajeista tämä on suunnitelmissa nro 1. Onnea vielä isosti Riikalle ja Riehalle.

Detan kanssa ollaan näyttäydytty kahdessa tokokokeessa. Ensimmäinen koe meni pisteiden osalta ihan kelvollisesti muistaakseni kaikesta 8-9, mutta nollattiin sekä luoksetulo, että kaukot. Nuo pisteet eivät kerro mitään, koska yhteistyö ei ollut ollenkaan sitä mitä voisi toivoa. Koira reagoi niin vahvasti mun omaan jännittämiseen, ettei kykene toimimaan normaalilla tavalla. Kaukoissa esim. ei pystynyt katsomaan kohti ollenkaan, joka tietenkin johti useampaan käskyyn vaihtojen kohdalla. Tuosta toisesta kokeesta ei sitten jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville.

Rehellisesti sanottuna oon ton koiran kanssa aivan hukassa. En arjessa, en agilityssä, en treeneissä, mutta tokokokeissa homma ei toimi. Päätin unohtaa koko tokon toistaiseksi. Vaihdoin Detan kisaavien ryhmäpaikan Fiinille ja keskitytään nyt 100 lasissa agilityyn. Turha tehdä sellasta, mistä kumpikaan ei sillä hetkellä nauti. Mutkikasta tästä tekee vielä se, etten saa puututtua tohon ollenkaan. En saa treeneissä itelleni edes pientä jännitystä, kokeiltu on myös möllitokoja, eikä paineistuminen näy sielläkään. Tein tuossa viimeisimmässä kokeessa eläinkokeen ja en tsempannut enkä koittanut nostaa koiran virettä ollenkaan. Se laski koko hommaa entisestään, unohdetaan siis se.

En aio edes treenata Dettaa tokossa enää tämän vuoden puolella. Olin ilmoittautunut vielä omaan halliin KV-kokeeseen, mutta joku suurempi voima (vuorosuunnittelija) oli päättänyt laittaa työvuoron sille päivälle, joten sekin meni siinä. Tervetuloa siis tokotauolle ja hyville vinkeille. Pohdin mielelläni näitä asioita tauon aikana. Mitä voidaan tehdä ja kuinka :)

Sitten agilityyn. Saatiin aivan huippu kouluttaja Elina Kalenius tälle jaksolle, joten nyt tehdään alusta perusasioita. Ryhmä on tarkoitettu nuorille koirille, joten D on mukana vanhuksena. Saan sieltä hyviä vinkkejä myös Fiinin tulevaa uraa ajatellen, koska osalle koirista opetetaan kaikki aivan alusta saakka. Käytiin myös yhdellä Elinan yksityistunnilla Fiinin kanssa. Ohjelmassa silloin pakkovalssia, hypyille tarjoamista ja palkkaukseen opettelua. Kyllä on hieno pieni kelpie meillä.

Fiinin kanssa ilmoittauduin Korrien tokokoulutukseen ja aion tosissani viedä sen myös näyttelyyn talven aikana. Tokokokeita me ei vielä edes harkita, vaikka kisaikä tuleekin täyteen. F tuntuu vielä niin pennulta.

tiistai 12. elokuuta 2014

Marko Vuorenmaa, juoksuja ja juttuja

Huh, että taas on venähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Meillä kaikki ei ole mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta koskapa täällä menisikään. Detta kävi rokotuksessa heinäkuun alkupuolella ja sai sieltä kummallisen yskän. Ei se kai kennelyskää ollut, mutta yski se kuitenkin kevyesti monta viikkoa? Aloin jo epäillä, että sydämessä on jotain. Onneksi se on nyt ohi. Tästä johtuen jouduttiin perumaan tokokoe, johon olisin niin halunnut mennä. Tehtiin edellisenä perjantaina kokeenomainen ja koira oli loistava, tunnaria lukuunottamatta. Maanantain koe sitten skipattiin yskän takia. No, kaksi viikkoa tästä oli edessä luonnetesti, joka jouduttin jättämään väliin juoksujen takia, kuten sanoin elämää ei kannata kauheasti suunnitella. Toisaalta olen niin helpottnut, että ne ovat nyt ohi, nimittäin Detan viimeiset juoksut koskaan.


Detan yskän tai juoksujen takia jätettiin väliin Marko Vuorenmaan tokokoulutus, tai minä en jättänyt. Nappasin matkaan mustan lampaani Fiinin. Ensimmäisellä pätkällä tehtiin seuraamista. Siihen hyviä vinkkejä perusasentoa työstäen ja se kontakti, joka kelpeillä yleensä hapuilee, sen kanssa on oltava ehdoton. Ilman sitä ei edetä metriäkään :) Nouto oli seuraavan pätkän teema. F on kehittänyt siihen kummallisen paineen. Kaikkea muuta voi noutaa paitsi kapulaa ja edes kouluttaja ei keksinyt mistä tämä voi johtua. Neuvoi jättämään koko noudon pois, jotta saadaan silmän käyttöä vähemmälle ja tekemään kotona pitoja. Pitojen naksuttelussa sain tehdä 2 treeniä pelkästään että sain koiran tökkäämään kuonolla kapulaa. Nyt F ottaa siihen jo hyvän otteen kun kapula on mulla kädessä. Pienin askelin siis :)


 Viime viikolla käytiin taas sukeltamassa viestin ihmeelliseen maailmaan, kun lupauduin Riikan avuksi ohjaamaan Riehaa viestin piirinmestaruuksiin. Hyvä aloitaa huipulta, eikös? Samalla Fiini pääsi tekemään muutaman pätkän. Minulle tulee hyvin, mutta jostain syystä on tällä hetkellä sen verran mamman vauva, että epäröi pois lähtemistä. Lähtee siis kyllä hyvin, mutta stoppaa puolessa välissä, kuulemma täysin normaalia nuorelle koiralle.

Niin ja Fiini päätti myös tulla sukukypsäksi naiseksi aloittamalla juoksut. Yllättävän vähän aikaa vuoto kesti. Alle 2 viikossa koko homma oli ohi, toki on edelleen turvonnut ja halut kohdillaan, mutta vuoto, se valkoisen sohvan omistajan kannalta kurjin asia loppui nopeasti.

Tämän kuluneen viikon molemmat ovat olleet hoidossa (iltaisin kyllä täällä kylässä). Minä sekä lapsi ollaan kuumeessa ja kaiken kukkuraksi koirat saivat jostain kovan ripulin. Nyt Canikur on tehnyt tehtävänsä, mutta melkoista puuhaa sekin. Mikähän siinä on, että kaikki tulee niskaan aina samalla kertaa?


Detta on ollut tosi kiukkuinen ja kummallinen. Murisi jopa eilen lapselle, kun tuli kohti. Täytyy viedä se hierojalle tsekkaamaan, että paikat on kunnossa. Fiinillekään ei tekisi pahaa. Niin ja syksy näyttää nyt koirajuttujen osalta kiireiseltä. On tulossa kisoja, Korrien ja Jenna Caloanderin koulutus sekä paljon muuta. Tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Viikonloppu kasvattajilla

Heissan! Jälleen on postaustahti huima, mutta mitäpä tuosta. Täällä silti sattuu ja tapahtuu. Käytiin tosiaan viikonloppuna moikkaamassa Fiinin kasvattajia ja omistajia Erjaa sekä Tapsaa. Ajelimme Paimioon perjantaina, lauantaina kipaisimme katsomassa Porin SM-kisat, illasta vielä takaisin ja sunnuntaina nokka kohti Jyväskylää. Reissu oli huikea niin ihmisten kuin puitteidenkin puolesta. Kiitos kaikille, etenkin Erjalle ja Tapsalle! 


Reissun tarkoituksena oli siis saada Fiiniä osaksi Paimion kodin laumaa. Koira menee kuitenkin (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan) sinne synnyttämään ja viettää siellä melkoisen pitkän ajan, joten on hyvä että koiralle paikka on tuttu. Tehdään varmaan vielä muutama laivareissu ja matkalla jätetään koira sinne Erjan ja Tapsan hellään huomaan. Oikein harmittaa, että täytyy käydä laivan tax freessä shoppailemassa ja buffetissa syömässä :D



SM-kisoissa sai taas nähdä upeita suorituksia. Nyt on taskussa paljon ajatuksia, tavoitteita ja haaveita, joten ei muuta kuin hommiin. Detan kanssa käytiin tänään agiltytreeneissä. Ohjelmassa vippejä, keinua ja keppejä radalla. Kyllä tuo bc vaan on melkoisen hieno otus. Odotellessa muisteltiin kaukoja ja kotona vielä jatkettiin samoissa merkeissä. Seuraamiseen on myös tulossa uusia tuulia, mutta siitä myöhemmin lisää.



Fiipu pääsi Detan aksaillessa uimaan ja pitkälle metsälenkille. Ensimmäistä kertaa pentu innostui oikeasti uimaan pitkiä matkoja. Ei kuulemma meinannut tulla pois ollenkaan.

Huomenna ohjelmassa pienen kelpien tokotreenit.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vauhdikas viikko

Kulunut viikko on ollut melkoisen vauhdikas ja väsyttävä. Detalla on tosiaan taas hiiva uusinut, joka tosin on jo paljon parempi, eikä enää kutise. Samaan syssyyn saatiin 3 päivän ärhäkkä ripuli, juurikin tälle vanhemmalle yksilölle. Eikä siinä vielä kaikki, Fiini tipahti treeneissä kyljelleen maahan, jonka johdosta etutassun ylin antura aukesi. Olin oikeasti varma, että koiralla meni vähintäänkin jalka poikki, ainakin huudosta päätellen, mutta lopulta kyseessä oli vain pieni ruhje, onneksi. Koira siis loikkasi palkkauksen jälkeen mua vasten ja jotenkin kääntyi ilmassa, niin että tipahti. Kääntelin, painelin ja vääntelin kotona jalkaa, mutta mikään ei aristanut. Lopulta sitten löysin tämän ruhjeen, jonka suihkutin haalealla vedellä ja laitoin päälle Cothivetin. Kotikonstein selvittiin tästä "vammasta" tällä kertaa.

Tällä viikolla ollaan treenattu paljon. Maanantaina tosiaan käytiin agilityssä. tiistaina tokoilin kotona, keskiviikkona kentällä kimppapaikkamakuissa, perjantaina kisatokoryhmässä ja eilen vielä käytiin Riikan kanssa tekemässä viestin alkeita riiviölle.  Viesti vaikuttaa kyllä hauskalta lajilta ja Fiini oli hommasta tosi innoissaan. Kerran pysähtyi miettimään, että mikähän juttu tää nyt oli, mutta kutsuttaessa jatkoi saman tien matkaa, täysillä tietenkin.

Tokossa ollaan tahkottu peruasentoa, juostu täysillä ruutuun (jota muuten alkoi tarjoamaan ruudun läheisyydessä täysin itsenäisesti, joten naksuttelin myös paikkaa keskelle), harjoiteltu kosketusalustaa, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa. Detan kanssa tein ruutua, liikkeestä istumista, kaukoja ja paikkamakuut ryhmässä. Eräs nainen tuli treenin jälkeen huolissaan kysymään, että kuinka vanha koira on, kun tehtiin 4 min piilopaikkamakuu ryhmässä. Kerroin, että koira on kohta neljä, eikä suinkaan pentu, kuten hän oletti. Tuo karva kieltämättä vähän hämää.

Tänään ajattelin vielä käydä tokoilemassa ja huomenna taas agiliidetään. Ensi viikolla mennäänkin sitten moikkaamaan Fiinin kasvattajia Erjaa ja Tapsaa. Fiini jää sinne hyvään huomaan, kun me mennään katsomaan tokon SM-kisoja ja kannustamaan kaverit hyvään suoritukseen. Vähän harmittaa, ettei olla tänä vuonna niissä gameissä mutta, ehkä ensi vuonna.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Juhannus + päivitys

Jälleen on viimeisestä päivityksestä roimasti aikaa. Uusi työ, lifestyle -blogi, lapsi ja kaksi koiraa vaativat veronsa, mutta en valita. Tällä hetkellä elämä on parempaa kuin aikoihin. Olen onnellinen. Pieni ihmisneiti on ollut tämän viikon kipeänä, joten nyt on aikaa tänne myös vähän rustailla.



Aloitetaan Detasta:

Detan kanssa on kisattu 5 starttia agilityä, joista tuloksena viisi hyllyä. Se ei kuitenkaan kerro täysin ratojen tasosta. Mikkelissä D kisasi hienosti, mutta jostain syystä ei tajunnut keppejä kummallakaan radalla. Tähän voi olla syynä aurinko, erilaiset kepit tai oikeastaan mikä tahansa, mutta näin on kuitenkin nyt näppylät. Koira ei nähnyt keppejä siis ollenkaan. Juoksi täysillä ohi, vaikka normaalisti hakee mielellään. Muuten radat menivät kivasti ja ohjauskin oli huomattavasti parempaa kuin ensimmäisissä kisoissa.

Treenit sen sijaan ovat menneet täysin harakoille. Hormoonihirviö on taas aloittamassa juoksuja, joten tokosta ei voida edes keskustella ja agilityssäkin joudutaan käymään melkoista tahtojen taistoa. Nenä maassa koko ajan ja korvat jossain aivan muualla (niille siis, jotka eivät Dettaa tunne, tiedoksi, että Detta ei haistele koskaan). Maanantain treenit tosin olivat poikkeus. Koira oli aivan mahtava! Jäi taas sellainen fiilis, että tämän takia tätä tehdään.

Terveys on reistaillut. Hierojalle pitäisi päästä ja takatassuissa on niin paha hiiva, että anturat ovat täynnä haavoja. No, Malaceb kuuri aloitettiin eilen, joten ensi viikolla varmasti ovat jo paremmat.




Fiini:

Fiipun kanssa käytiin treenaamassa kunnolla (kentällä) viime viikolla. Perusasentoja, jäävejä, paikkamakuuta ja ruutua. Koira tekee kyllä kivasti ja uskomattomalla asenteella. Päätin myös, että Fiinin kanssa aletaan syksyllä tekemään hakua. Allekirjoittaneella on joka toinen viikonloppu lapsivapaata ja keskiviikko illat, joten haku ja jälki saavat vakituiset paikkansa kalenterissamme. Kyllä sitä aikaa vaan riittää kun nipistetään jostain muualta.

Fiini on muutenkin erittäin mallikelpoinen puolivuotias. Pentu jaksaa hyvin olla työpäivät pissimättä, kulkee portaissa nätisti takana, odottaa ruokaansa, ei välitä ohikulkijoista ja uskoo kun sanotaan. Tämän takia bordercollie ja kelpie ovat juuri NE rodut! Villeimmillään ja ärsyttävimmilläänkin ne osaavat käyttäytyä, edes jotenkin. Joskus sitä vaan unohtaa, että ovat vielä ihan pentuja.

Jos jotain niin liikuntaa tämä konkkaronkka on saanut. Joka päivä vähintään 1,5 h vapaana metsässä (eilen 2,5 h) peuhaten.





sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Päivitys!

Viime aikoina on tämän blogin puolella ollut lievästi sanottuna hiljaista. Kovasta postaustahdista huolimatta ollaan kuitenkin treenattu ihan normaalisti ja Fiinikin alkaa olla jo melko pätevä pieni kelpie. Pariin viikkoon ei ole tullut pissivahinkoja, joten sen voisi aikalailla sanoa olevan jo sisäsiisti. Katsotaan toki miltä homma näyttää kun aloitan työt 2.6.

Detan kanssa on kisattu kahdet kisat, yhdet agilityä ja toiset tokoa. Tokokokeesta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Koira oli koko kokeen kummallinen, eikä antanut edes lopuksi tuomarin koskea. Jokainen Detan tunteva ymmärtää, ettei tämä ole sille lainkaan normaalia käytöstä. Nollailtiin liikkeitä muistaakseni kolme. Ruudun nollasin tietoisesti itse, koska en halunnut jatkaa liikettää loppuu, kun koira ei ollut omasta mielestäni tarpeeksi keskellä. Istumista D ei tehnyt ja tunnarissa kävi jälleen haistelemassa kapulat, tuli tyhjin suin takaisin, palasi ja toi oikean. Yritin kaikkeni tsempata koiraa, mutta joku oli selkeästi pielessä. Harmittaa kovasti, koska tarkoituksena oli pitää hauskaa. Tuloksena VOI0. Pari päivää tästä D teki lenkillä 6 pissat eli selitys löytyi jälleen kerran, juoksujahan sitä odotellaan. Tämän urakan jälkeen tein päätöksen, että D:ltä lähtee kohtu seuraavien juoksujen jälkeen. Toivon, että se tasoittaa vähän tuota touhua, eikä oikeasti jouduta olemaan vuodesta vähintään 5 kk treenaamatta.



Agilitykisat olivat tosiaan tänään. Ensimmäinen rata meni hienosti. En missään vaiheessa panikoitunut vaan ohjasin, vaikkakin koira juoksi koko ajan muutaman esteen edellä. Toinen rima tuli alas ja hyllytin itse, kun halusin uusia keinun. Detta palkkautuu pelkästään sillä, että saa jatkaa rataa, joten ajattelin viedä koiralta tämän ilon. Lentokeinun jälkeen pieni BC joutui siis rauhallisesti uusimaan sen, julmaa. Kaksi seuraavaa rataa olivat omaan silmään aika vaikeita 1 lk ratoja. Mokasin jo 3. esteellä ja ohjasin selkeästi koiran väärälle esteelle. Toisella radalla taas sekoilin jotakin ihan muuta. En muistanut muka 4. esteellä minne rata jatkuu. Kokemattomuuden ja jännityksen piikkiin nämä molemmat mokat. Päällisin puolin jäi hyvät fiilikset ja nyt aletaan katselemaan seuraavia kisoja :) Ei tuo laji sittenkään ihan mahdoton ole. Ainakaan vielä 1. luokassa.

Treenattavia juttuja:

* takaakierrot, siten että ohjaaja voi vaihtaa suuntaa, vaikka koira olisi kiertämässä

* keppikulmia ja varmuutta, niin että ohjaaja pääsee selkeästi ohi kepeillä

* keinua pitkän suoran jälkeen kovassa vauhdissa

Sitten tuohon toiseen koiraan :) Fiini on kasvanut melkoisesti ja alkaa olla järkevä nuoren koiran alku. Se on jo nyt juuri sellainen koira, jonka haluan. Rakastaa tehdä hommia, ei ota häiriötä treenatessa ja tottelee kivasti arjessa. F tuntuu paljon suoremmalta kuin Detta. Sillä ei (ainakaan vielä) ole kaikessa takaa-ajatusta, eikä kyseenalaistamista ihan yhtä paljon. Murkku ei vielä ole nostellut päätään, alun luoksetulo-ongelmatkin ovat nyt historiaa. Tällä hetkellä arki on pienen kelpien kanssa on todella mukavaa.



Tokossa treenaillaan luoksetuloa, perusasentoa, kontaktia, ruutua, liikkeestä maahanmenoa ja tunnaria, kaikkea tietenkin leikinomaisesti. Seuraavaksi ajattelin ottaa matkaan kosketusalustan ja liikkeestä istumisen sekä seisomisen. Agilityä ei olla kummemmin vielä aloiteltu. Keskiviikkona tehtiin hallilla siivekkeen kiertoja ja putkea. Tällä hetkellä ohjaaja on niin innostunut lajista, että varmasti myös pikku Fii alkaa harjoitella ohjauskuvioita, tietenkin ilman rimoja.

Alla vielä Detan kisavideo ensimmäisestä ja siedettävästä radasta:




sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Maaliskuu

Kuukausi vaihtui ja nyt pitäisi olla jo vähän suunnitelmia kisojen osalta. Omat kisat meillä taisi olla 22.3. mutta 21-22.3. olen pääkaupunkiseudulla, joten en vielä tiedä ilmoitanko koiraa ollenkaan. 29.3. oli suunnitelmissa mennä Pieksämäelle tokoilemaan, mutta katsellaanpas nyt vielä sitäkin. 9.5. meillä on tosiaan Jenna Caloanderin agilitykoulutus, 15.3. Katja Kiviahon tokokoulutus, 23.3. taas treffaillaan Fiinin sisaruksia ja äitiä.

Detan kanssa ollaan treenailtu paljon. Tokon suhteen ollaan hyvällä mallilla, jos kaukoja ei lasketa. Omistaja on yksinkertaisesti ollut liian laiska junnaamaan niitä. Lupaan että ensi viikosta alkaen tehdään niitä muutama toisto kerran päivässä.

Tänään käytiin Fiinin kanssa moikkaamassa siskoa ja äitiä. On se vaan ihana katsella niiden peuhaamista. Veikkaan ettei se olisi loppunut koskaan. Julmat omistajat lähtivät 1,5 tunnin jälkeen. Riikka otti muutaman kuvan, mutta laittelen niitä huomenna enemmän esille. Tässä kuitenkin yksi ihana <3

C Riikka Närä

Miulla on mediBC!!

Oon edelleenkin niin innoissani etten meinaa pysyä pöksyissä! Detta mitattiin eilen yhdellä mittauksella mediksi. Olin jännittäny tätä päivää ihan kauheesti. Maha oli koko aamun kipeenä ja mietin koko ajan, että hitto jos se onkin maxi. Käytin sen noin kuukausi takaperin epävirallisesti toisella tuomarilla ja hänen mielestään oli selkeä maxi, vaikka olikin ihan milleistä kiinni. No, tietenkin tässä vaiheessa omistaja myy maansa ja on täysin varma, että koirasta ei mediä tehdä, mutta niin vaan tehtiin ja vielä kirkkaasti yhdellä mittauksella.

Mitä me tästä opimme? Jos oma koira on selkeesti rajalla, niin kannattaa kysellä sellasia tuomareita, jotka laittaa mielellään pienempään luokkaan. Tässä on kuitenkin puntarissa melkoinen rasitus koiralle. 20 cm on paljon rimojen korkeudessa! Niin ja tiesittekö ettei nykypäivänä voi enää repiä kisakirjoja, kuten ennen vanhaan tehtiin? Mittaukset kirjataan samantien Kennelliittoon.

Huomenna on ensimmäiset treenit uuden koutsin kanssa ja viikonloppuna Jenna Caloanderin koulutus. Kaikki tämä medirimmoilla!! Jihuu!! Skumppaa kaikille!!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Viime päivien kujeet

Jälleen on vierähtänyt päivä jos toinenkin viime postauksesta. No, mutta ei täällä ole mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Ollaan käyty juoksemassa muiden koirien kanssa ja jopa Diiva-Detta yltyi kovaan ralliin Jero perron kanssa. Yleensä rouva tarvitsee monta lenkkiä leikin aloittamiseen, mutta ei tällä kertaa :). Lapsenmieli ehkä tarttuu. Fiini oli myös ralleissa mukana, mutta osasi hyvin väistää kun isoilla vauhti yltyi.





 Hallilla ei käyty ollenkaan loppu viikosta. Torstaina käytiin moikkaamassa Nasta-siskoa ja Rieha-mammaa. Oli kyllä niin huippu porukka <3. Rieha on tosi kivasti pentujen kanssa. Fiini koitti vähän varastaa leluakin, mutta vielä kunnon juoksuralleja saadaan odotella. Nasta ja Laura nähtiin myös tänään ihanassa kurakelissä. Fiiniä alko selkeesti palella, joten käytiin painimisen jälkeen pikaisesti M&M:ssä lämmittelemässä ja punnitsemassa pennut. Nasta 6,0 ja Fiini 5,6. Ihan uskomatonta, miten kokoero oli tasottunut viime viikosta. Vielä torstaina pennut oli selkeesti eri kokosia, mutta nyt Fiini on ottanu ison harppauksen ja säkä oli jo tytöillä melkein samassa.

Treenien osalta ei mitään kummempaa infoa. Fiinin kanssa on alotettu namien etsintäleikit ja Detan kanssa naksutellaan ulkona seuraamista. Erehdyin kerran palkkaamaan kun oli teki niin hienon pätkän ihan pyytämättä ja nyt saan hätyytellä koiraa pois lenkillä :D No parempi näin.




Huh miten hankala kuvata mustaa koiraa lumella.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Mie romahan!

Siis hyvällä tavalla! D oli tänään niin hieno hallilla, että huhhuijjaa. Ollaan käyty nyt kolmena päivänä putkeen vähän treenailemassa. Ensin tiistaina, josta jo kirjoittelinkin, eikä eilen ollut tarkoitus mennä, mutta unohdin tavoilleni uskollisesti Detan takin hallille. Ei se auttanut kuin mennä hakemaan. 

Eilen tein seuraamista, joka on parantunut huimin askelin. Huomautan kontaktin tiputtamisesta terävästi murahtamalla ja se toimii! Selkeästi tietää, että nyt se on pidettävä ja oikeasti tehtävä hommia. Kävelyvauhdin olen muuttanut paljon reippaampaan, joka motivoi koiraa. Nyt me mennään eikä meinata. Edelleen edistää ja paljon, mutta panostetaan nyt kontaktiin, joka kyllä auttaa myös paikkaan.

Tänään tavoittena oli tehdä seuraamista helkkarin korkealla vireellä ja motivoituneena. Koira sai aikaan jopa kolme haukahdusta, niin siistiä meillä oli. Juostessa keuli, mutta ohjaaja ei voisi olla tyytyväisempi. Tehdään nyt tästä seuraamisesta tosi siisti juttu. Pehmeästä pienestä BC:stä ei ole enää tietoakaan.

Fiinin kanssa ollaa lähinnä tutustuttu, leikitty ja peuhattu. Tänään seistiin myös pöydällä. Se oli Fiin mielestä niin kivaa, että häntä vispasi vimmatusti. Loppulenkillä pentu kiskoi, poukkoili ja olisi halunnut moikata kaikkia. Pitäisi ehkä kulkea vähän enemmän koira hihnassa. Niin oli reipas, vaikka tänään vasta mentiin oikeasti vilkkaan tien vieressä. Takaa tuli kuin tilauksesta pyörä ja hiihtäjä. Vähän ihmetystä, mutta ei sen suurempaa järkytystä. Fii on myös alkanut takametsässä olemaan sitä mieltä, että hän ei tule sisälle. Detan kanssa tulee kyllä, mutta yksin ei toimi herkut eikä muut jutut. Ei siis lähde mihinkään, muttei myöskään anna kiinni. Detta teki ihan samaa pentuna, onneksi on ohimenevä vaihe. On otettu kiinni eri paikoissa, palkattu paljon luoksetuloja ilman kiinniottamista, leikitetty lelulla, juostu karkuun ja vaikka mitä, mutta on ilmeisen fiksu pentu.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ensimmäiset treenit hallilla

Fiini teki tänään elämänsä ensimmäiset treenit hallilla. Treeni kesti ainakin 3-4 minuutia, mutta niin hitsin hienosti se meni. Suunnitelmissa on näin aluksi saada koira ottamaan kontaktia tilanteessa kuin tilanteessa, joten ensimmäinen harjoitus oli sen mukainen. Päästin pennun irti ja otin namit esiin repusta. Käytiin yhdessä kaivamassa ne, että Fii tietää mitä odottaa. Kävelin muutaman askeleen ja joka kerta pentu tuli perässä silmiin tapittaen. Palkkasin "jess" -sanalla, ensin vilkaisusta ja muutamalla viimeisellä toistolla jo parin sekuntin pätkästä. Yhteensä toistoja tuli ehkä 8-10. Loppuun vielä kaksi vauhtiluoksetuloa ja lelulla revittelyä. Niin oli kivaa, eikä olisi millään malttanut mennä autoon.

Sitten oli Detan vuoro. Juoksujen takia treenit on jääneet tosi vähälle. Meillä oli seurana Veera, joka pääsi myös BC:n ohjaksiin. Tehtiin lyhyttä radan pätkää kepeillä. Loppuun vielä muutamat kontaktit, jotka D otti hienosti yhtään hötkyilemättä. Olin aika yllättyny myös kulmasta, josta koira meni kepeille.

Tokoa ehkä enemmänkin muistuteltiin. Muutama nouto ilman luovutusta, mutta seuruuttaen. Lähden siis perusasennon jälkeen seuruuttamaan koiraa kapula suussa. Tehdään näin pitoa, koska D ei kestä "normaaleista" pitotreeneistä tulevaa painetta. On ainakin meillä toiminu paremmin kun hyvin. Loppuun vielä ruutua, jossa haetaan edelleen paikkaa. Ensi kerralla viedään alusta takaisin ja muistutelaan ensimmäiset toistot. Ensimmäisellä toistolla jää aina ruudun etupäähän, mutta korjaa ilman käskyä. Olin suunnitellu treenin niin, että otan koiran pois, enkä anna korjata. Jokaisen toiston tulis mennä suoraan oikein, eikä paikkaa sais hakea. Mutta hei eihän näin voi tehdä, jos koira ei oo oikeesti varma paikasta. Nyt mennään muutama askel taaksepäin ja palautellaan asioita.

Loppuun tehtiin vielä pieni lenkki metsäpoluilla. Pieni Fii meni hienosti isojen koirien matkassa.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Toisen viikon kuulumiset

Lauantaina tuli täyteen 2. viikkoa Fiinin muutosta uuteen kotiin. Edellinen viikko oli tietenkin ensimmäistä parempi, koska haavereita ei sattunut. Ollaan naksuteltu nyt istumista ja oikeaoppista maahanmenoa. Jos jotain Detan kanssa opin, niin sen, että kannattaa opettaa tekniikka jo ihan pienelle pennulle oikein, niin ei tarvitse käyttää siihen aikaa enää myöhemmin. Hienosti Fii jo tarkoaa makuuta :)

Ulkona tehdään nyt kaikki luoksetulot herkuilla, samoin rappukäytävään tuleminen. Ilmeisesti muovinen "ritilä"matto tuntuu tassuissa niin kurjalta, että pentu jättäisi ennemmin tulematta. Onneksi ahneus vie aina voiton. Muutaman kerran olen ottanut pentua matkaan ilman Dettaa. Haluan että koirat oppivat olemaan myös ilman toisiaan, tai lähinnä Fiini. Uskon, että osa reissuista tehdään yhden koiran kanssa ja muutenkin on hyvä, ettei Detta ole aina tukena ja turvana. Uusissa tilanteissa tykkään, että isosisko on näyttämässä mallia, mutta tilanteista pitää jatkossa selvitä myös omin avuin.

Eilen käytiin seuran kisoissa katsastamassa 3.lk meno. Kuulutukset, koirat ja ihmiset ei jännittäneet yhtään. Saatiin myöhemmin seuraksi myös Nasta-sisko. Tytöistä olis ollu niin kiva painia, mutta lääkäri kehotti ottamaan loppuviikon vielä vähän rauhallisemmin. Ensi viikolla painetaan sitten menemään 100 lasissa.

Niin tosiaan, en tainutkaan kirjoitella lääkäristä. Varvas oli luutunut normaaliksi, mutta edelleen vähän turvoksissa. Ei arasta ollenkaan koskettaessa.  Varpaan tulevasta kasvusta ei voi olla varma. Aika tulee näyttämään kuinka käy. Lääkäri oli kuitenkin hyvin positiivinen, joten turha sitä on nyt stressata. Pentu ei arasta tassua ja käyttää sitä normaalisti. Lääkärin mukaan pakettia ei saisi noin pienillä pennuilla edes pitää kuin max. 2-3 viikkoa. Nyt jo huomasi eron lihaksistossa, mutta palautuu normaaliksi alle viikossa. Nuo pienet kasvavat huimaa vauhtia. Fiini oli saanut yli kilon 1,5 viikossa (oli muuten silti paljon pienempi kuin Nasta-sisko). Suunnitelmissa on ollut jo kauan käyttää Detta fyssarilla, joten voisin samaan saumaan ottaa matkaan myös Fiin. Saisi vähän mielipidettä näkyykö varvas liikkeessä. Omaan silmään ei ainakaan näy, mutta mitäs meikäläinen mistään tietää.

torstai 13. helmikuuta 2014

Fiini isojen tyttöjen agilityssä

Päivät uuden tulokkaan kanssa menevät edelleen hyvin. Tänään käydään iltapäivällä kontrollissa ja toivotaan sormet ristissä, että päästäisi paketista eroon. Olisi niin ihana elää pennun elämää täysillä. Allekirjoittanut on ollut vähän laiska ja naksutellut vain kerran päivässä, eilen unohdettiin homma kokonaan. Eilinen meni Detan agilitytreeneissä. Otin Fiininkin matkaan hallille, kun sain kouluttajalta luvan olla ensimmäinen ja lähteä heti kun ollaan tehty. Pakkasin koiralle vielä villapaida, toppatakin ja ujutin Minean makuupussiin auton takakonttiin. Eihän se siellä pysynyt, mutta ei ainakaan palellut. Ratojen kasaamisen pieni neiti sai tutustua. Uskomatonta kyllä miten reipas se on. Ei jännitä ollenkaan uusia paikkoja, hyppää kaikkien syliin ja tutkii innokkaasti.

Sosialistamista ei totisesti tarvitse stressata. Fiini vain kulkee mukana siellä missä itsekin menen. Tiistaina käytiin mun parhaalla kaverilla, eilen hallilla, tänään eläinlääkärissä ja viikonloppuna agikisoissa.


Detan treenit meni kivasti. Mokasin itse radalla kun kuvittelin, että koira hyppäsi väärän esteen, vaikka todellisuudessa meni ihan oikein. Keskeytin ja jatkoin uudestaan turhaan, mutta rata oli tosi hauska. Tuo koira on niin pätevä, että ihan harmittaa kun oon välillä ite niin surkee. Tykkään treenata sen kanssa agilityä, mutta kisaamisen voisin ulkoistaa jollekin toiselle. Mun pää ei ehkä kestä. Agilityssä on niin suuri rooli ohjaajalla. Tokossa on aikaa ajatella, mutta agissa koko tilanne on jo menny, jos alkaa laskeskelemaan. Joskus saan tsempattua itestäni sellasen positiivisen ja sinnikkään luonteen, mutta välillä iteltä puuttuu se usko.

Maaliskuussa meillä on tarkotus kisata omissa kisoissa. Tiedä häntä ohjaako koiraa minä vai joku muu? Katsellaan saanko taas intoa viikonloppuna.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pystykorva

Fiinin molemmat korvat ovat nyt tukevasti pystyssä. Oksentelu on loppunut ja muutenkin kaikki menee loistavasti. Ulos on otettu nakit, eikä luoksetulo voisi olla hauskempaa. Tuosta neidistä tosin löytyy paljon myös omaa tahtoa. Tänään en päästänyt moikkaamaan naapurin kultsia ja sain kuulla kunniani, ihan kirjaimellisesti.

Detan kanssa naksuteltiin tänään seiso-maahan vaihtoja. Selkeästi hommassa alkaa olla ideaa. Tekee jo noin 4/5 toistoista oikein, mutta matkaahan ei vielä ole kuin metrin verran. Hyvä tästä tulee, vielä yli kuukausi aikaa kokeesen. Tunnaria ajattelin kokeilla huomenna rohkeasti molemmilla koirilla. Katsotaan mitä pieni neiti on tästä mieltä.

Koirat ovat tänään innostuneet yhteisiin vetoleikkeihin. Ihan huippua! Nukkuvat samalla tyynyllä ja hakeutuvat lähekkäin. Vielä hetkittäin D saattaa ärähtää. Kummallisesti se kyllä päästää pienen ahmatin syömään omasta kupistaan. Ehkä sillä on taas juoksujen jälkeen jotain henkistä häikkää? Edes iltainen liha-ateria ei saa ärähtämään.

Täällä lasketaan jo päiviä paketin poistamiseen. Varasin ajan torstaille. Toivotaan, että varvas on parantunut. Uskoisin niin, koska jo viime torstaina paketinvaihdon yhteydessä Fiini antoi harottaa varpaita, eikä se selkeästi ollut enää kipeä. Olisi kiva päästä kunnolla ulkoilemaan ja peuhaamaan siskon kanssa.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Fiini oppii koko ajan uusia asioita. Naksutellessa hoksaa tosi nopeasti mistä on kyse. Ollaan naksuteltu nyt neljää eri juttua. Nenäkosketusta etusormeen, sormen seuraamista, joka päättyy kosketukseen, kontaktia ja herkkusta luopumista. Kaikki uudet jutut hoksaa niin nopeasti. Mitään asentoja ei vielä olla treenailtu, mutta kuppia odottaa jo istumassa. Tassun takia haluan, että koira saa itse valita mukavan asennnon kun temppuillaan.

Ulkona luoksetulot ovat mainioita. Oikeasti Fiini seuraa Dettaa, mutta ajattelin huomisesta alkaen alkaa palkkaamaan molempia tyttöjä. Ollaan käyty irti pieniä metsälenkkejä max. 10 min. Pyrin pitämään mahdollisimman paljon irti, ettei pennulle tule sellaista "jes mä en oo hihnassa" tunnetta. Toki sitä hihnaakin pitäisi treenata. Mietin pitkään, että pidänkö paketin aikana Fiiniä vapaana, mutta on parempi, että tyttö juoksee ulkona lumessa kuin sisällä liukkaalla lattialla. Muutamat omaan silmään vaaralliset hepulit on tullut jo otettua.

Mimulin kanssa pentu on hyvää pataa. Leikkivät keskeenään vetoleikkejä, mutta koko ajan on oltava silmä tarkkana, ettei lapsi töni/lyö koiraa ja ettei Fiini innostu puremaan. Fiinillä on myös uskomaton talentti kiivetä joka paikkaan. Se osaa hienosti hypätä liikkuvaan taaperokärryyn ja änkee itsensä lelukoriin. Melkoinen otus.

Jotenkin kuvittelin, että lapsen ja kahden koiran kanssa voisi olla haastavampaa, mutta hyvin tuo uusi tulokas tässä porukassa menee. Pystyn naksuttelemaan Mimulin uniajat (12-15, 19 nukkumaan) ja leikkiminen onnistuu koko porukalla. Vielä kun päästään muutaman kuukauden päästä tästä jatkuvasta pissaamisesta, niin kaksi koiraa tosiaan menee siinä missä yksikin. Ollaan käyty ainakin 10 kertaa päivässä ulkona. Mietin että jos meille on 27 porrasta ja nousen ne 10 kertaa, se tekee 270 ja vielä 270 alas eli yhteensä 540. Voin siis huoletta popsia paljon suklaata.

Niin muistinko mainita, että aivan ihana ja valloittava pentu. Juuri sellainen jonka toivoin <3


torstai 6. helmikuuta 2014

Naksuttelun ammattilainen

Ja jälleen ollaan täällä päivittämässä :) Käytiin eilen Fiinin kanssa 4 kertaa autoilemassa ja jihuu se oppi olemaan hiljaa. Ei siihen kyllä paljon tarvittu. Jo ensimmäisellä kerralla kun D oli matkassa kuului vain pientä vikinää ja seuraavilla kerroilla takakontti olikin jo hiljainen. Näistä pienistä uusista jutuista tulee tosi hyvä fiilis.

Pihalla on pussattu kaikki naapurit, lapset ja koirat. Kipaistiin myös Raakapaikka Jyväskylässä hakemassa vähän purtavaa. Detta pääsi tassuongelman vuoksi testaamaan yhtä tuotetta, joka saatiin samalla matkaan. Tutustun homman tänään (tuoteselosteet englanniksi) ja kerron sitten lisää. Toivotaan sormet ristissä, että auttaa. Näin of the topic Detan kanssa naksutellaan nyt ahkerasti kaukojen vaihtoja tasapainotyynyllä. Tunnarikapulat ovat mystisesti kadonneet tähän 60 neliöön, mutta kaivan ne esille tänään.

 Tuntuu ettei mikään paikka järkytä pienen koiran elämää. Kaikkialla on kivaa, eikä uusissa jutuissa ole sen kummempaa ihmeteltävää. Naksuttelut on hyvässä tahdissa. Nami näkyvillä osaa jo ottaa katsekontaktia. Tässä ohessa Fiini on alkanut oppia palkkaukseen ja siihen mistä se nami oikeen tulee. Naksuun ehdollistu nopeesti. Seuraavana projektina on alkaa naksutella häkkiin. Kun paketti on saatu pois siirrytään hallille. Tietenkin jokainen kanssatreenaaja toivoo, ettei häkissä odottele kiljuva kelpien pentu.

Eilen syötiin viimeinen kipulääke, joten oksentelu toivottavasti loppuu tänään. Ruoka maistuu ainakin paremmin kuin hyvin. Käydään tänään treenikaverilla Elisalla vaihtamassa paketti. Pää alkaa olla jo niin kulunut, että tassu tulee kohta läpi ja hökötys kastuikin kerran. Fii työnsi sen vesikuppiin. Kukaan ei varmaan yllättynyt:D

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ei öisiä herätyksiä

Tiedättekö, musta on aivan käsittämätöntä että 8 viikkoa (tänään) vanha pentu voi nukkua kokonaisen yön pissimättä tai kakkaamatta. Fiini on tehnyt niin kaikki yöt ensimmäistä lukuunottamatta. Okei, siihen saattaa vaikuttaa se, että otin pennun heti sänkyyn ja se köllii siellä onnellisena, mutta kuitenkin.

Muutenkin elämä pennun kanssa on paljon helpompaa kuin kuvittelin. Siis näistä vastoinkäymisistä huolimatta. Onni on hyväkäytöksinen BC rinnalla. Luoksetulot toimii, kun huutaa Detan ja muutenkin se tsemppaa pentua kaikkeen. Tänään aion kokeilla molempia koiria takakontissa. Fiini nimittäin huutaa autossa, kuin pistettävä sika.

Käytiin eilen Riikan luona kylässä moikkaamassa 4 sisarusta. Samalla Fiini pääsi aidan läpi vähän järsimään muita pentuja. Autossa jaksoi vielä kiljua sen 15-20 min, mutta kotona sammui kuin seinään. Oli pienellä taas rankkaa. Niin ja ensimmäiset askeleet isolla tiellä. Autot ei pelottaneet ollenkaan. On se reipas pentu!

Tänään alettiin työstää ruuan merkitystä. Ensimmäinen närppiminen johti siihen, että Detta söi molemmat sapuskat ja seuraava ruoka syödään kädestä naksun kanssa. Niin ja ensimmäinen yksinäinen 1, 5 tuntinen on myös takana (onpas meillä nyt paljon uusia asioita). Aluksi neiti protestoi kiljumalla ja kovaa, mutta kun tultiin takasin saatiin vastaan unenpöpperöinen koira.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kyllä, se voi mennä rikki.

Meille kävi heti tänään pieni vastoinkäyminen. Fiini juoksi metsästä, kun mä olin avaamassa rappukäytävän ovea ja jätti tassunsa oven alle. Kaikki tapahtu tosi nopeesti ja tietenkin oon tässä vähän syytelly itteäni, vaikka eihän tapaukselle enää voi mitään. Noh, koira ontu vielä puolen tunnin jälkeen, eikä varannu edes istuessa. Soitin sitten heti 8 eläinlääkäriin ja sain ajan klo 11. Kolmas varvas sisältä on murtunut kasvulevystä. Pentu jouduttiin rauhottamaan, että saatiin kunnolliset kuvat. Noh, nyt tassu on paketissa ja popsitaan samalla 3 päivää kipulääkkeitä.


Onneksi mieli ei näköjään kulje käsikädessä terveyden kanssa, kun on kyse kelpien pennusta. Fiini juoksee satalasissa paikasta toiseen, retuuttaa leluja ja elää täysillä. Kipulääke teki kyllä ihmeitä. Tehtiin illalla jo ensimmäinen kontaktinaksuttelutreeni. Näin aluksi panostetaan siihen, että koira oppii edes tekemään töitä mun kanssa ja hoksaa mistä se nakki on tulossa. Muutama kiva onnistunut kontakti jo tänään! Illalla vielä 4 kivaa muutaman metrin luoksetuloa leluun. On se vaan etevä.


Detan kanssa treenailtiin käteen koskemista loikalla ja takatassujen pitämistä tasapainotyynyllä. Se osottautu yllättävän vaikeeks, mutta heti se kyllä hoksaa ja tarjoaa uutta juttua. Muutama hyvä kaukojen vaihto saatiin tehtyä tyynyn avulla. Miksi oi miksi en aiemmin käyttäny tota apuna? Huomenna Detan ohjelmassa tunnari ja Fiinin kanssa jatketaan palkkailua ja kontaktia.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Fiini on kotona

Meille tosiaan muutti eilen uusi asukki, australiankelpie Fiini (Fii). Koko pennun hankkiminen ei lähtenyt siitä, että olisin etsinyt koiraa, vaan siitä, että aivan uskomattomalle koiralle (Riehalle) tuli pennut. Tykkään emästä niin älyttömästi, että piti oikeasti alkaa miettimään menisikö meillä toinen nuori koira tässä perheessä. Tulin tulokseen että menee ja jaksan ihan hyvin kisata sekä treenailla kahdella koiralla. Lapsikin alkaa olla jo niin iso, että sen voi ottaa mukaan hallille, kun pakkaset vähän lauhtuvat.


Kuva: Kati Kuuttila

Hain Fiinin eilen aamulla kotiin. Koko automatkan koira huusi kuin syötävä, mutta lopulta nukahti kuin seinään. Pieni karvainen katsasti ensin uuden kodin ja iltaan mennessä alkoi olla jo tosi paljon reippaampi. Detta on edelleen pelottava ja hurja. Fiini juoksee sitä kohti iloisesti loikkien ja kääntyy ympäri hei kun on kohdalla. Taitaa unohtaa, ettei D kaipaa vielä sen seuraa. Ulkona "vanha" rouva meinasi jo vahingossa laittaa leikiksi.

Nimeä mietittiin ja mietittiin. Tänään aamulla päätin, että nyt keksin jonkun ja se on sitten se. Hylkäsin lukuisat ideat, koska mikään ei tuntunut täysin omalta. Fiini tuntuu. Täytyy vaan toivoa, ettei kukaan luule metsässä mun huutavan viiniä, ainakaan jos olen lapsen kanssa :D.

Nyt suunnitelmissa on kotiutua rauhassa, käydä eri paikoissa, opetella leikkimään ja hiljalleen alkaa naksuttelemaan. Fiinin kanssa on suunnitelmissa tehdä pääasiassa tokoa ja Pk-lajeja. Agility on vielä mietinnässä. Toki paljon hommat riippuvat myös koirasta, joku sytyttää enemmän kuin toinen. Sen mukaan mennään.

Tänään kävin viemässä muutaman paketin postiin ja nappasin matkaan myös Fiin. Menomatkalla huusi, mutta lopetti aika pian, sama takaisin tullessa. Selkeää edistystä jo yhdellä kerralla, koska matka ei tosiaan ollut kuin sen 5 min. Ensi viikolla käydään ainakin leikkimässä Mamman ja vielä uuteen kotiin pääsyä odottavien sisarten kanssa, sekä totutellaan häkkihommiin. Tällä hetkellä oon tehny niin, että aina kun koira nukahtaa paikkaan X siirrän sen häkkiin ja suljen oven. Tää ei vielä liity siihen koulutukseen, vaan lähinnä siihen, että pentu saa nukkua rauhassa tuolta 1,5 vuotiaalta. Tarkoitus ei ole siis pitää häkissä, muuten kuin treenatessa, olkaa huoleti :)



maanantai 6. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 ja 2014 tavoitteet

Nyt olisi aika kerätä vuoden 2013 onnistumiset ja epäonnistumiset kasaan, sekä siirtää nokka kohti tulevaa. Aloitetaan tavoitteista kuluneelle vuodelle. Lähdin varovaisesti tavoittelemaan AVO1 ja BH:ta. Muistaakseni halusin ajaa kokonaisen jäljen ja debytoida agimölleissä. Kisatavoitteet toteutuivat kaikki, mutta möllit ja jälki jäivät suorittamatta. Syksyllä suoritettiin BH-koe hyväksytysti ja tokossa kerrytettiin kaksi AVO1 sekä korkattiin jo VOI-luokassa. Meidän yhdessä tekeminen on parantunut vuoden aikana huimasti. Muutenkin treenaamiseen on löytynyt hauska fiilis, eikä homma tunnu enää lainkaan suorittamiselta. Sain iskostettua itselleni päähän, ettei meillä ole kiire minnekään.

Agilityssä on nyt ostettu tälle vuodelle lisenssi ja kisoihin mennään heti juoksujen jälkeen. Olin jo ilmoittautunut tälle päivälle Vantaalle, mutta harmikseni tuomari vaihtui. Olisin halunnut mittauttaa juuri tällä, joten päätin jättää menemättä. Hyvällä mallilla siis ollaan :)

Vuodelle 2014 meidän tavoitteena on ehdottomasti VOI1 ja siirtää nokka kohti EVL. En osaa vielä sanoa, onko tavoitteena korkata uusi luokka vai vain työstää liikkeet kunnolla kuntoon. Agilityssä haaveillaan tietenkin niistä nollista. Tavoitteena voisi olla 1 nolla. BH puolelle en uskalla laittaa mitään kisatavoitteita, mutta tarkoitus olisi päästä treenaamaan viestiä ja jälkeä.

Niin ja nyt sen yllärin vuoro. Meille on muuttamassa helmikuussa pieni kelpie tyttö kasvattajan kanssa yhteistyössä. Tälle neidille on tavoitteena kasvaa isoksi yhteiskuntakelposeksi koiraksi, samalla vähän kisaliikkeitä harjoitellen.