sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Innostusta ja latistajaa

Heipparallaa jälleen pitkästä aikaa! Meillä tosiaan kävi hieroja reilu viikko sitten ja kerto aika kurjia tuloksia. D oli tosi jumissa ja kun tarkemmin aloin kiinnittämään huomiota hierojan mainitsemiin seikkoihin, niin onhan se ihan silmillä nähtävissä. Saatiin ohjeet lenkittää paljon ravilla, taukoilla treenaamisesta ja syöttää B-vitamiini ja magnesium lisää, niin ja EI PALLOA. Näitä kaikkia on tehty. Tulin just suihkusta kun käytiin 30 min ravailemassa Detan kanssa. En oo oikeen keksiny siihen parempaa vaihtoehtoa kun valjaissa juokseminen. Se vetää ensimmäisen 500 m, mutta sen jälkeen juoksee edellä vetämättä ja koko ajan ravaten. Pyöräillä ei vielä voi joten tää on ainoo vaihoehto. Metsälenkkejä tehään edelleen paljon, mutta siellä koira liikkuu pääasiassa laukalla.

Harmittaa kauheesti treenitauko, kun tuntuu että se on ollu itelle henkireikä, mutta koiran terveys menee tietenkin kaiken edelle. Hieroja on tulossa taas keskiviikkona ja perjantaina startataan Inkooseen leireilemään Kennelliiton ihanan poppoon kanssa. Ohjelmassa on agilityä, nenähommia ja leikkiä, joten ois kiva että siellä voitais osallistua täysillä.

Mun täytyy myös ehdottomasti varata D:lle aika lonkkakuviin. Yritän kärkkyä joukkotarkkeja, mutta jos niitä ei tule, niin ei se auta kun maksaa hiukkasen enemmän.

Tokoinnostus on nyt ylimillään ja haluisin kovasti päästä kunnolla treenaamaan. Kotona meinasin nyt alotella nakkitreeniä ihan lyhyinä pätkinä ja voi olla että käydään tänään Emmin kanssa kentällä. D tuskin tekee oikeestaan mitään, mutta otan sen silti matkaan. Ehkä Emmiltä liikenee mulle lainakoira :D Ajattelin myös ilmottaa D:n toukokuussa olevaan kokeeseen. Sillä saattaa sillon olla juoksut, mutta katsellaan, saahan sen paikan sitten aina peruttua jos niin on. Nyt jatkossa me keskitytään ainoostaan asioihin jotka meijän kokeessa mättää: kehään tulo, siirtymät, palkatta työskentely ja seuraaminen. Liikkeissä meillä ei oo ongelmia, joten näillä mennään seuraava kuukausi :)

HyperSuperisti onnea vielä Jossulle ja mahtavalla Vilille, jotka korkkas eilen alokasluokan 1.tuloksella ja vielä reippaalla sellaisella! Ootte mahtavia <3

Ps. muiden menestys vaan lisää omaa kisaintoa ;)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Keskiviikon agiliito

Keskiviikon agi oli kiva. Tapsa oli rakentanu meille yksinkertasen radan, alussa 4 hyppyä, putki, hyppy, kepit, putki, rengas, hyppy. Ei montaa estettä ja helppoa etenemistä. D oli kyllä hyvä! Tuli sellanen fiilis, että ehkä me vielä oikeesti joskus pystytään johonkin. Kepit alkaa jo luonnistumaan kivasti, eikä niitä tarvii enää edes paljon kallistaa. Lopusta ollaan pistetty vähän enemmän vinoon, ettei kesken lopettamisia pääse tulemaan. Muutaman kerran pieni itsepäinen BC niitä kokeili, mutta kun palkkaa ei tullu, se totes ne huonoks ideaks.

Etupalkkaa on käytetty paljon ja huomaan jo selkeesti, että koira kuuntelee mua. Kun huudan hyppy, koira ei käänny muhun päin vaan hakeutuu seuraavalle esteelle. Loistavaa! Ei tarvii enää harrastaa niin paljon kilpajuoksua D:n kanssa, olinki jo kyllästyny häviimään. Tehtiin keppejä jo osana rataa, eikä se oo mikään ongelma, hienosti hakee molemmilta puolilta oikeen välikön :) Rengas radalla (mun toiveesta) oli myös loistava homma. D ei ohittanu kertaakaan, vaan joka kerta läpi. Tosin kävin tekemässä kaks toistoa pelkkää rengasta ennen radalle liittämistä, ihan vaan varmistaakseni.

Tytöt toivo videoita, mutta niitä nyt ei vielä tullu. Lupaan että tässä kevään aikana niitä saadaan, jollen oo tosi koomisen näkönen (eli voi olla ettei saada). Tokosta lupaan ainakin sellasia ottaa, koska ne voin kuvata myös yksin. Mitähän vielä? Ei ehkä muuta, halusin vaan kertoa, että meille tuli agista niin kiva fiilis. Haaveilen että tän vuoden puolella uskaltautuisin johonkin mölliin, eikä se ainakaan nyt tunnu mahottomalta. Kisaamaan me ei vielä aleta, ne on vasta aikasintaan 2014 vuoden juttuja.

Hei niin ja muistinko kertoa, että meille on tulossa torstain hieroja? Kiva juttu sekin. D on alkanu taas hinkata takapäätä sohvapöytään. Ilmeisesti treenaaminen pistää paikat jumiin. Jospa mä nyt kesän aikana saisin säästettyä sen verran, että kuvauttaisin sen päästä varpaisiin.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Innostus is Back!

Tiiättekö mikä musta on parasta? Se kun mun innostus treenaamiseen on palannu. Nyt on taas ihana treenata ja pohdiskella mikä menee pieleen. Ennen se tuntu lähinnä pakkopullalta. Alottelevana koiraharrastajana mulla oli kova kiire kisaamaan ja saan niitä pokaaleja. Kiire todistaa jollekkin, että osaan kouluttaa koiria. Nyt se tunne on tipotiessään. Haluan vaan oppia koko ajan lisää, jakaa tietoja muiden kanssa ja kisata sitten kun meillä on liikkeet valmiina. Enää ei oo tarkotus olla parempi kuin joku toinen, vaan parempi kun minä viime kuussa ja sitä edellisessä.

Ehkä myös ton pienen karvattoman saapuminen mun elämään muutti asioita ja se että mun piti ymmärtää, etten kykene kaikkeen. Ajattelen asioita nyt paljon realistisemmin ja järkevämmin. En tunne vieläkään olevani aikuinen. Yritän vaan oppia ajan kanssa. Voihan se olla, että jonain päivänä oon niin hyvä, että jaan oppejani muille. Se päivä ei kuitenkaan oo vielä, tuskin edes 10 vuoden päästä.

Oon löytäny tosi kivan uuden seuran, jossa voin toteuttaa tätä mun innostusta. Hyvänä vastapainona on olla äiti. Mikään asia ei pääse menemään överiksi, eikä tuu treenattua liikaa. Detan kanssa nautitaan nykyään pitkistä lenkeistä ja joskus vaan löhäillään. Meni kauan ymmärtää, ettei kaikella tarvii olla tavotetta. Eikä sen koiran kanssa todellakaan tarvii treenata joka päivä. Opin nauttimaan siitä, kuinka helppo koira D on arjessa. Sellasista asioista viis veisasin, nyt ne tuntuu entistäkin tärkeemmiltä.

Puoli vuotta taukoa ja me ollaan aivan uusi koirakko. Molemmilla on intoa ja nyt siinä hyvässä mielessä. 2-4 treeniä viikkoon riittää ihan hyvin. Enempää ei tässä talossa sallita! Harmittaa vaan, kun täällä ei oo niitä koirallisia kavereita, jotka oikeesti jaksais treenata. Olis kiva jakaa ajatuksia ja käydä yhessä kentällä/metsässä. Jos joku Jyväskyläläinen innokas treenaaja lukee tätä, ilmoittautukoon heti :)!



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kotitottiksia ja lenkkejä

Koitan nyt ehtiä tihentämään tätä postaustahtia, että saatais tännekkin jotain eloa. Detalla on tassuissa molemmissa etutassujen yläanturoissa (vai miksikä niitä sanotaan?) haavat ja ne vuotaa kurjasti lenkkeillessä. Olettasin että ne on haljennu osuessaan metsässä jäähän. Tiiättekö sellasen kantohangen joka ei sittenkään kanna? Luulen, että se terävä reuna on raapassu anturat auki. Oltiin eilen jäällä tunnin verran heittelemässä palloa ja nauttimassa auringosta. Huomasin lumessa veren ja tassuistahan se tuli. Tänään koitin vielä aamulla lenkkeillä kunnolla, mutta puolen tunnin jälkeen huomasin, että tassut vuotaa taas, joten ei muuta kun takasin. 45 min oltiin yhteensä ja loppu matkasta D jo yritti olla varaamatta toiselle tassulle. Kotona suihkutin tassut hyvin ja laitoin halkeamiin Cothivettia (haavasumute, joka desinfioi ja estää koiraa nuolemasta). Jos ne nyt ei kotikonstein parane, niin suunnataan loppu viikosta lääkäriin. Tänään ja huomenna lepäillään ja annetaan tassujen rauhottua.


Ennen lenkkiä leikkasin tunnin verran tassukarvoja, kun ne kerää niin kamalat paakut anturoiden väliin. Toivotaan että se auttaa :)

 

Äsken tehtiin pienet tokot, ihan vaan kävelytahdilla ja makkaralla. Jumpattiin maasta-seiso vaihtoja, joka alkaa mennä jo tosi kivasti. Seisomiseen yhdistän myös joka toistolla käskysanan, jotta se helpottais sitten tulevaisuudessa kun en enää oo pitämässä makkaraa nenukilla.

Seuraamista hiotaan uudella menetelmällä. Eli nakki kädessä ja koira seuraa, aina JESSin kuultua koira nappaa nakin kädestä. Tää auttaa meillä edistämiseen, kun D tietää että se makkara on sen takana, se ei kiiruhda vaan pitää kuuliaisesti paikan. Palkka tulee oikeesta paikasta ja KONTAKTISTA, siitä meijän suuresta möröstä.

Kokeilin ensin imuttamista, mutta ei siitä tullu mitään. D on opettettu siihen, ettei saa järsiä/kytätä/tonkia yms. niin tuntuu hölmöltä että ensin opetan sen imuttamaan ja sitten vasta imuttamalla seuraamaan. Kokeillaan siis nyt tätä. Välillä se vähän kuonolla kokeili herkkua ja annoin siitä palkan, että voihan se olla, että tää muokkautuu vielä imuttamiseks?


Liikkeestä istuminen oli meijän päivän seuraava projekti. Kävelin hitaasti taakse päin ja istuttelin koiraa naksun kanssa. En oo vielä ottanu sitä sivulle (joskus otin, mutta meillä on uus metodi, opettaa kaikki liikkeet HYVIN), peruutellaan nyt ensin ahkerasti ja koitetaan saada vähän nopeutta ja terävyyttä.

Tän jälkee vielä pätkä seuraamista, jonka jälkeen oli taas hyvä painua petiin. Rauhallista mutta pientä aivopähkinää. Nyt pitäis vielä mennä ulos. En oikeen tiiä kannattaako tota neitokaista pitää irti, ettei ne tassut aukee uudestaan. Ehkä mä vien sen hihnassa? Osaankohan?

Hitsit että mua harmittaa, ettei oo mitään joukkuetta minkä kanssa voitais lähteä tokon SM-kisoihin. Se sopii meille niin hyvin, kun liikkeitä ei tehä putkeen vaan välissä saa viritellä koiraa. No, ehkä ens vuonna sitten.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Treenejä x3

Heipparallaa! Taas on postailutauko venyny, mutta arvatkaapas mitä... Treenaaminen on silti ollu tehokasta. Meillä on siis nyt sekä toko- että agipaikka. Agilityä keskiviikkosin ja perjantaisin tokoillaan. Perjantai on meille sillain huono päivä, kun Miska on usein töissä, mutta yritetään silti käydä mahollisimman usein. Ens viikolla päästään ainakin.

Eli viime viikon agit:

Olin vähän epäileväinen miten koira jaksaa. D oli ollu Miskan kanssa neljä tuntia pilkillä ja juossu siellä menemään. Huoli oli kuitenki turha. Jostain se pieni raketti repi taas energiat. Uskomaton Duracel. Treeni meni tosi kivasti ja monesta pätkästä jäi onnistunu fiilis. Nyt ollaan keskitytty siihen, että palkka tulee jostain muualta kun multa. Näin saadaan vähän sitä mun tuijottamista pois ja lisättyä itsenäistä etenemistä. Keppejä hinkattiin taas. Niissä D:n väsymyksen huomas, mutta yritystä löyty.

Loppuun tehtiin vielä putkitreeniä. Kaks putkea niin, että suuaukot on noin parin metrin päässä toisistaan ja putkista muodostuu ympyrä. Kierrätin muutaman kierroksen ja sen jälkeen lähetin hypylle. Tässä treenissä oli tarkotuksena se, että koira oppii kuuntelemaan seuraavaa ohjetta myös sillon kun on putkessa. Kivasti män tääki :) Muutenkin treenistä jäi kiva fiilis.

Tämän viikon ageissa tehtiin rataa muutamassa pätkässä. Radalla oli mm. pussi jota ei olla tehty aikoihin ja keinu. Kerran muistutettiin pussijuttuja ja sen jälkeen otettiin se ihan osana. Keinun kanssa D aluks epäröi, mutta lopulta homma suju kivasti.

Mun näkemyksen mukaan D:n kanssa ois nyt tehtävä paljon itsenäistä etenemistä. Mulla ei tietenkään oo mitään mahiksia pysyä koiran vauhdissa, joten sen ois osattava hakeutua esteelle niin, että oon suhteellisen kaukana siitä. Viikonloppusin saa kuulemma mennä tekemään itsenäistä treeniä ja mun listalla ois nyt treeni, jossa opetan koiraa hyppäämään esteen itsenäisesti niin, että se osaa huudolla kääntyä joko vasemmalle tai oikeelle. Zelkon koulutuksessa painotettiin sitä, kuinka tärkeetä on, että nopee koira kykenee tekemään tällasia itsenäisiä suorituksia ja yritänki nyt päästä kentälle treenailemaan.

Tokosta:

Oltiin eilen siis tokoilemassa ja yllätyin, siitä miten pätevä Debs on edelleen. On se kyllä vaan niin hieno :) Kaukot menee tosi kivasti, vähän istumisen ennakointia, mutta ehottomasti parempi näin päin (on tehny myös sitä, ettei nouse). Tehtiin korkeella vireellä, joten ennakointi saatto johtua myös tästä. Nouto suju kivasti, ei mitään ongelmaa. Kierrätin tötsiä ja pysäytin sekä seisomaan, että maahan. Hienosti neiti pysty keskittymään vaikka treenasin Hannan kanssa samaan aikaan.

Tehotreeniin nämä:

Liikkeestä seisominen (on nyt hyvä, muttei terävä)
Luoksetulon pysäytys seisomaan (joskus valuu, joskus ennakoi)
Estehyppy (ei vaan olla tehty aikoihin)
SEURAAMINEN

Seuraaminen on se meijän ikuinen murheenkryyni ja nyt aletaan tekemään kunnolla sen eteen töitä. Muutaman kerran päivässä lyhyt treeni, niin eiköhän saada tuloksia. Se kun saadaan kuntoon, niin ollaan kyllä tosi hyvässä mallissa. Meinasin alottaa täysin nollasta ja imuttamalla. Tiedän, se vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta en nää tässä nyt muita vaihtoehtoja, oon oikeesti yrittäny kaikkeni. Kyllähän se siis seuraa, mutta edistää ja kontakti katkeilee/puuttuu.

Näillä eväillä on kuitenki hyvä lähteä ja kesällä/syksyllä korkataan taas kisakentät. Huisin kivaa! Voittajaan meillä ei oo mikään kiire. Liikkeitä vois toki alkaa hiomaan, mutta mulla ei jotenki oo siihen vielä kauheesti motivaatiota. Kyllä se D oppii myöhemminkin :)