Detta


Lapintähti Fascinating Lady "Detta"
Synt. 06.07.2010
-09.10.2015
Bordercollie

Bordercollie oli rotuna minulle aivan uusi, mutta rotuun tutustuttuani en ole katunut hetkeäkään, että sen valitsin. Olen ms aivan varma ettei Detta jää viimeiseksi rodun edustajaksi, joka tähän perheeseen tulee (seuraava on toivottavasti karvattomampi). Millainen sitten Detta on koirana? Voisi sanoa, että hyvinkin tyypillinen BC. Ohjaajapehmeä, energinen, sosiaalinen, reipas ja hyvä harrastuskaveri. Dominanssia muita koiria kohtaan on, mutta en ole nähnyt sitä ongelmaksi. Virtaa löytyy niin paljon, että viikko treenaamatta saa koiran syömään kaapin kulmia sekä järjestelemään tavarat uuteen uskoon. En usko että D sopisi vain kotikoiraksi. Kaikin puolin se on kuitenkin juuri sellainen harrastuskaveri, jonka olen aina halunnut.


Toko on tällä hetkellä ns. päälajimme, jota olemme kisanneet paljon. Kokemattomana ohjaajana olen yrittänyt mennä siitä mistä aita on matalin. Kuinka käy kun koirakossa on kaksi tällaista, koira sekä ohjaaja? No ei hyvin, nyt paikkaillaan niitä virheitä, joita on aiemmin tehty. En koskaan uskonut, että kilpaillaan ylemmissä luokissa.  Agilityä treenaamme kerran viikossa ja siinäkin olisi tarkoituksena joskus päästä kisailemaan. Ehkä vuonna 2014? Canicrossaamme muutaman kerran viikossa, mutta ihan vain huviksemme. Vuonna 2014 treenaamme toivottavasti myös PK-lajeja (viesti, jälki).


Tuloksia:

Toko: VOI3

PK-lajit: BH

Näyttely: ERI1





Detta lopetettiin vuonna 2015 nivelrikkoon ja pahoihin kipuihin. Koira oli oireillut jo tosi pitkään, mutta en ollut ymmärtänyt sitä. Tassujen jatkuvaa nuolemista oli hoidettu hiivana (joka toki oli oire kosteudesta) ja takapään jumeja hierottu aktiivisesti auki, kuvittelin kaiken olevan normaalia, vaikka samalla tiesin ettei kaikki ole hyvin. Lopulta fyssari pyysi käyttämään koiran tutkittavana Tampereella, josta saimme enemmän vastauksia. Detta kuvattiin ja diagnoosiksi tuli monniveltulehdus. Reuma arvot eivät vielä ensimmäisessä verikokeessa nousseet, mutta toisessa saatiin sitten kunnon tulokset. Kokeilimme kortisonia ja oireet katosivat, mutta annostus oli niin suuri, ettei sitä olisi voinut pitää yllä pitkään. Jo pieni määrän tiputus sai kivut palaamaan.

Testasimme myös erästä toista lääkettä, jota en nyt millään muista. Se ei toiminut, vaan oireet pysyivät päällä. Käytännössä koira ei siis ontunut missään vaiheessa, koska kaikki jalat olivat yhtä kipeät. Treenien jälkeen se oli vaisu ja joskus myös kiukkuinen. Detta nuoli ranteita ja varpaita koko ajan ja arasti takapäätä, joka jumittui ranne ja varvasoireiden takia.

Lopulta tilanne oli se, etten voinut enää ottaa sitä pitkälle lenkille mukaan. En voinut heittää sille palloa ja treenien ajan jouduin pitämään sitä autossa, pieniä haistelutreenejä lukuunottamatta. Kuten olettaa saattaa, koira masentui. Se oli ennen päässyt treenaamaan monta kertaa viikossa, aksaamaan ja tekemään töitä pallonsa eteen. En vain voinut enää katsella sitä sivusta ja eihän tuollainen ole koiran elämää. Jatkuvasti kipuja, toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. Muistan kun talvella kannoin sen lumihangesta, koska jalat olivat vain liian kipeät kantaakseen. Silloin ajattelin ettei elämä voi jatkua näin. Tästäkin huolimatta päätöksen tekemiseen meni kauan, liian kauan. Olen pahoillani.

Rakastin tätä koiraa jokaisella solullani ja se minua. Millään muulla ei ollut väliä. Detta ei koskaan ollut perhekoira, vaikka sen perheeseen kuului aina lisäkseni myös muita. Se tykkäsi kaikista, kiehnäsi ja halusi rapsutuksia, mutta eli täysillä vain minulle. Se kulki mukanani raskaan eron ja yksinäisen vauvavuoden. Se opetti minulle koiraharrastuksen salat. Se näytti, kuinka koira voi toimia kuin ihmisen ajatus. Se toi meidän yhteiseen 5 vuoteen paljon.

Kiitos.