sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Huippujen opissa

Tiedän, olen säälittävän huono päivittämään tätä blogia. Kyse ei ole siitä, etteikö täällä harrastettaisi ja touhuttaisi, vaan yksinkertaisesti omistajan laiskuudesta. Lifestyleblogi menee valitettavasti prioriteeteissa ykköseksi. Treenaaminen tosin itsessään on ollut viimeisen kuukauden aikana heikompaa. Olen ollut jatkuvasti kipeänä, joten lenkitys on jouduttu ulkoistamaan paremmalle puoliskolle.

Kuten otsikosta voi päätellä, oppia on saatu Suomen huipuilta. Ensin 4.10. meitä kouluttivat Riitta ja Pekka Korri sekä eilen Katja Kiviaho. Molemmissa koulutuksissa olin Fiinin kanssa. D on ansaitulla tokotauolla, eikä tunnu laittavan pahakseen. 

Korrien koulutuksessa olimme ensin Pekan kanssa. Teimme seuraamista kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on imuttaminen. Näin pääsemme tekemään pidempiä pätkiä ja koira joutuu miettimään tosissaan kropan hallitsemista. Toinen tapa oli perusasennosta eteenpäin vieminen ja kontaktin vahvistaminen. Tämä on se osuus jossa en aio lipsua. F ei tule koskaans seuraamaan metriäkään ilman kontaktia. Kokeissa näkee paljon koiria (myös omani :D), joiden kontakti pätkii. Kolmantena virittely seuraamiseen ja kunnon palkkaus lelulla. Näin saadaan koiran seuraaminen kestämään EVL:n pitkät seuruut. Samalla sanalla viritetään tiettyyn tilaan, josta aina lähtee seuraaminen. Pekka puhui paljon myös liikkeiden väleistä, joista tulisi myös rakentaa ns. liikkeitä. Sosiaalinen palkka on myös ehdottoman tärkeää kun tehdään pitkiä koesuorituksia.


Riitan kanssa keskityimme enemmän liikkeisiin. Noudossa saatiin pentuna lukko päälle, jonka avaamiseen on mennyt useampi kuukausi. Koira noutaa jo kapulaa ja leikkii sillä, muttei suoraviivaisest tartu liikkumattomaan kapulaan. Leluilla tekee kaiken hienosti samoin patukoilla. Tässä kapulassa nyt vaan on joku juttu. Hiljalleen ne solmut onneksi aukeavat.

Kokonaisuudessaan molemmista kouluttajista jäi hyvä fiilis ja varmasti mennään myös jatkossa, mikäli tilaisuus tulee. F sai taas paljon kehuja siitä miten energinen on. Tuon pienen otuksen kanssa on niin kiva treenata.


Eilen vietettiin päivää Fiinin sisarusten ja äidin kera. Aivan mahtavaa porukkaa kyllä koko sakki :) Hyvien herkkujen ja seuran lisäksi saatiin Katjalta taas loistavia vinkkejä tulevaan. Olikohan tämä muuten jo neljäs koulutus Katjan opissa? Ensimmäisellä pätkällä aloitettiin ohjattu. Periaatteena kahden lelun taktiikka. Selkeä ohjaus minulta, jotta koira alkaa erottamaan suuntia. Ensin viedään tietenkin noudettava lelu ja sitten vasta ns. väärä. Homma aloitetaan siten, että lelut ovat merkin tasolla ja hiljalleen niitä aletaan viemään taaemmas. Myöhemmin paljon treeniä pelkälle merkille, niin että kapulat ovat siellä. Ne kun tuntuvat vetävän koiraa voimakkaasti puoleensa.


Sain myös ohjeeksi olla kovempi F:n kanssa treenitilanteessa. Jotenkin en ole uskaltanut siirtää päätäväisyyttä ja sitä temppuilun kieltämistä treenaamiseen, koska D on niin uskomattoman pehmeä. Fiini kuitenkin kestää komentamista, joten sille voi hyvin kertoa saako härvätä vai ei. Vire ei siitä laske. Se ei kuulemma myöskään ole enää pentu :D 

Toisella pätkällä jäävejä, joihin taas hyviä vinkkejä. Makuu siirrettiin jo liikkeenomaisempaan ja unohdettiin peruuttaminen. Nyt seisominen ja istuminen tehotreeniin. Ne kuulemma kannattaisi tehdä ensin, koska makuu on kyseisellä rodulla yleensä tosi vahva. Jälleen mentiin pylly edellä puuhun, mutta kyllä tuosta vielä hyvä tulee.


Katja painotti meille kaikille sitä, että rauhoittuminen tulisi ottaa työstöön välittömästi. Otetaan käskysana esim. minulla "käy" ja sen aikana koira saa olla makuulla miten tahansa, mutta ei liiku siitä mihinkään. Silloin vain ollaan. D:llä on myös sama käsky ja on kyllä ehdottoman tärkeä treenatessa ja yleensäkin elämässä. Alkuopetuksessa vähän palkkaa ja loppu rakennetaan aktoriteetillä. Näin se on D:n kanssakin mennyt. Jotenkin en uskonut että Fiini pystyy tähän, on vielä niin pieni ja ketut, nyt unohdan tuon ajattelun! Tein muutaman pätkän Fiinille odotellessamme omaa vuoroa ja tosi hyvin otti vastaan. Ensimmäiset noin 7 kertaa palautin paikalleen, mutta sen jälkeen alkoi ymmärtää, ettei tästä nyt ole nousemista ja pisti tylsistyneenä pään maahan. Hienoa on se, ettei tuo hyperaktiivinen kelpie ääntele! Tällä toisella treenisessiolla jätin rohkeasti odottamaan kun juttelin Katjan kanssa ja kyllä se siinä pysyi, uskomatonta mutta totta.

Fiinistä yleisenä huomiona se, että se paranee treenin edetessä. Sen kanssa on ehdottoman tärkeää päästä ensin purkamaan höyryjä ja tehdä esim. imutusseuraamista pitkiä matkoja. Virtaa on vain yksinkertaisesti niin paljon, että ylimääräiset tulee poistaa, muuten järkevä työskentely on mahdotonta. Parasta tässä on se, että päivä päivältä luemme toisiamme paremmin. Ihana pieni Kelpie <3