sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Täällä ollaan!

Huh ollaanpas sitä taas oltu laiskoja postaamaan. Noh, mutta treenattu ollaan, vaikka tekstejä ei näy. Tällä viikolla aksattiin keskiviikkona, torstaina käytiin tokoilemassa ja tänään suunnataan taas hallille. Agilityssä mun motivaatio on jostain syystä vähän lopahtanu. Tästä huolimatta ajattelin ilmottaa meijät 6.1. Vantaalle starttaamaan kisaura.  Hei siitäpä tulikin mieleeni, että Detan mittasi epävirallisesti tuomari 44 cm korkeaksi. Toivon vielä, että saisin Vantaalla koiran mediksi, mutta jos en, niin voipi olla ettei kisaura kovin pitkälle kanna. On suorastaan julmaa hyppyyttää noin pientä koiraa 65 cm korkeita rimoja, mutta katsellaan ja kuunnellaan.

Tokossa meillä on nyt tehotreenissä ruutu, seruaaminen ja kapulan palautus, kaukot kotiläksynä samoin tunnarin vahvistelu. Hyvällä mallilla ollaan, mutta seuraavaan voittajankokeeseen mennään varmaan vasta juoksujen jälkeen (maaliskuussa?). Seuraamisessa on naksuteltu perusasentoa ja kielletty kontaktin tiputtamisesta. Detta on yllättäny mut täysin. Kuvittelin, ettei se kestä minkäänlaista komentamista, mutta nyt kun ikää on tullut lisää myös varmuus on kasvanut. Noutokapulankin voi jo antaa suuhun koiran paineistumatta. Ihan loistavaa! Tänään on ohjelmassa ruutua, seuraamista, luoksetulon stoppeja ja kapulan pitoa.

Hei me ehdittiin muuten pyörähtää myös Messarissa katsomassa Suomen parhaita tokokoiria ja vähän shoppailemassa. Yhtään näyttelykehää en nähnyt, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin ei me niitä sinne menty katsomaankaan. Shoppailu oli maltillista, Hurtan nahkahihna ja näyttelykansio pitämään paperit ja kisakirjat kurissa.


Joulun jälkeen mulla on pieni yllärisalaisuus kerrottavana ;)

lauantai 30. marraskuuta 2013

Viikon fiilikset

Tällä viikolla on tehty kolme treeniä ja lenkkeilty ihanissa aurinkoisissa keleissä. Keskiviikkona aksattiin. A:ta ja putkea pimeisiin kulmiin. Eipä ollut meidän alaa sen, mutta miten voisikaan kun ei olla niitä tehty. Täytyy taas ottaa asiaksi mennä hallille ihan agility mielessä. Kepit D suoritti radalla moitteettomasti ja jäi kyllä melkoisen tyytyväinen olo. Nyt otetaan matkaan maxi-rengas ja tammikuussa korkataan kisat. Tuli tänään talkoissa niin kova polte. Katoin ykkösen rataa ja mietin, että hitsit kyllä me ollaan ihan tolla tasolla. Toki saatoin tänään olla vaan optimistisella tuulella :D

Tokoiltiin perjantaina jääkylmässä maneesissa kera Annan ja Hennan. Tein muuten keskiviikon treeneissä myös tokoa, kentän laidalla. Vaadin kontaktia, vaikka vieressä haukuttiin ja käytiin kierroksilla. Hyvin D piti ja muutaman "höpö höpön" jälkeen ei edes yrittänyt laskea sitä. Taas voi miettiä, että miksi en ole vaatinut aiemmin. Hyvin näyttää kestävän kieltämisen laskematta virettä.

Niin takaisin siihen perjantaihin. Saatiin Annalta kullan arvoisia vinkkejä. Luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja nopealla palkalla. Jos vaadin koiralta sähäkkyyttä, myös palkan pitää tulla yhtä nopeasti. Avustajan kanssa palkkaa kaikista eri suunnista :) Nyt myös ne kriteerit, ei palkkaa hitaasta toiminnosta, ainoastaan sellaisesta, johon olisin kokeessa tyytyväinen. Ruutuun kokeiltiin sitä, että vietiin koira ruudun reunalle ja käskettiin siitä ruutuun. Näin vahvistellaan ja toivotaan, että menee heti ensimmäisellä sinne minne kuuluukin. Faktahan on se, ettei D vielä osaa ruudun paikkaa 100 %, korjaa kyllä keskelle, mutta ensimmäisellä saattaa jäädä mihin sun sattuu.

Kirjoittelin jo tammikuun kokeita kalenteriin. Nyt alle tehokas joulukuu ja tammikuussa kokeeseen kokeilemaan. Ajattelin, että ensi vuonna korkataan jo EVL:ssä. Sitähän ei tiedä, vaikka olisi vasta ensi jouluna, mutta kuitenkin vuonna 2014, toivottavasti. Tavoitteita täytyy olla.

Niin ja D:llä on taas hiiva tassuissa. Ehdinhän mä olla kuukauden käyttämättä Malasebia ja ei se ei johdu ruuasta.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Voittajan korkkaus

Eihän se koe mennyt tietenkään niin kuin Strömsössä, mutta silti ohjaajalle ja koiralle jäi hyvä fiilis. Hommahan aloitettiin paikkamakuulla. Jälleen kerran annoin sen hitsin kaksoiskäskyn. Näitä on tehty kokeenomaisesti noin tuhat treeneissä ja edelleen kokeessa joudun käskemään kahdesti. Ihan turhat 2 pistettä lähtee joka kerta, vaikka tuomarit aina kehuvat koiran makuuta ja keskittymistä, niin eihän se auta. Tähän olisi saatava jonkun kokeneemman vinkit, kun tuo pieni neropatti erottaa koetilanteen treeneistä.

Paikkamakuu 8

Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä osassa seuraaminen, luoksetulo ja istuminen. Seuraaminen oli sitä, mitä se on aina ollut kokeissa, edistää eikä pidä kontaktia. Treeneissä on päästy jo hyvälle mallille edistämisen kanssa ja nyt on projektina kontakti. Keskeytän treenin joka kerta kun kontakti katkeaa ja alan oikeasti vaatimaan sitä. Niin ja D ei muuten tee kuin muutaman perusasennon koko seuruun aikana. Äsken pienten kotitottisten lomassa huomasin, että olen aina antanut katseella koiralle istu -käskyn. Nyt siis paljon perusasentoja peilin kanssa. Ihan oma moka tämäkin, mutta eihän sitä ole aiemmin tajunnut. Avoimessa sieltä joskus uupui yksi perusasento, mutta voittajassa kun niitä pitäisi tehdä muutama enemmän.

Seuraaminen 6

Istuminen 9

Luoksetulossa mokasin täysin. Ensimmäinen stoppi valuu jonkun verran, mutta eihän siihen olisi maailma kaatunut. Koira ennakoi liikkeelle lähdön ja joudun jotenkin shokkiin :D Sanon tänne vaikka koira juoksee mua kohti. Öööö... älykästä. Maahanmeno tulee ihan liian myöhään koska annan myös käskyn tosi paljon myöhässä, eikä tuomari voi arvostella liikettä. JOS olisin antanut käskyn ajoissa ja unohtanut tuon tänne -kutsun, niin oltaisi saatu vielä pisteitä. Noh, turha jossitella.

Luoksetulo 0

Seuraavaan rupeamaan ei sitten ollut paineita. Tiesin että 1-tulos on jo menetetty joten mentiin vain kokeilemaan, millä tasolla ollaan. Ruudussa koira jää ensin ruudun eteen, mutta odottelen rauhassa (hyvä minä!) ja korjaa itse. Ei ollenkaan pöllömmin, mutta nyt alan vaatia suoraan keskelle juoksemista.

Ruutu 8

Hyppynouto 10

Metallissa mä mokasin. Otin kapulan kahden sormen väliin ja tiputin. D tietenkin pelästy tätä ja jouduin antamaan käskyn sivulle. Oikeesti pidän noutoja meidän vahvimpana alana, joten tää harmitti kyllä.

Metalli 5

Tunnari oli ehkä se mitä jänskäsin eniten. Alku meni hyvin, mutta koira käy haistelemassa kapulat ja tulee ilman pois. Tässä mun ois pitäny antaa toinen käsky jo kun nään että on tulossa takasin. Koira palaa mun käskystä ja tuo oikeen. Nyt nähtiin se, mitä käy kun ei vaan oo tarpeeks toistoja alla. No, olisihan tästä voinu tulla 10.

Tunnari 5

Kaukoissa meillä ei oo tekniikka kunnossa, joka oli tiedossa jo kun kokeeseen lähdettiin, joten eipä siitä sen enempää :)

Kaukot 5

Kokonaisvaikutus 9

194 pistettä/VOI3
 

Tuomari tykkäs yhteistyöstä ja sano että vaikka ei kymppejä tullukkaan niin silti meni kivasti.
Oon täysin samoilla linjoilla. D kuunteli, eikä häslänny. Otti vähän häiriötä, mutta ei menny ollenkaan toimeettomaks. Luoksetulo, metalli ja tunnari vähän harmittaa, koska ei me oikeesti noin surkeita olla.

Mennään seuraavaan kokeeseen vasta kun oon saanu hinkattua kaukojen tekniikan kuntoon ja tehtyä tolle seuraamiselle jotain. Ainakin me treenataan ne perusasennot ;) Jos jotain edistystä niin tokosta on tullu meille molemmille tosi hauska juttu. Tykätään treenata ja yhteistyö on ihan erilaista kun ennen. Luotan koiraan ja koira luottaa muhun. Voittajassa on muutenkin Detalle tosi kivat liikkeet. Saa juosta ja irrota, noutaa ja pomppia. Kyllä toko vaan on se meidän juttu.

Laitan videot huomenna. Ne on nyt latautuneet yli puol tuntia ja allekirjoittaneella menee hermo. 

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hui hai hiisi

Tänään on se päivä, kun meidän pitäisi korkata uudessa luokassa. Ylemmässä ja pelottavassa luokassa. Pari viikkoa ollaan treenattu tosi aktiivisesti, eikä nuo liikkeet lopulta oo ollenkaan vaikeita. Voittaja tuntuu omalle koiralle paljon hauskemmalta kuin kumpikaan alemmista luokista. Seuraamista (sitä meidän heikkoutta) on vähemmän ja meneviä liikkeitä enemmän.

Mitä tältä kokeelta nyt sitten voisi odottaa? Faktahan on se, että jos kaikki menee kuin elokuvissa voidaan ihan hyvin saada ykkönen. Toinen fakta on se, että meillä on takana ihan liian vähän toistoja, joten suoritusvarmuutta ei ole. Jos lähtisin ykkönen mielessä, aikaa olisi tarvittu vielä muutama kuukausi. Tämä on kuitenkin nyt se meidän "möllikoe", jossa katsotaan mihin tarvitaan treeniä seuraavaa koetta ajatellen.

Paikkamakuu = vähän jännittää paikalle kävely ilman hihnaa, mutta täytyy vain olla tiukkana. Jos D:lle on liian kannustava ja innostava, niin neitokainen saattaa käydä innoissaan pomppaamassa esim. liikkuria vasten (tämänkin on tehnyt). Itse liikkeen kanssa ei ole ongelmaa, ehdottomasti meidän varmin liike.

Seuraaminen = tekee kyllä ja varmasti nyt vielä paremmin, kun jotain tapahtuu. Sivuaskeleet ja hidaskävely tekee koko hommasta paljon mielenkiintoisemman, mutta tämä ei ole sitä meidän alaa kyllä mitenkään päin. EVL:n täytyy sitten joskus ottaa kyllä seuraamiskoulu.

Liikeestä istuminen = voi voi, on hinkattu ja hinkattu ja parit viime treenit on AINA tarjonnut istumista. Ennen sitä AINA liikkuroituna seisomista. Voi siis nollata tai tehdä hyvän istumisen.

Luoksetulo = toivotaan, että pysähtyy hyvin valumatta seisomaan, maahan menee kivasti.

Ruutu = voidaan nollata myös, mutta toivon ja uskon D:n löytävän sen. 4 treeniä se on löytänyt aina, mutta opetin koiran pysähtymään keskelle itse, joten ohjaajan pitää muistaa huutaa seis, vaikka sitä ei treeneissä ole liiemmin tehty. Mahaanmeno ja poistulo ok.

Hyppynouto = jos ei ennakoi niin varma nakki, rakastaa tätä.

Metallinouto = sama kuin edelliseen. Jostain syystä koira on päättänyt että metalli on yhtä siisti juttu kuin puukapulakin, ohjaaja kiittää.

Tunnistusnouto = juupa juu, on tehty aivan liian vähän toistoja. Eilen tein vielä muutaman lihapullalla hajustaen ja sai hommasta taas kiinni. Käytiin myös tekemässä hallilla yksi liike liikkuroituna "eläinkokeena" ja hyvin teki. Voidaan kyllä nollata, mutta tehdä myös hyvin.

Kaukot = uskoisin että koira tekee kaikki vaihdot ekoilla käskyillä, mutta liikkuu seiso-maahan vaihdossa, kun ei osaa tekniikkaa. Aivan täysin ohjaajan moka ja aloitetaankin seiso-maahan ja seiso-istu vaihdot täysin alusta tämän kokeen jälkeen.

Katsotaan miten koe menee ja sen mukaan ilmoitetaan seuraavaan. Jännittää kyllä kovasti! Noh, mutta D on siitä ihana että yrittää aina, eikä homma mene pyllyilyksi. Jotain räpellystä me saadaan aina aikaiseksi. Pyydän Viiviä kuvaamaan kokeen, niin saatte vielä viikonlopun aikana nauttia hauskoista kotivideoista. Kehään lähdetään nimittäin nyt pitämään hauskaa :)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Elossa ollaan!

Täällä ollaan, vaikka postailu onkin ollut säälittävää. Motivaatio on kirjoittamisen osalta täysin hukassa. Täytyy myös tunnustaa, että treenaaminen on ollut vähän vähäisempää 1-3 treeniä viikkoon ja pään hakkaamista seinään. Vika ei tälläkään kerralla ole koirassa. Ohjaajalta puuttuu malttia, malttia ja sitä malttia.

Aloitetaanpa vaikka tunnarista. Kaikki sujui kuin elokuvissa jo 6 kapulalla. Muutamaa toistoa vaille valmis kisaliike, pamahti kasaan viime viikolla. En tiedä yhtään miksi, mutta koira alkoi epäröidä ja toi ensimmäisen kapulan jonka näki. Noh, kokeilin tähän makupalojen ripottelua kapuloiden joukkoon ja toimii. Nyt ollaan taas kiinni onnistuneissa suorituksissa. Tänään hallissa 3 kapulaa ja 4/5 onnistunutta toistoa. Hiljaa hyvä tulee :)

Sitten ne noudot, neiti teki hyppynoudon täydellisesti, mutta metallissa epäröi. Ei vaan kiinnosta nostaa sitä hiivatun kapulaa. Ohjaaja ei luovuttanut vaan seistä nökötti niin kauan, että koira toi kapulan, koska tiesi kyllä hyvin mitä pitää tehdä. Tämän jälkeen superpalkka ja uusinta toisto loistavasti ykkösellä oikein :). Kyllä se osaa, kokeilee vaan, että kannattaako.

Liikkeestä seisominen ok, mutta luoksetulo oli kyllä luokattoman huono. Pysähtyi kyllä, mutta valui, täytyy perjantaina tehdä sitä avustajien kanssa ja muistutella mitä tapahtuu. Ruudun D teki kuin mestari, täysin keskelle ja ripeästi maahan. Noh, mutta otin vielä treenin lopuksi toisen toiston, kuinkas kävikään, ruutua ei löytynyt. Kokeenomaisia treenejä täytyisi nyt saada muutama alle, ennen oikeaa koitosta.

Kaukoja teki tosi tosi kivasti 10 metristä. Ihan yllätyin, ettei etäisyys ollut mikään ongelma. Nyt vaan tuo seiso-maahan vaihto hyväksi niin johan ollaan hyvällä mallilla. Tein tänään kaikki liikkeet läpi ja ihan hämmästyin kuinka taitava tuo koira on. Ehkä jotain ollaan tehty kuitenkin oikein. Pitäisi vaan muistaa olla kärsivällinen. Esim. nuo kaukot on kuitenkin sellanen liike, ettei ne ihan hetkessä jää koiralle mieleen.

1,5 vkoa aikaa, hui!

lauantai 19. lokakuuta 2013

You can call me BH Detta

Tein extempore lähdön Jämsän BH kokeeseen. Otin sinne yhteyttä usemman viikon ilmoajan jälkeen ja silti sain paikan. Koe oli täynnä, mutta jotenkin onnistuin änkemään meidät sinne. Ihana Anna lähti meidän seuraksi ja henkiseksi tueksi.

Dettaa virittelin tonnikalalla ja kyllä neiti olisi tehnyt melkoisen tokosuorituksen tuossa vireessä, mutta BH-seuruu on tappava. Niin tylsää koiralle ja ohjaajalle. Hihnassa seuraaminen oli järkyttävää, mutta heti kun nopeuden muutokset alkoivat, myös koiran mielenkiinto heräsi. Kiinni seuraaminen ei muutenkaan ole se meidän vahvuus. Sitä ei ole tehty, joten ei koiralta voi vaatiakkaan, sen sujumista. Hihnaa voisi käyttää joskus, edes lenkillä.


Tottis meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Tuomari huomautti käskyn antamisesta. Jätin kuulemma koiran istumaan ilman käskyä, mutta ilmeisesti tuomari ei kuullut, koska eihän D muuten olisi jäänyt paikalleen. Takaisin tulossa varastin. En muistanut että tuomarin lupaa piti odotella :D Hups vain! Luoksetulo oli täydellinen tosin takaa kiertäen. Mitähän vielä? Ohjaajalla on kauniit käskyt ja koira tekee innokkaasti, seuraamisessa haisteli. Teknistä osaamista löytyy.

Paikkamakuu oli vähän kurja, koska ulkona oli -3 astetta ja paksu kerros lunta. Koirille oli aurattu omat alueet, mutta ehkä 4/10 koirista makasi koko ajan. D ei hievahtanutkaan, kyllä tämä on se meidän bravuri <3

Kaupaunkiosuudessa käveltiin huoltoaseman ympäri, jonka aikana vastaan tuli pyörä, koira, lenkkeilijä ja joku kysäisi autosta Alkoa. Helppo homma pienelle BC:lle, jota kiinnosti ainoastaan nainen autossa. Lopuksi koira sidottiin kiinni ja itse kipaistiin piiloon. Tänä aikana ohi käveli koira. Jätin Detan makaamaan, mutta oli noussut istumaan, ilmeisesti märän maan takia. Annettakoon se anteeksi. Joka kerta vaan sitä hämmästyy kuinka etevä tuo pieni koira on.

Ensi keväänä kohti uusia tuulia ja tahkomaan PK-lajeja. Niin hauskaa! :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vinkki!

Bongasin maanantaina Annan koiran päältä kivan heijastintakin ja kappas ne ovat nyt Petenkoiratarvikkeessa -70 %. Näpyttelin samantien ostoskoriin pinkin! Näillä keleillä aina unohtaa sen heijastimen tärkeyden, mutta kappas kyllä se muistuu mieleen kun itse istahtaa rattiin, eikä tunnu näkevän ketään.

Suosittelen siis :) Sadetakki ominaisuudet tässä nyt eivät ole huipussaan (masun alunen), mutta näkyvyys kyllä.




perjantai 11. lokakuuta 2013

Kun lähdetään nollasta

Tiedättekö, musta tuntuu että olisin äsken keksiny vähintäänkin polkupyörän. Pähkäilin eilisen seuraamisvideon myötä Heidin kera tätä hommaa. Ensinnäkin mun asento on täysin väärä, laittamalla hartiat taakse saatan siirtää myös koiran sinne. No, mutta enpäs lähtenytkään kokeilemaan tätä vaan alotin koko homman täysin alusta.

1. Opetin koiran koskemaan nenällä mun reiteen liimattuun ilmastointiteippiin.

2. Tän jälkeen otin koiran perusasentoon ja edelleenkin naksuttelin teippiin koskemisesta.

3. Siirsin teippiä lähemmäs etureittä ja naksuttelin poskella koskemisesta, koska nose-touch on aika mahdoton tässä asennossa.

4. Otin askeleen eteen ja edelleen koira tarjoaa poskikosketusta.

5. Liitin toimintoon sanan "liki".

6. Olen voittaja ja koirani maailman älykkäin!

Tän treenin aikana koira hoksas sen, että naksutan poskikosketuksesta ja siirsi paikan 20 senttiä taaemmas. Hommahan ei suinkaan ollu tässä, vaan nyt pitää pitää tästä kiinni, eikä palkata koskaan enää vanhoista jutuista. Yhdellä askeleella, kohti parempaa seuraamista. Kuvaan tänne kuukauden päästä uuden videon. Katsotaan missä sillon mennään, toivottavasti taaempana. Niin ja hei, perusasento siirtyi tämän myötä myös automaattisesti taaemmas. Muistinko kertoa, että mulla on maailman älykkäin koira <3

torstai 10. lokakuuta 2013

Torstai 10.10.

Käytiin aamulla (Hennan aamu, mun päivä) koirien kanssa hallilla. Tehtiin alkuun Detan kanssa muutama toisto niitä keppejä ja A:ta. Jostain syystä A on ollu koiralle aina tosi helppo ja kontaktin tarjoaminen tulee luonnostaan. Näin se sujui tälläkin kertaa. Tavoitteena oli tehdä kunnon tokotreeni, mutta hömpöteltiin nyt vähän ensin.

Aloitettiin seuraamisella. Voi vitsit, kyllä se koira tekee hienosti, mutta allekirjoittanut on opettanut homman päin peetä. Paikka on väärä, se pysyy koko ajan, mutta 10-15 senttiä liian edessä. Palkka taakse on vähän auttanut ja siirtänyt koiran sen 5 cm aiempaa taaemmas. Varsinaisesti Dettahan ei edes edistä, se vaan on opetettu liian eteen. Niin ja tuo kontakti. Pitää kyllä ihan ok, mutta onhan sitä vaikea katsoa silmiin jos kroppa on tuolla paikalla.

Seuraamisessa ollaan edistytty huimasti! Tavoitteena oli saada siitä iloista ja energistä, kivaa puuhaa. Sitä se nyt on. Sain aikaiseksi myös videon josta näkee missä mennään. Nyt vaan paljon olkkaritreeniä ja joku kikkakolmonen tohon paikkaan.





Seuraavana projektina nouto tai noudot. Rohkeesti kaivoin metallin esiin ja kolme noutoa sen kanssa. Kalisee vähän tuodessa, mutta loistokoira toi sen kyseenalaistamatta. Kapulan kanssa ollaan alettu vahvistamaan pitämistä. Koira kyllä pitää, mutta saattaa irroittaa kun näkee, että liikutan kättä kohti. Kapulasta ei siis irroteta ennen lupaa ja palkka tulee vasta kun se on luovutettu. Dettahan on siitä hankala, että mun koskeminen kapulaan paineistaa sen ihan maanrakoon. Sen kanssa on joutunu keksimään vaikka mitä vippaskonsteja tähän luovutukseen. Pitotreenit vie homman siihen, ettei koira nouda enää ollenkaan (ai miten niin ohjaajapehmeä?). Tätä on nyt työstetty niin, että seuruutan kapula suussa ja teen muita juttuja, mutta sen kapulan on koko ajan otteessa, muuten ei heru palkkaa. Tähän asti tuottanut ihan hyvää tulosta :)


Agilityt tältä viikolta

Aion tänään tehdä postauksen päivän treeneistä, mutta mennään nyt kuitenkin aikajärjestyksessä. Maanantaina aloitettiin agilityllä hyppytekniikan merkeissä. Jos ja kun Detasta on tulossa maxi, meidän on pakko panostamaan tähän osa-alueeseen. Onneksi sain oman ryhmäni vetäjältä vinkin tästä maanantain omatoimisesta ryhmästä, jossa tokokaveri Anna vähän niin kuin vetää treenejä. Treenattiin siis osaavassa seurassa.

Detalla ei ole mikään poikkeuksellisen huono tekniikka, ei pudottele rimoja tai muuta, mutta tosiaan tuo koiran koko ja rimojen korkeus tulevat varmasti kisoissa ongelmaksi. Tehtiin ensi kasvavaa sarjaa, jossa D ei oikein malttanut keskittyä. Viimeinen toisto oli ihan kelpo. Toisella kierroksella perussarja muurilla, jonka etäisyyttä kasvatettiin. Tässä koira joutui siis arvioimaan etäisyyttä. Pieni D teki kelpo suoritukset. Näitä pitäisi kyllä tehdä vähintään sen kerran viikossa.

Mietin, että kuinka väsyny koira mahtaa olla, kun tuo rakas toinen puolisko meni ennen treeniä juoksulenkille ja otti Detan mukaan. 40 min lenkin jälkeen jaksoi kuitenkin vielä hyvin.

Eilen oltiin tekemässä tälle viikolle toiset agilityt, tällä kertaa ryhmätreenien muodossa. Avainsana oli keppikulmat. Meidän osalta treeni ei sujunu kovinkaan ruususesti, koska kulmat oli ihan liian vaikeita Detalle. Etenkin 15-16 ei ottanut onnistuakseen. Este ei ollu kuvan osoittamassa paikassa vaan samassa linjassa 2 kanssa (A poistettu). Homma meni vähän turhaksi hinkkaamiseksi ja molemmille jäi paska fiilis. Tänään käytiin vielä paikkailemassa ja tehtiin muutamat helpot onnistuneet kepit. Vaikeutin muutaman kerran kulmaa, eikä koiralla ollu mitään ongelmia. Radalla ei vaan vielä kykene.


 Tällä viikolla on kyllä tullut todettua, että koira tekee aina kaikkensa oli tilanne mikä hyvänsä. On se vaan täydellinen ystävä <3


lauantai 5. lokakuuta 2013

Tunnistusnouto

Heippa jälleen, kyllä on postaustahti hyvä, vaikka itse sanonkin. Tunnarin kanssa on taas otettu askel eteen päin. Suurin syy siihen on se, että sitä on tehty. Allekirjoittanut on ollut laiska sen kanssa. Post It laput jätin tässä treenissä pois, tosi palautan ne vielä ensi kerralla kahteen ensimmäiseen toistoon. D siis tunnisti seinältä jo oman lappunsa ja merkkasi sen pitämällä nenää sen päällä. Epäröintiä ei ollut enää ollenkaan joten uskalsin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Lykkäsin lapun oikeaan kapulaan ja kasan laputtomia kapuloita noin puolen metrin päähän. Koira haisteli kaikki mutta merkkasi kapulan varmasti. Seuraavalla toistolla leikkasin lapun niin pieneksi ettei koira nähnyt ja jälleen varmaa toimintaa. Tämän jälkeen siirsin puolet kasasta kapulan toiselle puolelle, eikä tässäkään ongelmia.

Tässä välissä tein muutaman toiston, jossa koira tarttuu merkkaamaansa kapulaan ja tuo sen minulle. Sitten vain kokeilemaan, eli laitoin 3 kapulaa tasaisin välein, joista yksi oli se oikea (ilman lappua, vain hajustettuna). Haistelu ja pieni epäröinti tuomisen suhteen, mutta suuhun otti heti oikean. Taputin reittä ja koira toi kapulan sivulle!! Seuraavalla toistolla toi näistä kolmesta oikean jo varmasti. Voi vitsit että taas sai kokea sitä ylpeyttä.

Tässäkään opetuksessa mulla ei ollut minkäänlaista apua. Tein vain oman fiiliksen ja uskon mukaan. Yritin ajatella, että miten koiralle olisi kaikki mahdollisimman selkeää, hyvin näytti onnistuvan. Seuraavalla kerralla palaan taas askeleen taakse ja teen muutaman helpon toiston lapun kanssa, jonka jälkeen jatketaan varmistelua. Vitsit miten hienoa, meillä on tunnari näin hyvällä mallilla. Eiköhän me se kuitenkin vielä jossain vaiheessa hajoteta :D

Hei ja täytyy vielä suositella tätä lapputekniikka! Meillä ainakin tuolle noutohullulle koiralle toimi paremmin kuin hyvin. Tietää nyt heti, että ensin haistellaan ja sitten vasta tuodaan. Oikeinhan en varmasti tätäkään tekniikkaa tehnyt, mutta ainakin se tuotti tulosta.

Niitä onnistumisia

Tänään ja eilen on ollut kyllä hyvä fiilis treenien suhteen. D osasi eilen tehdä oikeaoppisen ruudun näyttämättä noin 10 metrin matkalta. Käytin siis ensin kosketusalustaa, josta siirryttiin näyttämiseen ja nyt sekin alkaa ilmeisesti olla turha. Näitä tunteita voi vähän verrata siihen kun lapsi lähtee kävelemään tai oppii uusia asioita. Molemmista on niin äärettömän ylpeä.

Eilen ohjelmassa oli myös liikkeestä istuminen, luoksetulon seisostoppi voittajan oikealle paikalle ja paikkaistuminen. Liikkeestä istuminen alkaa varmistua ja tarjoaa jo sitä :) Muutaman kerran sekoittelin muihin käskyihin ja kuuntelee kyllä hyvin. Varmahan istuminen ei vielä ole, mutta väitän että 70 % toistoista menee oikein, niinä 30 % jää seisomaan.

Stopit oli tänään omaan silmään kivoja. Maahanmenon kanssa hakataan päätä seinään, menee kyllä mutta valuu. Niihin hain nyt hitaalla vauhdilla peruuttaen pelkkää nopeutta. Tästä jatketaan sitten seuraavissa treeneissä. Istumisen otin tällä kertaa varmasti. Aiemminhan istuminen oli kunnossa, mutta kappas vain pieni koirani keksi, ettei se ole oikea asento ja alkoi noin 20 sekuntin jälkeen valua maahan. Sielllä sitten tyytyväisenä kökötti kun palasin piilosta, eikä edes ollut sen näköinen, että tietää tehneensä väärin, ei siis tiennyt. Nyt jäin näkyville ja palkkasin noin 20-30 s välein. Muutama muu istuttaja köhi omille koirilleen huomautukseksi, joka vaikeutti Detan olemista. Yhden kerran ehti valahtaa mutta pääsin palauttamaan. Turhaan ehdittiin tätä liikettä juhlimaan, siinä on tosiaan vielä hommaa, onneksi ei startata EVL:ssä vielä aikoihin. Istumisessa meillä on kyse vireestä, korkeassa vireessä koira pysyy, mutta matalammassa saattaa valahtaa. D pystyy tekemään paikkamakuun missä viretilassa tahansa, joten en usko sen kanssa olevan ongelmaa.

Tiedättekö, nyt miettii itseään 2 vuotta sitten. Silloin tuli räpellettyä, koska en koskaan uskonut meidän pääsevän ylempiin luokkiin. Ajattelin, että TK2 on ihan hyvä suoritus, eikä me kisata koskaan enempää. Nythän se tietenkin harmittaa, koska jos olisin jo aiemmin vaatinut enkä palkannut puolittaisista toistoista, ei tässä oltaisi nyt esim. luoksetulon maahanmenon kanssa. Joutuu tekemään helkkaristi enemmän hommia, että saa kytkettyä omia virheitä, niin turhaa. Kun mulle seuraava koira jonain päivänä tulee, alotan jo EVL mielessä, enkä niin, että mennään koiran kanssa luokka kerrallaan. Toki koiran annetaan kasvaa rauhassa, mutta eihän nyt surkeista suorituksista tarvitse pentuakaan loputtomiin palkata. Nyt nälkä on kasvanut syödessä ja entisen TK2 tilalla on tavoite TVA:sta. Toivottavasti pysytään terveinä ja se on vielä joskus mahdollinen :)



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

23.11.

Ilmosin meidät marraskuun kokeeseen ja vieläpä V*+OI-luokkaan. En ti-+iä oonko tyhmä vai hullu, mutta eihän meillä vielä oo edes kaikki liikkeet kasassa. Optimistina ajattelen, että kyllä me vajaassa parissa kuussa ehditään työstämään ne koekuntoon. Syy siihen miksi halusin just nyt kokeeseen, on se, että koe on meidän omassa hallissa. Koiran on tietenkin aina helpompi työskenellä tutusssa paikassa, joten miksipä jättää tilaisuus käyttämättä.

Missä siis nyt mennään:

1. Paikkamakuu ok

2. Seuraaminen taluttimetta, edistää, mutta muuten tekee kivasti, tässähän on siis meille hommaa melkeinpä ikuisesti.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä, menee kivasti, mutta kaipaa vahvistelua.

4. Luoksetulo, pysähtyy hyvin seisomaan, mutta maahanmeno valuu. On kyllä koko ajan menossa, mutta menee teknisesti vääriin.

5. Ruutu, hyvällä mallilla, mutta vaatii myöskin vahvistelua ja eri paikoissa tekemistä.

6. Hyppynouto ok

7. Metallinouto ok

8. Tunnari, hahah ollaan vielä lapuissa, joten tätä pitäis vaan nyt alkaa tekemään.

9. Kaukot, menee sillä metrin matkalla. Montakohan metriä vielä jäljellä?? öööö 14?

Eniten siis on tekemistä kaukoissa ja tunnarissa. Väitän kuitenkin, että kaukot on hyvällä mallilla, matkaa täytyy vaan alkaa lisäämään hiljalleen, teknisesti tekee kivasti. Projektina on tehdä niitä nyt 5 krt viikossa. Eihän meijän pakko oo siihen kokeeseen mennä, mutta kovasti ollaan menossa.

Käytiin eilen tekemässä ruutua, liikkeestä istumista ja agia. Agissa keskityin keinuun ja keppeihin. Keinulle tultiin kovalla vauhdilla ja silti koira joutui keskittymään tekemiseen. Päästän ennen keinua "shhhh" -äänteen, jotta koira tietää mitä ollaan tekemässä ja hidastaa. Kepit neitokainen suorittaa oikein mallikkaasti. Ruutua tehdessä kävi jopa ensin tekemässä kepit, jonka jälkeen painoi ruuttuun kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :D

Ollaan retkeilty tällä viikolla paljon. Maanantaina oltiin 2 h sienessä ja eilen tunti. Detta nauttii täysillä kun saa juosta, haistella ja touhuta rauhassa, eikä koko ajan täydy edetä. Kyllä syksy on ihana meistä molemmista <3


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

VOIttaja

Perjantaina treenailtiin jälleen tokoa ryhmässä. Aloitin Detan kanssa ruudulla. Tiia palkkasi ruudun vierestä namilla ruutuun. Hetki koiralla kesti hiffata, että mistä se palkka nyt tulee, kun normaalisti mamma palkkaa aina itse. Kosketusalustalla homma menee täydellisesti ja nyt olisikin aika alkaa pienentämään alustaa. Muutaman kerran on tehty ilman ja kyllä se keskikohta niinkin löytyy, tosin ei niin varmasti. Kriteerinä mulla on tässä se, että koira pysähtyy itsenäisesti keskelle.

Seuraavana noutokapulan luovutuksia. Hienosti pitää pään jo pystyssä! Edelleen sitä, miettii, että olinpas hölmö, mutta asia on nyt korjattu. Tänään keskityttiin siihen, ettei kapulasta irroteta ilman lupaa. On taas tullut mokattua. Koira on saanut aina palkan siitä että pitää kapulaa eikä tiputa vain harvoin vien liikettä irrotuspisteeseen. Jotenkin sitä itse pelkää kapulan tipahtamista :D No, nyt koiralle ei enää anneta vaihtoehtoja, jos kapula syljetään ennen käskyä niin silloin palkkaa ei tule. Uskomatonta, että sillä "ilmasta koppi" -tekniikalla on saatu avoimesta vielä 10. 

Seuraavana hyppynouto, josta otin pois luovutuksen. Palkkasin koiran jo ennen kuin ehti tuoda kapulaa sivulle. Hienosti hyppää ennen hyppyä ja hypyn jälkeen vaikka heittäisi vähän vinoon. Hyppääminen on Detasta niin älyttömän kivaa :) Ajattelin ensin että otetaan vielä metallinouto, mutta eiköhän tässä ollut noutoa kerrakseen.

Luoksetuloja tehtiin 3 kpl. Kaksi lähelle pysäytystä "maahan" -käskyllä ja yksi kauas "seis" -käskyllä. Seisominen ei ollut ihan niin täpäkkä kuin yleensä, mutta maahan meni ihan ok. Tätä ei ole tehty paljon. Jotenkin luotan makuustoppiin, koska koiralla se tuntuu olevan kaikkein vahvin liike. Kierrättäessä on tehty paljon, muttei liikkeenä.

Loppuun vielä paikkamakuu, jossa ei mitään mainittavaa. 

Tuntui taas kivalta treenata uusia juttuja. Voi se olla, ettei me sitä AVO:n viimestä ykköstä enää tavotella. Kohti uusia tuulia vain!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Keskiviikon persjätöt

Nyt on taas kahdet treenit takana ja vihdoin alan päästä hyvään postailutahtiin taas kiinni. Keskiviikkona oli vuorossa persjättöjä tällaisen radan muodossa:


3-6 oli tarjoitus tehdä persjättöjä samoin putkeen ennen viimeistä hyppyä. Tajusin muuten juuri, että pituus olikin ennen putkea eikä sen jälkeen, mutta väliäkös sillä. Keinu otettiin myös erikseen. D suorittaa sen ihan kivasti, mutta täytyy antaa käsky jolla rauhottaa koiran keinulle, muuten tuloksena saattaa olla jotain ihan muuta kuin nätisti suoritettu este. Karjaisen siis jotain, jolla saan vähän kierroksia himmattua :)

 Rehellisesti täytyy sanoa tuosta pätkästä, että noin nopean koiran kanssa ei ole mahdollista päästä tuonne viimeiselle esteelle persjätöllä, joten lintsasin vähän. Tai voihan se olla että joku siihen kykenee, mutta sen haluan nähdä! Eihän noita kukaan oikeasti noin tekisi, mutta nyt treenattiinkin ohjaustekniikkaa, hauskaa se oli. D oli aivan mahtava. Parasta on ehkä se, että alan luottaa koiraan, eikä enää tarvitse varmistella sitä, että hyppääkö se nyt vai ei. Kyllä se sieltä vaan todistetusti tulee. Voisi kokeilla tätä joskus omankin ryhmän kanssa.

Loppuun tehtiin vielä puomia ja keppejä. Hommahan alkaa sujua.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Tokoa kera agilityn

Tänään käytiin Hennan kanssa tekemässä kahta lajia, tokolla aloitettiin. Detalle ensin seuraamista niin, että Henna naksuttaa oikeasta paikasta. Kyllä se sieltä vielä tulee, toistoja toistoja. Into korvaa meidän tekemisessä järjen ;). Tämän jälkeen noutokapulan luovutuksia. Sain taas (Hennan avulla) "ahaa" -elämyksen. D on palauttanut kapulan ennen siten, ettei ota kontaktia ja tiputtaa sen kun kumarrun kohti. Paineistuu kovasti siitä, että siirryn kropalla koiran päälle. Nämä on näitä pehmeän koiran ongelmia joiden kanssa saa painia. Nyt ohjattiin herkulla koira nostamaan pää ylös, siten että en joudukkaan kumartumaan vaan voin suoraan ottaa kapulan sivulta. Oikein hävettää etten aiemmin tajunnut koko juttua. Koiran on nyt kivempi luovuttaa ja meikäläisen mukavampi ottaa. Jotenkin sitä aina kuvittelee, ettei liikkeessä ole häikkää jos sillä saa avoimessa 9-10, mutta eihän se näin mene.

Agissa keskityin puomin kontaktiin kosketusalustalla. Sieltä ei tulla, vaikka ohjaaja jatkaa liikettä ja härkkii. Yllättävän hienosti D selvisi näistä treeneistä. Aloitin pelkällä alastulolla mutta lopulta tein hypyn kautta puomille. On se pätevä pieni BC.

Kepit oli päivän sana. Ensin kaksi toistoa ilman vauhtia, mutta todettiin, että ne menee jo niin kivasti, että kokeillaan vauhdin kanssa. Putki-hyppy-kepit oikeasti mallikkaasti. Vitsit että jäi treenistä kiva fiilis. Kovalla vauhdilla kepeille ja silti keskittyneesti loppuun saakka. Välillä jäin itse paikalleni ja välillä seurasin koiran rinnalla. Periaatteena on se, että ne suoritetaan oli ohjaaja missä hyvänsä. Alussa mokasin treenamalla aina koira vasemmalla puolella. Kuinkas kävikään kun tokokoiran ohjaaja vaihtoi puolta? No pasmathan siinä meni sekaisin. Nyt on päästy tästäkin ja saatu hurjasti varmuutta. Seuraavaksi aletaan hakemaan niitä vaikeampia kulmia, hui.

Lupailin videoita näytille ja niitä myös tulee tulevina viikkoina. Ne pitää vaan ensin kuvata :)


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Keuruu piirinmestaruuskoe

Noniin nyt on kisa takana ja vihdoin kuivissa vaatteissa, ruokittuna ja peiton alla. Koe meni tuloksellisesti nappiin, mutta suoritus tuntu omasta mielestä kamalalta. Koira kirjaimellisesti meinas lähteä lapasesta.  Jostain syystä mun MUKA ei niin häiröherkkä BC, oli sitä mieltä, että kaikki kehän laidalla on niin mielenkiintosta.

Homma alko paikkamakuulla, eikä neiti näpsä meinannu mennä edes perusasentoon. Noh, vähän turhankin painokkaalla käskyllä sain pysymään nätisti ja vielä ensimmäisellä käskyllä maahan. Tän suorituksen jälkeen ei ollu helppo kasata itteään ja mennä puhtaalta pöydälle yksilöliikkeisiin. Seuraaminen tuntu aivan hirveeltä. Koko ajan mietin, että koska D ampasee jonnekkin, mutta eihän se käskyn alta lähde, onneksi. Tuomari anto tästä yllättävän hyvät pisteet, vaikka muuten linja oli enemmän tiukkaa kun löysää. Tykkäsin kyllä siitä, että linja oli kaikille sama.

Maahanmeno varma ja hyvä, siirtymät vaan jokaisiin liikkeisiin hirveitä. Luoksetulo meni ilmeisesti kivasti, koska yleisöstä kuulu taputusta. Omaan silmäänkin oikein kiva :) Noudossa koira sikaili kyllä aivan täysillä. Tämä meidän muka niin vahva liike. Ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä ja paineistu muka niin kovasti mun kumarruksesta, että nappasin ilmasta kiinni. Hypyssä lähti kaksoiskäskyllä ja istuminen luokattoman hidas.

Meidän täytyy nyt vaan oikeesti alkaa treenata eri kentillä ja häiriöissä. Sitä on tehty ihan liian vähän. Muita treenattavia juttuja on edelleen seuraaminen ja kapulan luovutus. Tuloksena meille siis yksilön 3. sija ja joukkuepronssi :) Tyytyväinen tähän täytyy olla, on mulla kyllä vaan hieno koira <3

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 8 1/2

Liikkeestä maahan 9

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 8 1/2

Nouto 6

Kaukot 9

Hyppy 6

Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 171 pistettä, I tulos.


lauantai 21. syyskuuta 2013

Kennelyskä? ja valmistelutreeni

Keskiviikkona skipattiin agility, koska D oli jotenkin kummallisesti köhiny pari päivää. Köhimistä tuli ehkä muutaman kerran päivässä, joten henkilökohtasesti en usko sen olevan kennelyskä. Koira on myös ihan normaali ja sillon kun se köhäsee ääni on kuiva. Ajattelin, että jos on joku lievä versio kyseessä, en viitsi lähteä hallille sitä tartuttamaan. Parempi olla varma kun kokeilla.

Eilen oltiin tokoilemassa ja ajattelin ottaa pari liikettä ennen koetta. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo ekassa osassa, toisessa nouto ja hyppy. Seisomisessa ennakoi tietenkin istumista, koska sitä on nyt työstetty paljon. Toisella ymmärsi että kyse on samasta vanhasta jutusta, joten tuskin tekee tätä kokeessa (toivottavasti). Noudossa koira kuuli toiselta kentältä painokkaan maahan käskyn ja pamahti maate kapula suussa. Näitä pitää treenata. D ei oo tottunu muutenkaan mataliin ja "käskeviin" käskyihin, joten paineistuu niistä herkästi. EVL:ssä tulee paikkamakuussa ongelmia, jos ei nyt oteta näitä asiaksemme. Hyppy oli oikein mallikas samoin luoksetulo :)

Perään tein vielä muutaman toiston ruutua ja kerran liikkeenä alusta loppuun ilman kosketusalustaa. Kyllä se vaan jo osaa sen. Tietenkin varmistelua kaivataan, mutta hienosti suorittaa jo kokonaisen liikkeen. Maahan en viitsi ruutuun käskeä koskaan treenausvaiheessa. Detan maahanmeno on niin vahva, että neiti tekee sen kyllä tilanteessa kuin tilanteessa ja näin uskon ennakoinnin pysyvän kurissa.

Ihan loppuun vielä kokeenomainen paikkamakuu kehääntuloineen. Pidin koiran kontaktia koko ajan yllä, koska jos se pääsee katkeamaan ensimmäinen käsky jää rekisteröimättä. On niin turhaa menettää 2 pistettä tuplakäskystä. Palatessa koiran viereen menin ensin taakse ja nostin vasta muiden käskyn jälkeen. Kyllä oli D pätevä <3

Tänään meinaan ottaa täällä meidän suuressa olkkarissa muutaman liikkeestä seisomisen ja kapulan pidon kun kumarrun kohti, max. 5 min. Näillä eväillä huomenna Keuruulle!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tilannekatsaus tokoon

Kyllä tän blogin päivitys on nyt jäänyt säälittävän vähälle, etenkin kun ollaa treenattu ihan kivasti, vähintään kolme kertaa viikossa. Keskiviikkona ei päästy agiliitämään, koska allekirjoittanut poti vällyjen välissä kuumetta. Perjantaina kuitenkin saatiin tosi hyvä tokotreeni ja jäi tosi kiva fiilis sunnuntain kokeeseen.

Alotettiin seuraamisella, jossa Emmi naksutteli meille oikeeta paikkaa, kriteerinä pelkkä paikka. Ihan kivoja pätkiä ja kontakti sekä vire pysy hyvin yllä. Edistäähän se edelleen rumasti, mutta hiljalleen. Tän jälkeen tein jäävejä sekotellen. Istuminen ei vielä kentällä menny ihan samalla tavalla kun kotona, mutta mun peruuttaessa D teki tosi nopeita istumisia. Otin jo näin aluks kriteeriksi sen, etten palkkaa hitaasta suorituksesta.

Luoksetulon stoppeja tehtiin muutama (2 kpl) sivupallopalkalla. Kaveri siis heittää pallon kohti koiran kylkeä. Ihan ok, stopit, ei valittamista. Loppuun vielä paikkamakuut ryhmässä. Tehtiin oikeasti kokeenomainen ihan kehääntulotarkastuksineen ja alkupuheineen. Meillä on ollu aiemmin ongelmana se, että D laskee odotellessa virettä ja keskittyy muihin tapahtumiin. Liian usein tää johtaa siihen, että koira menee maahan vasta toisella käskyllä. Nyt herättelin aina kun kontakti katkesi ja sain ensimmäisellä käskyllä maahan. Pääsin palkkaamaan tästä. Muut teki vielä toisen kierroksen, mutta mä päätin jättää tohon. Meillä ei oo tarvetta tehdä pitkää aikaa yms. kommervenkkejä, koska paikkamakuu on neidillä tosi vahva. Koira on kuulemma henkisesti mun kanssa piilossa.

Sunnuntain tavoitteena on saada rentoutta ohjaajalle ja tehdä ehjä suoritus. Mitään pisteitä me ei tällä kertaa lähdetä hakemaan, kun se ykkönen kerran on jo plakkarissa. Rennoin mielin ja ilolla.


lauantai 31. elokuuta 2013

Päivitys meidän elämästä

Heippa taas pitkästä aikaa! Viime aikoina joka paikkaan on ollut kiire. On ollut juhlia, menoja ja treenejä, mutta toivottavasti ensi viikolla taas helpottaa. Detan kanssa on käyty Anna Oreniuksen koulutuksessa agin puolella ja tokossa Katja Kiviaho jakoi oppiaan meille. Niin paljon on tapahtunut pienessä ajassa.

Tein radikaalin ratkaisun ja päätin vaihtaa seuraa agilityssä. Nyt edustetaan ylpeinä JATtia, toivottavasti kisat korkaten heti tammikuussa. Jos koiraa ei mitata medikorkuiseksi, joudutaan laittamaan uusi mietintämyssy päähän. Rasittaako hyppääminen koiraa liikaa vai voidaanko sitä edelleen tehdä nautinnolla? Se jää nähtäväksi, koska nyt ei olla hypätty maxia kuin muutaman kerran. Kyllähän tuo pieni karvapallo ne hyvin hyppää, mutta takapään jumit vaivaavat omistajan mieltä edelleen.

Mitähän vielä? Ai niin se tärkein asia! Detta on nyt luustokuvattu päästä varpaisiin ja kuten vähän pelkäsin, kuvista löytyi mätää. Vasemmassa olassa on OCD, joka lääkärin mukaan on sen verran vahva, että olisi pitänyt ontua jo pentuna. Nyt koira on kuitenkin jo yli 3 ja vähän turhan vanha saamaan sairautta. Tämä on siis ollut pennusta saakka, mutta oireettomana. Operoida ei tarvitse, jollei koira ala ontua. Kyllähän sitä silti miettii, että onko kipuja vai peittääkö koira ne jotenkin. Luulisi kyllä vastakkaiselta puolelta löytyneen jumia, jos sillä kompensoisi kipuja. Muuten kuvat olivat loistavat ja onneksi selkä ruksattiin terveeksi :)





sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

VOI tuo mukanaan uudet treenit

Nyt on aika katsastaa vähän kohti tulevaa. Sitä, koska ollaan menossa korkkaamaan voittaja-luokka ei tiedä kukaan (ehkä joskus talvella), mutta huomenna alkaa kova treeni ja tutustuminen "uusiin" liikkeisiin. Tavoilleni uskollisesti alotetaan täältä 4 seinän sisältä, koska aluksi kaikki pitää tietenkin tehdä koiralle helpoksi. 

1. Paikkamakuun kanssa me ei tehdä vielä nyt mitään, koska siinä on ainoana ongelmana se, ettei koira mene aina ensimmäisellä käskyllä maahan, muuten D on saanut aina liikkeestä 10. Ryhmätreeneissä pitää ottaa kokeenomaisesti, että pääsee puuttumaan asiaan tai mahdollisesti palkkaamaan siitä, että menee ensimmäisellä käskyllä.

2. Seuraamisen päävinossakontakti on ohjelmassa ensi viikolla. Paikka oli kokeessa loistava, eikä oikeastaan edistänyt. Peruutuksia ja sivuaskelia sekä hidasta käyntiä on tehty paljon. Uskon, että se toimii meillä jopa paremmin kuin ALO-AVO seuraaminen, koska tapahtumia on enemmän.

3. Istuminen on hanskassa.

4. Luoksetulossa alan pidentämään seis-stopin matkaa, maahan menee loistavasti.

5. Noloa, mutta D ei osaa ollenkaan mennä ruutuun. Merkille menee hienosti, mutta sitä ei vielä voittajassa edes tarvita, joten ei muuta kun tekemään niitä ruutuja. Tähän mulla on jo suunnitelma, mutta kerron siitä myöhemmin. Osaa tulla takaa käskystä suoraan seuraamisasentoon ja jatkaa siitä seuraten.

6. Hyppunouto on meillä hyvä. D rakastaa sitä.

7. Metalli on myös hanskassa, vaikka ei tee sitä kovin mielellään.

8. Tunnari on ihan alkutekijöissään. Etsii oikean post it -lapun, mutten ole vielä yhdistänyt niitä kapuloihin. Täytyy myös muistutella post it juttuja heti huomenna.

9. Kaukoja on junnattu, mutta ei tarpeeksi. Maahan-seiso vaihto menee kivasti. Meillä on tällä hetkellä tosi hyvät istu-maahan vaihdot ja haluun ehottomasti tehä loputkin kunnolla. Tällä hetkellä meillä on nyt siis kolme liikettä, jotka ovat alkutekijöissään: ruutu, tunnari ja kaukot, muuten kivalla mallilla :)

Huomenna kotitreenit alkaa post it -lapuilla, kontaktilla ja kaukojen vaihtelulla. Ihanaa kun nyt on motivaatiota alkaa tekemään uusia juttuja. Voittajan liikkeet on myös menevälle ja innokkaalle koiralle paljon kivemman oloset. Veikkaan, että Dettakin on innoissaan kun päästään tekemään jotain ihan uutta. Nyt tässä voi sitten ihmetellä, että miks ihmeessä me ei olla treenattu enemmän VOI EVL liikkeitä? Seuraavan koiran kanssa sitten.


Liike kerroin maksimipisteet
1. Paikalla makaaminen 4 40
2. Seuraaminen taluttimetta 3 40
3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 3 30
4. Luoksetulo 4 40
5. Lähettäminen määrätylle paikalla ja uoksetulo 4 40
6. Noutaminen esteen yli hypäten 2 20
7. Metalliesineen noutaminen 2 20
8. Tunnistusnouto 4 40
9. Kauko-ohjaus 5 40
10. Kokonaisvaikutus 1 10
Yhteensä 32 320

torstai 25. heinäkuuta 2013

Agility

Arvatkaapas mitä, meillä alkaa olla kontaktit ja kepit bueno. Viimeksi lisättiin jo kepeille vauhtia ja varmuus on alkanu selkeesti löytyä. Seuraavana pysäkkinä olis möllikisat, jotka olis tarkotus korkata nyt syksyllä. Korkataanko möllit? No ihan sama, mutta niitä kohti meidän nokka nyt laitetaan. Syyskyyssa olisi omat möllit ja sitten ajattelin oikeasti ajella ja kiertää muiden paikkakuntien. Koira on estevarma, mutta omassa ohjauksessa on kehitettävää. Tarviin itelleni varmuutta ja uskallusta. Leikkikisat on hyvä paikka hakea sitä, kun radatkaan ei oo niin hankalia. 

Mua niin jännittää, että kohta päästään ehkä oikeisiin kisoihin tässäkin lajissa. Toko ei enää jännitä ollenkaan samalla tavalla, mutta agi, hui että. Siinäki varmasti saa varmuutta jokaisen startin jälkeen, mutta on jotenkin pelottavaa että pienikin oma virhe mokaa koko kisan.


Jännittäääääää!!!

AVO1

Siitä on taas aikaa kun oon käyny täällä postailemassa. Täytyy kyllä  nyt skarpata. Pidän siis tosiaan toistakin blogia, siks tää meinaa jäädä varjoon vähän turhan usein. Tänään käytiin tokoilemassa Laukaassa tuomarina Pauli Härkönen ja vihdoin se ykkönen pamahti :) Olin kyllä niin onnellinen, että! Kaikista hienointa oli tehdä se, kun monta kaveria oli kattomassa ja kannustamassa, kiitos <3 Kieltämättä se toi kyllä vähän lisää paineitakin.

Paikkamakuu 8, toisella käskyllä jälleen. Tälle on tehtävä jotain!

Seuraaminen taluttimetta 8, mun mielestä ihan ok, kontakti tippuu, paikan piti nyt hyvin :) Kontaktin kanssa meillä on tosiaan ollu aina ongelma ja kuulinkin katsojalta hyvän pointin. Detta pitää kontaktia niin, että sen pää on suoraan ylös eikä sivulle, kuten normaaleilla koirilla. Siks kontaktin pitäminen on sille raskasta ja se joutuu välillä ihan lepuuttamaan niskaa. Hierojakin sano, että se on tosi pahasti jumissa. Pitää naksutella sille siitä pään kääntämisestä, niin ehkä tää saadaan kuntoon. Oli muuten poikkeuksellisen pitkä seuraaminen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luokstulo 10, voitteko uskoa!?!?! Kiitos Heidi vinkeistä, ne on oikeesti toiminu :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9, muuten hyvä mutta otti muutaman askeleen sivulle kun kävelin kohti.

Nouto 9,5

Kaukot 9,5

Estehyppy 6,5, en ehtiny antaa käskyä vaan varasti ja meni täysin omatoimisesti istumaan. Liikkuri oli onneksi ehtinyt kysymään oonko valmis. 

178, 5 pistettä, AVO1 ja sijoitus 1/4

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin!



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Agilittoa

Keskiviikkona treenattiin taas muutaman tunnin verran agilityä. Pitkästä aikaa oikeestaan, koska juoksut oli estäny meidän kentälle menemistä. Ekassa radassa oli rengas ja kepit, mutta rengasta tehtiin erikseen ja myös kepit otettiin, siten että vauhti pysäytettiin. Kepit on kyllä loistavalla mallilla! D teki ne täydellisesti, tosin vauhtia ei vielä ole, mutta sitä aletaan lisäämään hiljalleen. Rengasta en ollu koskaan tehny maxina (MIKSI), joten tänään sitten muutaman kerran. Sitä meidän täytyy mennä naksuttelemaan keskenämme joku päivä. Selkeellä ohjeistuksella meni hienosti, mutta muutaman kerran koitti mennä läpi. Näitä läpijuoksuja en halua missään tilanteessa, ettei se vahvistu.

Kylläpäs nyt takeltelee tää kirjottaminen. Tosiaan tehtiin 2 pidempää pätkää ja 3 nopea, joiden välissä koira oli aina autossa. Viimeisellä kierroksella D ei enää ylittänyt rimoja vaan alitti niitä. Huolihan siinä heräsi, koska näin ei oo koskaan aiemmin käyny. En tiedä oliko treeni liian rankka vai onko koira jostain kipeä, mutta ainakaan kipeydestä ei oo osottanu merkkejä. Eilen sitten mentiin koko päivä pelkällä levolla ja tänään tokoillaan.

Agility on tosiaan niin kivassa mallissa, että uskallan jo ajatella meitä joskus kisaamassa. Kepit on ne meidän viimenen etappi ja ne on jo täysin pystyssä. Tänä vuonna haluaisin vielä mennä möllikisoihin kokeilemaan vähän lähinnä sitä, miten ite muistan radan ja osaan ohjata. Koira kyllä osaa. Niiden pohjalta sitten katsellaan vähän tulevaa. Ehkä ensi vuonna on aika jo maksaa lisenssi?

http://hennak.kuvat.fi/kuvat/agikoiria01052013/_MG_6686.jpg/_full.jpg
C HENNA KYLLONEN

http://hennak.kuvat.fi/kuvat/agikoiria01052013/_MG_6672.jpg/_full.jpg
C HENNA KYLLONEN

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Laiskimus ja tokon SM2013 kisat

Tämä tyttö on ollut totaalisen laiskimus kirjoittamisen suhteen. Treenattu me kyllä on, tosin ei juoksujen aikana kovinkaan paljon. D aloitti juoksut juuri sopivasti 4 vkoa ennen SM-kisoja. Ehdin jo manata kaikille, että meitä ei kisoissa nähdä, mutta nähtiinpä kuitenkin.

Lähdettiin klo 7 ajamaan kohti Pieksämäkeä, koska elimme uskossa, että joku joukkueen jäsenistä joutuu sirunlukuun 8 aikaan, mutta eipä joutunutkaan. Ilma oli huono tai siis rannalla loikoilijan mielestä hyvä, mutta meidän kisaajien mielestä, ehkä huonoin mahdollinen. Liian kuuma monelle koiralle ja muutenkin raskas. Sain rintaani numeron 191, joka osoittautui jälleen kerran surkeaksi arpaonneksi. Jouduimme odottamaan 7,5 tuntia, että pääsimme edes ensimmäiseen kehään. Täytyy kyllä sanoa, että kisoista ei juuri positiivista sanottavaa järjestäjille ole. Ei oikeasti ole reilua, että kisaajille ei ilmoiteta edes alustavaa aikataulua ja koirat joutuvat odottamaan LIIAN pitkiä aikoja häkeissä helteellä. Tämä ei myöskään ole reilua siinä suhteessa, että ensimmäiset kisaajat saavat kisata tuoreen koiran kanssa, kun taas osalla koira on varmasti väsynyt koko päivän odottelusta. No, mutta hienoa, että joku järjesti kuitenkin kisat. Ehkä ensi vuonna ostaan olla fiksumpia.

Itse koe meni meillä yllättävän hyvin. Olin jo heittänyt pyyhkeen kehään, mutta ensimmäisessä kehässä koira toimi hyvin. Seuraamisesta taisi tulla 8, liikkeestä maahanmenosta ja noudosta 8-9 luokkaa? Toinen kehä oli noin 10 min päästä ja aloitimme (meille) hyvin luoksetulolla, josta saatiin 7. Oikeastihan 7 on säälittävä numero, mutta tuomarilla oli tässä tiukka linja ja Detta siis pysähtyi!! Valui, mutta pysähtyi kuitenkin. Seuraavana liikkeestä seisominen 9,5 ja kaukot 7,5. Kaukoissa huomasin, että koira on todella väsynyt ja epäilin jo ettei nouse istumaan, mutta perusasennon jälkeen tarvitsi kaksi käskyä maahan, joten ilmeisesti siksi tipautti arvosanaa, koska muuten liikkeet olivat puhtaat (jotkut istumiset ehkä hiukan vajaita). Hyppy olikin sitten tässä kokeessa meidän osalta se ratkaiseva murheenkryyni, JÄLLEEN! Tällä kertaa koira ei hypännyt ensimmäisellä käskyllä ja aloin jo epäillä, että jaksaako se loikata koko esteen yli. Jaksoi, mutta istua ei viitsinyt ja tuomari nollasi liikkeen. Niin ja paikkamakuu 10, oikeasti 8 koska tuomari ei kuullut kaksoiskäskyäni. Ei ollut kaukana ykkönen 149,86 pistettä ja 38/111 sija! En voi olla kuin tyytyväinen, koira oikeasti yritti parhaansa, vaikka ei jaksanutkaan. Kelistä ja olosuhteista kertoo myös meidän sijoitus, joka on yllättävän hyvä, vaikka pisteet eivät riittäneet edes ykköseen.

Onnea vielä meidän joukkueen Pinnalle ja Elisalle, jotka yltivät sijalle 4, aivan huimaa!!

Heinäkuussa on tiedossa kaksi koetta, joista toivotaan nyt sitä ykköstä. En oikeasti jaksaisi enää riekkua siellä avoimessa. Ollaan nyt kahdessa viime kokeessa nollattu hyppy ja ykkönen on jäänyt siitä kiinni. Molemmissa täysin eri syistä. Voi voi... No, mutta nyt hiotaan vielä heinäkuun lopulle liikkeitä ja seuraavana projektina treenataan vireen hallintaa. Pyritään pitämään se koko suorituksen ajan korkealla. Nyt se tahtoo tippua vähän turhan helposti.

Seuraamista

Luoksetuloja

Hyppyä

Niistä on tuleva ykkönen tehty!

Ps. ensi vuonna me ei olla SM-kisoissa enää avoimessa, sen lupaan :)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Tuloksista viis me onnistuttiin

Nyt on käyty eka koe pitkiin aikoihin ja se meni mun omaan makuun tosi mallikkaasti. Koira teki juuri oman tasonsa mukaisesti, enkä olisi voinutkaan odottaa enempää. Olin alkuun vähän huolissani kuinka D:tä huvittaa, kun juoksut on lähellä ja muutenkin neidillä on vähän hälläväliä asenne. Koira toimi kuitenkin loistavasti, otti hyvin kontaktia ja jaksoi tehdä. Loistavasti siis tämänhetkiseen kiertoonsa nähden. Eihän se parasta Dettaa ollut, mutta hyvää kuitenkin.

No niin aloitetaanpa ruotiminen...

Paikkamakuu 10, varmasti ihan hyvä, mutta koira ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan, jota tuomari ei arvosanasta päätellen huomannut.

Seuraaminen taluttimetta 7, mun omaan makuun ihan kivaa menoa ja myös Jossun mukaan olisi voinut antaa enemmän pisteitä. Edistäähän se, mutta tekee nyt reippaasti ja kivasti. Tuomari myös kehui reippaaksi ja iloiseksi.

Liikkeestä maahanmeno 10, varmaan ihan hyvä, itsehän tätä ei nää?

Luoksetulo 5, läpihän se tuli. Nyt mulla on kuitenkin uudet eväät tähän hommaan ja aletaan heti perjantaina työstämään tätä. Katsotaan meneekö syteen vai saveen. Voikin muuten olla että mun seuraava postaus kertoo luoksetulon stopista.

Liikkeestä seisominen 7, surkea, pysähtyi, mutta otti vielä askelia, muutan ok.

Nouto 9, mun mielestä 10, tuomari rokotti kapulan vinossa pitämisestä, vaikkei koira korjannut otetta. Näistähän voi toki aina olla montaa mieltä :)

Kaukot 9, todella loistavat! Näitä on tehty paljon ja D teki ne NIIN hienosti. Yhden pisteen menetyksestä ei hajua?

Hyppy 0, koira hyppäsi hyvin ja istui, mutta ei jäänyt hypyn taakse, joten ei hypännyt takaisin.

Hypystähän se meidän ykkönen nyt jäi kiinni, mutta entäs sitten! Koira teki kivasti ja aivan omalla tasollaan, ehkä lukuunottamatta tuota liikkeestä seisomista.

Seuraavissa treeneissä nämä:

Hyppy KAIKISTA eri kulmista ja hyppy käskyllä hypätään, vaikka esteen vierestä. Tätä mokaa me ei enää tehdä, niin typerä virhe.

Luoksetulon stoppi uusilla menetelmillä.

Liikeestä seisominen täpäkäksi.

Seuraamista seuraamista ja seuraamista, palkka taakse.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tunnari post it -lapuilla

Heipparallaa! Kerron teille eilisestä kokeesta seuraavassa postauksessa, koska just nyt mulla on inspis kertoa meidän äskesestä treenistä. Oon siis kotona kipeenä, eikä päästä aksaamaan :( Sain kuitenkin netistä inspiraatiota alkaa opiskella tunnaria. Jotenkin oon saanu omaan pieneen päähäni iskostettua sen meille haastavimmaksi liikkeeksi, vaikkei me olla sitä edes treenattu. On me kokeiltu herkkuja kapuloiden välissä, herkun hieromista kapulaan yms. mutta mikään ei oo oikeen saanu mussa, eikä koirassakaan aikaan ahaa-eläymystä.

Tänään sitten innostuin ja päätin, että nyt me se alotetaan ja vielä kunnolla perusteellisesti. Aikomuksena käyttää post it -lappusia. Askeleittain meidän treeniä tai siis aloitetaan suunnitelmasta (mikäänhän ei taas mennyt suunnitelmien mukaan joten jouduin soveltamaan):

1. Opeta koira koskemaan lappuun. Tän piti siis olla meidän ensimmäinen treeni, mutta jostain syystä olin taas aliarvioinu koiraa. Kolme toistoa ja koira tarjoaa sitä jo koko ajan, siispä seuraavaan askeleeseen.

2. 2 lappua vierekkäin ja naksutetaan kun koskee siihen meikäläisen hajuseen.

Voi voi kuinka typerä voinkaan olla. Koira tietenkin tarjoaa nenäkosketusta molempiin vuorotellen ja on tyytyväinen kun saa palkan. Tämän jälkeen kokeilin vielä lisätä yhden lapun, homma jatkuu.

Oli siis pienen aikalisän aika. Koira omille teilleen ja omistaja sohvalle. Miten saan koiran haistelemaan? Pim ja keksin ajatuksen. Koira makaamaan olohuoneeseen ja lappu eteisen seinään. "Etsi" -käskyllä liikkeelle ja kun lappu löytyy naks. Hieroin lappuun paljon omaa hajua, että etsiminen olisi helpompaa. Sinnikkäästi D työskenteli ja löysi lapun. Seuraavalla kerralla neiti jo tiesi mitä etsitään, mutta HAISTELI koko ajan, eikä koettanut etsiä katseella. Tässä vaiheessa omistaja tietenkin hyppii riemusta.

Kunnianhimo vei jälleen voiton, enkä jättänyt treeniä tähän, vaan lisäilin lappuja ympäri huonetta. Näissä lapuissa ei ollut mun hajua, vaan käsittelin niitä kumihanskoilla. Tuo mies ei kuulemma aina ihan ymmärrä mua :D Ensimmäisen etsinnän jälkeen Detta ei edes tarjonnu enää muita lappuja vaan etsi ainoostaan sitä yhtä ainoota oikeeta. Tässä meillä toimi se, että laput on kaukana toisistaan, eikä koira pääse tarjoamaan niiden välillä. Lopulta meillä oli huoneessa 5 ei mun hajuista lappua ja yksi hajullinen, oikea löytyi joka kerta.

Oon niin huisin onnellinen, että koira etsii nyt haistelemalla omaa lappuaan. Seuraavana projektina on laittaa lappuja vierekkäin ja näistä tulisi löytää se oikea. Treeni kuitenkin aloitetaan tällä oman etsinnällä johon viimeksi jäätiin.

Oikeastihan mulla ei oo hajuakaan miten tää tekniikka toimii, mutta meillä se toimi loistavasti näin ja päästiin tavoitteeseen. Tavoite oli merkata oma lappu muiden joukosta haistelemalla. Voi sitä tunnetta kun koira kävelee muina miehinä väärän lapun ohi, eikä edes ehdota sitä mulle :) Niin hienoa!

 Jatkossa kun D osaa etsiä seinästä sen oikean lapun muiden joukosta, aion laittaa laput kapuloiden päälle ja sitten vain yksinkertaisesti poistaa ne. Katsotaan onnistuuko tämä.


Yellow post-it



maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tokotusta

Perjantaina tokoiltiin jälkeen. Omalla vuorolla tein luoksetulon pysäytyksiä, liikkuroituna kaukot ja noudon. Seuraamista naksuttelin yksikseni ja kyllä, D alkaa jo hiffata hommaa. Pitää kivasti kontaktia, eikä edistä, ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Vielä siinä on tekemistä, mutta hyvällä mallilla ollaan :) Treeneistä jäi jälleen kerran hyvä fiilis. Kunpa tuo pieni karvakasa toimisi yhtä hyvin kokeessa, eikä alottais nyt niitä juoksuja!

Tokassa kuvassa näkyy, että perusasennon paikka vois olla sen 10 cm taaempana, mutta eipä ole, ainakaan vielä, mutta pikku hiljaa. Nopeesti D on kuitenkin hoksannu, että kun palkka tulee takaa niin ei sinne eteen kannata kiirehtiä. Meillä on ehkä paikka Tampereelle 1.5. kokeeseen, jotenkin en usko kuitenkaan että päästään sinne, mutta toivossa on hyvä elää.


 CTiinaKarvonen


CTiinaKarvonen


Hieroja kävi meillä tänään viimesen kerran hetkeen. D oli todella hyvässä kunnossa ja ero oli huima ensimmäiseen kertaan. Oon myös ite huomannu, että selän hinkkaaminen pöytään on jääny pois ja neitokainen venyttelee jo joka suuntaan itsenäisesti. Meillä on kyllä todella hyvä hieroja, joka on saanu ihmeitä aikaan! Seuraava käynti on varmaan sitten kun pidetään treenitaukoa eli ennen talvea, jollei tälle motivaatiolle nyt tapahdu jotain ennen sitä. Voi myös olla että siirtyminen AVO-VOI ei mene ihan kuukaudessa :D

torstai 25. huhtikuuta 2013

Agilityä ja omia kokeita

Eilen tosiaan oli taas viikottaiset agilitytreenit. Treenin jälkeen oli tosi kiva fiilis. D menee keinun jo loistavasti, tosin pysäytin sitä seis käskyllä kontaktille. Ehkä se niinkin alkaa ennakoimaan kontaktin. Voisihan sen kosketusalustan sinne viedä, mutta eilen en ollu ollenkaan sillä tuulella, että jaksaisin viilata. Kesällä voin käydä itekseni kaukalolla tekemässä tekniikkaa vaikka joka päivä.

Rata oli mielenkiintoinen. Muutama kinkkinen kohta, mutta selvittiin niistä tosi hyvin. Pohdin treenin jälkeen jo jopa ensi vuonna kisaamista. Ei me olla ollenkaan niin toivottomia, kun aina välillä kuvittelen. Kepit alkaa olla jo melkein pystyssä, lopusta joudutaan vielä hiukan kallistelemaan, kun D meinaa jättää viimesen välin käymättä. Muutaman kerran se kokeilee, mutta kun hoksaa ettei palkkaa tuu niin alkaa taas tehdä kunnolla.

Meiltä puuttuu siis ainoostaan nyt kepit ja hyvä ohjaaja. Kepit saadaan varmasti kuntoon, mutta sitä hyvää ohjaajaa ei ehkä luoda hetkessä. D tekee jo kivasti. Hakeutuu seuraavalle esteelle, kuuntelee mua ja lukee tosi tarkasti. Meikäläinen kun lakkais hätäilemästä, sais itseluottamusta ja oppis tulkitsemaan ratoja niin loistavaa. Onneks ne ykkösen radat ei oo mitään tähtitiedettä, joten niistä voitais selvitäkkin. Ehkä me vuoden lopussa katsastetaan muutamat möllit ja mietitään sitten niiden jälkeen mikä meidän kisavalmius on. Eilen tuntu hyvältä, se ei tosin kerro mitään ens viikosta.

Toko toimi myös loistavasti kun tein pieniä seuraamispätkiä treenin jälkeen. Tällä hetkellä oon luottavaisin mielin. Tein myös huomion. D pitää ottaa kentän laidalle ennen treeniä, että se ehtii kattomaan kaikki ympärillä olevat asiat ja kyllästymään niihin. Sen jälkeen se tekee hienosti.

Seuralla on kuulemma kaksi omaa tokokoetta tänä vuonna. Aion ehdottomasti ilmota molempiin. Koe omalla kentällä kuulostaa hyvältä, ehkä liiankin. Ei olla koskaan saatu tilaisuutta siihen, mutta nyt ehdottomasti hyödynnetään ne. 

Talkoovelvotteita täyttääkseni ilmottauduin myös kuuluttajaksi agilitykisaan. Pesti ei ollu kelvannu kenellekkään muulle, niin ajattelin napsia sen. Tytöt väitti ettei musta oo ratamestariks :D Tuskin mua kuuluttajakskaan halutaan enää yhden kerran jälkeen...

tiistai 23. huhtikuuta 2013

VOIVOIVOI

Tällä viikolla me alotetaan tunnari! Nyt on oikeesti otettava tehotreeniin voittajan liikkeet, koska avoin alkaa olla niin hyvin hallussa. En halua, että joudutaan tilanteeseen, ettei voida kisata ollenkaan. Se on niin hauskaa ja jännää. 


Voittajasta puuttuu siis edelleen:

KAUKOT -seisomista on jo alettu ottaa, mutta kun alkoi tarjoamaan sitä I-M-I-M vaihtoihin jätin sen pois. Vasta kun se avoimen ykkönen on plakkarissa jatketaan tällä. Tekniikkaa voidaan namilla edelleen hioa.
TUNNARI -ei edes alotettu.
RUUTU -on tehty viime kesänä jonkun verran, mutta ei todellakaan sisäistetty.
METALLINOUTO -D menee jo kapulalle, ottaa suuhun ja lähtee tuomaan. Oon palkannu jo tästä suorituksesta, joten en tiedä vaikka se kykenis tuomaan sen jo perille saakka?


Valmiina tai ei tosiaankaan täysin valmiina, mutta ei siis aivan uusia asioita:

HYPPYNOUTO -toimii loistavasti, koska D rakastaa sekä hyppäämistä, että noutoa.
LIIKKEESTÄ ISTUMINEN -hiukan vielä epäröi, mutta kun muutaman toiston saa alle, niin tekee kivasti.
PAIKKAMAKUU -ei ongelmaa.
SEURAAMINEN -hidasta, sivuaskelia ja peruutusta ollaan tehty paljon, ne pitää paljon paremmin D:n mielenkiinnon yllä, kun pelkkä suoraan eteneminen.
LUOKSETULO  -maahan menee hyvin, seisominen tehotreenissä


Mutta hankitaan nyt ensin se AVO1, että päästään edes miettimään sitä voittajaa, mutta nyt on intoa!