lauantai 19. lokakuuta 2013

You can call me BH Detta

Tein extempore lähdön Jämsän BH kokeeseen. Otin sinne yhteyttä usemman viikon ilmoajan jälkeen ja silti sain paikan. Koe oli täynnä, mutta jotenkin onnistuin änkemään meidät sinne. Ihana Anna lähti meidän seuraksi ja henkiseksi tueksi.

Dettaa virittelin tonnikalalla ja kyllä neiti olisi tehnyt melkoisen tokosuorituksen tuossa vireessä, mutta BH-seuruu on tappava. Niin tylsää koiralle ja ohjaajalle. Hihnassa seuraaminen oli järkyttävää, mutta heti kun nopeuden muutokset alkoivat, myös koiran mielenkiinto heräsi. Kiinni seuraaminen ei muutenkaan ole se meidän vahvuus. Sitä ei ole tehty, joten ei koiralta voi vaatiakkaan, sen sujumista. Hihnaa voisi käyttää joskus, edes lenkillä.


Tottis meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Tuomari huomautti käskyn antamisesta. Jätin kuulemma koiran istumaan ilman käskyä, mutta ilmeisesti tuomari ei kuullut, koska eihän D muuten olisi jäänyt paikalleen. Takaisin tulossa varastin. En muistanut että tuomarin lupaa piti odotella :D Hups vain! Luoksetulo oli täydellinen tosin takaa kiertäen. Mitähän vielä? Ohjaajalla on kauniit käskyt ja koira tekee innokkaasti, seuraamisessa haisteli. Teknistä osaamista löytyy.

Paikkamakuu oli vähän kurja, koska ulkona oli -3 astetta ja paksu kerros lunta. Koirille oli aurattu omat alueet, mutta ehkä 4/10 koirista makasi koko ajan. D ei hievahtanutkaan, kyllä tämä on se meidän bravuri <3

Kaupaunkiosuudessa käveltiin huoltoaseman ympäri, jonka aikana vastaan tuli pyörä, koira, lenkkeilijä ja joku kysäisi autosta Alkoa. Helppo homma pienelle BC:lle, jota kiinnosti ainoastaan nainen autossa. Lopuksi koira sidottiin kiinni ja itse kipaistiin piiloon. Tänä aikana ohi käveli koira. Jätin Detan makaamaan, mutta oli noussut istumaan, ilmeisesti märän maan takia. Annettakoon se anteeksi. Joka kerta vaan sitä hämmästyy kuinka etevä tuo pieni koira on.

Ensi keväänä kohti uusia tuulia ja tahkomaan PK-lajeja. Niin hauskaa! :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vinkki!

Bongasin maanantaina Annan koiran päältä kivan heijastintakin ja kappas ne ovat nyt Petenkoiratarvikkeessa -70 %. Näpyttelin samantien ostoskoriin pinkin! Näillä keleillä aina unohtaa sen heijastimen tärkeyden, mutta kappas kyllä se muistuu mieleen kun itse istahtaa rattiin, eikä tunnu näkevän ketään.

Suosittelen siis :) Sadetakki ominaisuudet tässä nyt eivät ole huipussaan (masun alunen), mutta näkyvyys kyllä.




perjantai 11. lokakuuta 2013

Kun lähdetään nollasta

Tiedättekö, musta tuntuu että olisin äsken keksiny vähintäänkin polkupyörän. Pähkäilin eilisen seuraamisvideon myötä Heidin kera tätä hommaa. Ensinnäkin mun asento on täysin väärä, laittamalla hartiat taakse saatan siirtää myös koiran sinne. No, mutta enpäs lähtenytkään kokeilemaan tätä vaan alotin koko homman täysin alusta.

1. Opetin koiran koskemaan nenällä mun reiteen liimattuun ilmastointiteippiin.

2. Tän jälkeen otin koiran perusasentoon ja edelleenkin naksuttelin teippiin koskemisesta.

3. Siirsin teippiä lähemmäs etureittä ja naksuttelin poskella koskemisesta, koska nose-touch on aika mahdoton tässä asennossa.

4. Otin askeleen eteen ja edelleen koira tarjoaa poskikosketusta.

5. Liitin toimintoon sanan "liki".

6. Olen voittaja ja koirani maailman älykkäin!

Tän treenin aikana koira hoksas sen, että naksutan poskikosketuksesta ja siirsi paikan 20 senttiä taaemmas. Hommahan ei suinkaan ollu tässä, vaan nyt pitää pitää tästä kiinni, eikä palkata koskaan enää vanhoista jutuista. Yhdellä askeleella, kohti parempaa seuraamista. Kuvaan tänne kuukauden päästä uuden videon. Katsotaan missä sillon mennään, toivottavasti taaempana. Niin ja hei, perusasento siirtyi tämän myötä myös automaattisesti taaemmas. Muistinko kertoa, että mulla on maailman älykkäin koira <3

torstai 10. lokakuuta 2013

Torstai 10.10.

Käytiin aamulla (Hennan aamu, mun päivä) koirien kanssa hallilla. Tehtiin alkuun Detan kanssa muutama toisto niitä keppejä ja A:ta. Jostain syystä A on ollu koiralle aina tosi helppo ja kontaktin tarjoaminen tulee luonnostaan. Näin se sujui tälläkin kertaa. Tavoitteena oli tehdä kunnon tokotreeni, mutta hömpöteltiin nyt vähän ensin.

Aloitettiin seuraamisella. Voi vitsit, kyllä se koira tekee hienosti, mutta allekirjoittanut on opettanut homman päin peetä. Paikka on väärä, se pysyy koko ajan, mutta 10-15 senttiä liian edessä. Palkka taakse on vähän auttanut ja siirtänyt koiran sen 5 cm aiempaa taaemmas. Varsinaisesti Dettahan ei edes edistä, se vaan on opetettu liian eteen. Niin ja tuo kontakti. Pitää kyllä ihan ok, mutta onhan sitä vaikea katsoa silmiin jos kroppa on tuolla paikalla.

Seuraamisessa ollaan edistytty huimasti! Tavoitteena oli saada siitä iloista ja energistä, kivaa puuhaa. Sitä se nyt on. Sain aikaiseksi myös videon josta näkee missä mennään. Nyt vaan paljon olkkaritreeniä ja joku kikkakolmonen tohon paikkaan.





Seuraavana projektina nouto tai noudot. Rohkeesti kaivoin metallin esiin ja kolme noutoa sen kanssa. Kalisee vähän tuodessa, mutta loistokoira toi sen kyseenalaistamatta. Kapulan kanssa ollaan alettu vahvistamaan pitämistä. Koira kyllä pitää, mutta saattaa irroittaa kun näkee, että liikutan kättä kohti. Kapulasta ei siis irroteta ennen lupaa ja palkka tulee vasta kun se on luovutettu. Dettahan on siitä hankala, että mun koskeminen kapulaan paineistaa sen ihan maanrakoon. Sen kanssa on joutunu keksimään vaikka mitä vippaskonsteja tähän luovutukseen. Pitotreenit vie homman siihen, ettei koira nouda enää ollenkaan (ai miten niin ohjaajapehmeä?). Tätä on nyt työstetty niin, että seuruutan kapula suussa ja teen muita juttuja, mutta sen kapulan on koko ajan otteessa, muuten ei heru palkkaa. Tähän asti tuottanut ihan hyvää tulosta :)


Agilityt tältä viikolta

Aion tänään tehdä postauksen päivän treeneistä, mutta mennään nyt kuitenkin aikajärjestyksessä. Maanantaina aloitettiin agilityllä hyppytekniikan merkeissä. Jos ja kun Detasta on tulossa maxi, meidän on pakko panostamaan tähän osa-alueeseen. Onneksi sain oman ryhmäni vetäjältä vinkin tästä maanantain omatoimisesta ryhmästä, jossa tokokaveri Anna vähän niin kuin vetää treenejä. Treenattiin siis osaavassa seurassa.

Detalla ei ole mikään poikkeuksellisen huono tekniikka, ei pudottele rimoja tai muuta, mutta tosiaan tuo koiran koko ja rimojen korkeus tulevat varmasti kisoissa ongelmaksi. Tehtiin ensi kasvavaa sarjaa, jossa D ei oikein malttanut keskittyä. Viimeinen toisto oli ihan kelpo. Toisella kierroksella perussarja muurilla, jonka etäisyyttä kasvatettiin. Tässä koira joutui siis arvioimaan etäisyyttä. Pieni D teki kelpo suoritukset. Näitä pitäisi kyllä tehdä vähintään sen kerran viikossa.

Mietin, että kuinka väsyny koira mahtaa olla, kun tuo rakas toinen puolisko meni ennen treeniä juoksulenkille ja otti Detan mukaan. 40 min lenkin jälkeen jaksoi kuitenkin vielä hyvin.

Eilen oltiin tekemässä tälle viikolle toiset agilityt, tällä kertaa ryhmätreenien muodossa. Avainsana oli keppikulmat. Meidän osalta treeni ei sujunu kovinkaan ruususesti, koska kulmat oli ihan liian vaikeita Detalle. Etenkin 15-16 ei ottanut onnistuakseen. Este ei ollu kuvan osoittamassa paikassa vaan samassa linjassa 2 kanssa (A poistettu). Homma meni vähän turhaksi hinkkaamiseksi ja molemmille jäi paska fiilis. Tänään käytiin vielä paikkailemassa ja tehtiin muutamat helpot onnistuneet kepit. Vaikeutin muutaman kerran kulmaa, eikä koiralla ollu mitään ongelmia. Radalla ei vaan vielä kykene.


 Tällä viikolla on kyllä tullut todettua, että koira tekee aina kaikkensa oli tilanne mikä hyvänsä. On se vaan täydellinen ystävä <3


lauantai 5. lokakuuta 2013

Tunnistusnouto

Heippa jälleen, kyllä on postaustahti hyvä, vaikka itse sanonkin. Tunnarin kanssa on taas otettu askel eteen päin. Suurin syy siihen on se, että sitä on tehty. Allekirjoittanut on ollut laiska sen kanssa. Post It laput jätin tässä treenissä pois, tosi palautan ne vielä ensi kerralla kahteen ensimmäiseen toistoon. D siis tunnisti seinältä jo oman lappunsa ja merkkasi sen pitämällä nenää sen päällä. Epäröintiä ei ollut enää ollenkaan joten uskalsin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Lykkäsin lapun oikeaan kapulaan ja kasan laputtomia kapuloita noin puolen metrin päähän. Koira haisteli kaikki mutta merkkasi kapulan varmasti. Seuraavalla toistolla leikkasin lapun niin pieneksi ettei koira nähnyt ja jälleen varmaa toimintaa. Tämän jälkeen siirsin puolet kasasta kapulan toiselle puolelle, eikä tässäkään ongelmia.

Tässä välissä tein muutaman toiston, jossa koira tarttuu merkkaamaansa kapulaan ja tuo sen minulle. Sitten vain kokeilemaan, eli laitoin 3 kapulaa tasaisin välein, joista yksi oli se oikea (ilman lappua, vain hajustettuna). Haistelu ja pieni epäröinti tuomisen suhteen, mutta suuhun otti heti oikean. Taputin reittä ja koira toi kapulan sivulle!! Seuraavalla toistolla toi näistä kolmesta oikean jo varmasti. Voi vitsit että taas sai kokea sitä ylpeyttä.

Tässäkään opetuksessa mulla ei ollut minkäänlaista apua. Tein vain oman fiiliksen ja uskon mukaan. Yritin ajatella, että miten koiralle olisi kaikki mahdollisimman selkeää, hyvin näytti onnistuvan. Seuraavalla kerralla palaan taas askeleen taakse ja teen muutaman helpon toiston lapun kanssa, jonka jälkeen jatketaan varmistelua. Vitsit miten hienoa, meillä on tunnari näin hyvällä mallilla. Eiköhän me se kuitenkin vielä jossain vaiheessa hajoteta :D

Hei ja täytyy vielä suositella tätä lapputekniikka! Meillä ainakin tuolle noutohullulle koiralle toimi paremmin kuin hyvin. Tietää nyt heti, että ensin haistellaan ja sitten vasta tuodaan. Oikeinhan en varmasti tätäkään tekniikkaa tehnyt, mutta ainakin se tuotti tulosta.

Niitä onnistumisia

Tänään ja eilen on ollut kyllä hyvä fiilis treenien suhteen. D osasi eilen tehdä oikeaoppisen ruudun näyttämättä noin 10 metrin matkalta. Käytin siis ensin kosketusalustaa, josta siirryttiin näyttämiseen ja nyt sekin alkaa ilmeisesti olla turha. Näitä tunteita voi vähän verrata siihen kun lapsi lähtee kävelemään tai oppii uusia asioita. Molemmista on niin äärettömän ylpeä.

Eilen ohjelmassa oli myös liikkeestä istuminen, luoksetulon seisostoppi voittajan oikealle paikalle ja paikkaistuminen. Liikkeestä istuminen alkaa varmistua ja tarjoaa jo sitä :) Muutaman kerran sekoittelin muihin käskyihin ja kuuntelee kyllä hyvin. Varmahan istuminen ei vielä ole, mutta väitän että 70 % toistoista menee oikein, niinä 30 % jää seisomaan.

Stopit oli tänään omaan silmään kivoja. Maahanmenon kanssa hakataan päätä seinään, menee kyllä mutta valuu. Niihin hain nyt hitaalla vauhdilla peruuttaen pelkkää nopeutta. Tästä jatketaan sitten seuraavissa treeneissä. Istumisen otin tällä kertaa varmasti. Aiemminhan istuminen oli kunnossa, mutta kappas vain pieni koirani keksi, ettei se ole oikea asento ja alkoi noin 20 sekuntin jälkeen valua maahan. Sielllä sitten tyytyväisenä kökötti kun palasin piilosta, eikä edes ollut sen näköinen, että tietää tehneensä väärin, ei siis tiennyt. Nyt jäin näkyville ja palkkasin noin 20-30 s välein. Muutama muu istuttaja köhi omille koirilleen huomautukseksi, joka vaikeutti Detan olemista. Yhden kerran ehti valahtaa mutta pääsin palauttamaan. Turhaan ehdittiin tätä liikettä juhlimaan, siinä on tosiaan vielä hommaa, onneksi ei startata EVL:ssä vielä aikoihin. Istumisessa meillä on kyse vireestä, korkeassa vireessä koira pysyy, mutta matalammassa saattaa valahtaa. D pystyy tekemään paikkamakuun missä viretilassa tahansa, joten en usko sen kanssa olevan ongelmaa.

Tiedättekö, nyt miettii itseään 2 vuotta sitten. Silloin tuli räpellettyä, koska en koskaan uskonut meidän pääsevän ylempiin luokkiin. Ajattelin, että TK2 on ihan hyvä suoritus, eikä me kisata koskaan enempää. Nythän se tietenkin harmittaa, koska jos olisin jo aiemmin vaatinut enkä palkannut puolittaisista toistoista, ei tässä oltaisi nyt esim. luoksetulon maahanmenon kanssa. Joutuu tekemään helkkaristi enemmän hommia, että saa kytkettyä omia virheitä, niin turhaa. Kun mulle seuraava koira jonain päivänä tulee, alotan jo EVL mielessä, enkä niin, että mennään koiran kanssa luokka kerrallaan. Toki koiran annetaan kasvaa rauhassa, mutta eihän nyt surkeista suorituksista tarvitse pentuakaan loputtomiin palkata. Nyt nälkä on kasvanut syödessä ja entisen TK2 tilalla on tavoite TVA:sta. Toivottavasti pysytään terveinä ja se on vielä joskus mahdollinen :)



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

23.11.

Ilmosin meidät marraskuun kokeeseen ja vieläpä V*+OI-luokkaan. En ti-+iä oonko tyhmä vai hullu, mutta eihän meillä vielä oo edes kaikki liikkeet kasassa. Optimistina ajattelen, että kyllä me vajaassa parissa kuussa ehditään työstämään ne koekuntoon. Syy siihen miksi halusin just nyt kokeeseen, on se, että koe on meidän omassa hallissa. Koiran on tietenkin aina helpompi työskenellä tutusssa paikassa, joten miksipä jättää tilaisuus käyttämättä.

Missä siis nyt mennään:

1. Paikkamakuu ok

2. Seuraaminen taluttimetta, edistää, mutta muuten tekee kivasti, tässähän on siis meille hommaa melkeinpä ikuisesti.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä, menee kivasti, mutta kaipaa vahvistelua.

4. Luoksetulo, pysähtyy hyvin seisomaan, mutta maahanmeno valuu. On kyllä koko ajan menossa, mutta menee teknisesti vääriin.

5. Ruutu, hyvällä mallilla, mutta vaatii myöskin vahvistelua ja eri paikoissa tekemistä.

6. Hyppynouto ok

7. Metallinouto ok

8. Tunnari, hahah ollaan vielä lapuissa, joten tätä pitäis vaan nyt alkaa tekemään.

9. Kaukot, menee sillä metrin matkalla. Montakohan metriä vielä jäljellä?? öööö 14?

Eniten siis on tekemistä kaukoissa ja tunnarissa. Väitän kuitenkin, että kaukot on hyvällä mallilla, matkaa täytyy vaan alkaa lisäämään hiljalleen, teknisesti tekee kivasti. Projektina on tehdä niitä nyt 5 krt viikossa. Eihän meijän pakko oo siihen kokeeseen mennä, mutta kovasti ollaan menossa.

Käytiin eilen tekemässä ruutua, liikkeestä istumista ja agia. Agissa keskityin keinuun ja keppeihin. Keinulle tultiin kovalla vauhdilla ja silti koira joutui keskittymään tekemiseen. Päästän ennen keinua "shhhh" -äänteen, jotta koira tietää mitä ollaan tekemässä ja hidastaa. Kepit neitokainen suorittaa oikein mallikkaasti. Ruutua tehdessä kävi jopa ensin tekemässä kepit, jonka jälkeen painoi ruuttuun kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :D

Ollaan retkeilty tällä viikolla paljon. Maanantaina oltiin 2 h sienessä ja eilen tunti. Detta nauttii täysillä kun saa juosta, haistella ja touhuta rauhassa, eikä koko ajan täydy edetä. Kyllä syksy on ihana meistä molemmista <3