torstai 19. helmikuuta 2015

Huonoja uutisia

Detta on jo pitkään ollut takapäästä kipeä ja siksi kokonaan treenilomalla. Käytiin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa fysioterapeutilla ja saatiin ohjeeksi käydä varmuuden vuoksi näyttämässä koiraa lääkärillä. Fyssari, joka sattuu myös olemaan treenikaverini suositteli Kallion Juhaa Tampereelta. Varasin siis sinne ajan avoimin mielin. Tiesin kyllä, että koirassa on oltava jotain "vikaa", koska paikat ovat jatkuvasti jumissa.

Ennalta oli tiedossa, että koira aristaa varpaiden niveliä ja on takapäästä todella jumissa, samoin haukkareista ja oikean polven puolelta. Toisin sanoen aika mutkalla mentiin. Eläinlääkäri teki täysin samat jumiarvioinnit kuin fyssari ja päätti kuvata lonka, etutassut, oikean polven ja ristiselän. Lonkat ovat Kennelliiton mukaan priimaa, mutta lievää löysyyttä niissä on. Se tuskin noin kevyellä koiralla tulee näkymään missään, mutta onpahan sekin havainto tehty ja taas opittu uutta. Meikäläiselle kun nuo A/A lonkat olivat täydelliset.

Polvesta tai selästä ei löytynyt mitään, mutta etutassujen nivelet olivat voimakkaasti turvonneet ja rosoiset. Nivelrikkoa siis höystettynä moniniveltulehduksella. Olen aiemmin täällä valitellut hiivasta, mutta lääkäri uskoi sen olevan vain seuraus kipunuolemisesta, koska koiralla ei ole allergioita eikä hiivaa missään muualla. Tämä on siis 4. eläinlääkäri, joka on tekemissä tassujen kanssa. Toki joku näistä kolmesta aiemmasta olisi voinut myös kertoa, että hiiva voi myös olla seuraus eikä syy.

Tällä hetkellä Detan tilanne näyttää siltä, ettei siitä enää harrastuskoiraa tule. Tämän vuoden tavoitteena on päästä lenkkeilemään Fiinin kanssa ja juoksemaan irti pidempiäkin matkoja. Haave on kaukainen. Ensin täytyy saada koira kivuttomaksi ja sitten vielä hoitaa koko kropan jumit kuntoon. Hitaasti mutta varmasti nyt edetään. Verikokeiden tulokset tulevat 1-2 viikon päästä, jonka jälkeen selviää miten jatkossa lääkitään. Kyseessä on joko immuniteetti tai bakteeriperäinen aiheuttaja.

Toki tämä uutinen itkettää, hatuttaa ja harmittaa, mutta asian kanssa on vain nyt elettävä. Samalla sitä miettii, että jos olisi tajunnut kaiken aiemmin rikko ei vielä olisi niin paha. Koira on ollut kipeä ihan liian pitkään. On sellainen paska omistaja -fiilis. Ei se auta kuin yrittää olla onnellinen siitä, että sairaus selvisi ja nyt odotellaan valoisampaa kivutonta tulevaisuutta.