maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tokotusta

Perjantaina tokoiltiin jälkeen. Omalla vuorolla tein luoksetulon pysäytyksiä, liikkuroituna kaukot ja noudon. Seuraamista naksuttelin yksikseni ja kyllä, D alkaa jo hiffata hommaa. Pitää kivasti kontaktia, eikä edistä, ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Vielä siinä on tekemistä, mutta hyvällä mallilla ollaan :) Treeneistä jäi jälleen kerran hyvä fiilis. Kunpa tuo pieni karvakasa toimisi yhtä hyvin kokeessa, eikä alottais nyt niitä juoksuja!

Tokassa kuvassa näkyy, että perusasennon paikka vois olla sen 10 cm taaempana, mutta eipä ole, ainakaan vielä, mutta pikku hiljaa. Nopeesti D on kuitenkin hoksannu, että kun palkka tulee takaa niin ei sinne eteen kannata kiirehtiä. Meillä on ehkä paikka Tampereelle 1.5. kokeeseen, jotenkin en usko kuitenkaan että päästään sinne, mutta toivossa on hyvä elää.


 CTiinaKarvonen


CTiinaKarvonen


Hieroja kävi meillä tänään viimesen kerran hetkeen. D oli todella hyvässä kunnossa ja ero oli huima ensimmäiseen kertaan. Oon myös ite huomannu, että selän hinkkaaminen pöytään on jääny pois ja neitokainen venyttelee jo joka suuntaan itsenäisesti. Meillä on kyllä todella hyvä hieroja, joka on saanu ihmeitä aikaan! Seuraava käynti on varmaan sitten kun pidetään treenitaukoa eli ennen talvea, jollei tälle motivaatiolle nyt tapahdu jotain ennen sitä. Voi myös olla että siirtyminen AVO-VOI ei mene ihan kuukaudessa :D

torstai 25. huhtikuuta 2013

Agilityä ja omia kokeita

Eilen tosiaan oli taas viikottaiset agilitytreenit. Treenin jälkeen oli tosi kiva fiilis. D menee keinun jo loistavasti, tosin pysäytin sitä seis käskyllä kontaktille. Ehkä se niinkin alkaa ennakoimaan kontaktin. Voisihan sen kosketusalustan sinne viedä, mutta eilen en ollu ollenkaan sillä tuulella, että jaksaisin viilata. Kesällä voin käydä itekseni kaukalolla tekemässä tekniikkaa vaikka joka päivä.

Rata oli mielenkiintoinen. Muutama kinkkinen kohta, mutta selvittiin niistä tosi hyvin. Pohdin treenin jälkeen jo jopa ensi vuonna kisaamista. Ei me olla ollenkaan niin toivottomia, kun aina välillä kuvittelen. Kepit alkaa olla jo melkein pystyssä, lopusta joudutaan vielä hiukan kallistelemaan, kun D meinaa jättää viimesen välin käymättä. Muutaman kerran se kokeilee, mutta kun hoksaa ettei palkkaa tuu niin alkaa taas tehdä kunnolla.

Meiltä puuttuu siis ainoostaan nyt kepit ja hyvä ohjaaja. Kepit saadaan varmasti kuntoon, mutta sitä hyvää ohjaajaa ei ehkä luoda hetkessä. D tekee jo kivasti. Hakeutuu seuraavalle esteelle, kuuntelee mua ja lukee tosi tarkasti. Meikäläinen kun lakkais hätäilemästä, sais itseluottamusta ja oppis tulkitsemaan ratoja niin loistavaa. Onneks ne ykkösen radat ei oo mitään tähtitiedettä, joten niistä voitais selvitäkkin. Ehkä me vuoden lopussa katsastetaan muutamat möllit ja mietitään sitten niiden jälkeen mikä meidän kisavalmius on. Eilen tuntu hyvältä, se ei tosin kerro mitään ens viikosta.

Toko toimi myös loistavasti kun tein pieniä seuraamispätkiä treenin jälkeen. Tällä hetkellä oon luottavaisin mielin. Tein myös huomion. D pitää ottaa kentän laidalle ennen treeniä, että se ehtii kattomaan kaikki ympärillä olevat asiat ja kyllästymään niihin. Sen jälkeen se tekee hienosti.

Seuralla on kuulemma kaksi omaa tokokoetta tänä vuonna. Aion ehdottomasti ilmota molempiin. Koe omalla kentällä kuulostaa hyvältä, ehkä liiankin. Ei olla koskaan saatu tilaisuutta siihen, mutta nyt ehdottomasti hyödynnetään ne. 

Talkoovelvotteita täyttääkseni ilmottauduin myös kuuluttajaksi agilitykisaan. Pesti ei ollu kelvannu kenellekkään muulle, niin ajattelin napsia sen. Tytöt väitti ettei musta oo ratamestariks :D Tuskin mua kuuluttajakskaan halutaan enää yhden kerran jälkeen...

tiistai 23. huhtikuuta 2013

VOIVOIVOI

Tällä viikolla me alotetaan tunnari! Nyt on oikeesti otettava tehotreeniin voittajan liikkeet, koska avoin alkaa olla niin hyvin hallussa. En halua, että joudutaan tilanteeseen, ettei voida kisata ollenkaan. Se on niin hauskaa ja jännää. 


Voittajasta puuttuu siis edelleen:

KAUKOT -seisomista on jo alettu ottaa, mutta kun alkoi tarjoamaan sitä I-M-I-M vaihtoihin jätin sen pois. Vasta kun se avoimen ykkönen on plakkarissa jatketaan tällä. Tekniikkaa voidaan namilla edelleen hioa.
TUNNARI -ei edes alotettu.
RUUTU -on tehty viime kesänä jonkun verran, mutta ei todellakaan sisäistetty.
METALLINOUTO -D menee jo kapulalle, ottaa suuhun ja lähtee tuomaan. Oon palkannu jo tästä suorituksesta, joten en tiedä vaikka se kykenis tuomaan sen jo perille saakka?


Valmiina tai ei tosiaankaan täysin valmiina, mutta ei siis aivan uusia asioita:

HYPPYNOUTO -toimii loistavasti, koska D rakastaa sekä hyppäämistä, että noutoa.
LIIKKEESTÄ ISTUMINEN -hiukan vielä epäröi, mutta kun muutaman toiston saa alle, niin tekee kivasti.
PAIKKAMAKUU -ei ongelmaa.
SEURAAMINEN -hidasta, sivuaskelia ja peruutusta ollaan tehty paljon, ne pitää paljon paremmin D:n mielenkiinnon yllä, kun pelkkä suoraan eteneminen.
LUOKSETULO  -maahan menee hyvin, seisominen tehotreenissä


Mutta hankitaan nyt ensin se AVO1, että päästään edes miettimään sitä voittajaa, mutta nyt on intoa!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Upea pieni BC

Nyt on omistaja sekä koira saanut taas kovan innostuksen tokoiluun. Mies ei ehkä ole innostuksesta ihan yhtä innoissaan, koska sehän lisää aina herralle hoitovastuuta. Aloitetaan vaikka perjantain tokoiluista. Kovin kummosesti en voi sanoa niiden menneen, mutta saatiin Annalta loistavia vinkkejä seuraamiseen. Sen ideana oli, että nyt voi todellakin alkaa vaatimaan sitä oikeeta paikkaa ja jatkuvaa kontaktia, kun koira osaa perusteet ja kaavion. Anna ehotti myös, että laittaisin koiran ns. epäonnistumaan. Kun edistäminen alkaa niin hups vain käännynkin ja koira mokaa. Tästä ei tietenkään tule palkkaa ja D joutuu entistä enemmän keskittymään tekemiseen. Tätä aiotaan kokeilla.

Seuraamiseen saatiin jatkoa Riikka Pulliaisen koulutuksessa. Riikka kehui paikkaa ja sanoi, ettei se ole ollenkaan kamalan näköistä, mutta edistämistä täytyy saada pois. D muuten seurasi ihan kivasti koko kaavion. Kontakti on tosi hassu, koska koira kulkee edellä, niin pää joutuu olemaan siten, että koira katsoo taivaaseen. Päänasento muuttui samantien kun paikka siirrettiin 20 cm taaemmas.


CNITA
 
Riikka neuvoi tekemään todella lyhyttä pätkää, etenkin nyt ennen koetta. Ohjeena oli myös, että ohjaan koiran heti pysähtyessä takasin oikealle paikalle kädellä. Muutaman toiston jälkeen D alkoi itse korjaamaan ja siirtämään paikkaa. Tämä ilmeisesti toimii. Myöskin kontakti näytti olevan kiinni paikasta. Katsellaanpas mitä tästä tulee.. Tänään pääsen jo testaamaan uusia oppeja, kun mennään Ninnun kanssa tokoilemaan.

Ensimmäisellä kierroksella tein koulutuksessa niitä iki-ihania luoksetulon stoppeja. Voi voi... Riikan neuvojen mukaan kierrättäminen ei auta. Koira hoksaa sen aivan eri liikkeeksi ja vaikka se siinä pysähtyisi kuin seinään, se ei missään nimessä tarkoita että homma toimisi liikkeenomaisesti. Tästähän myös Heidi mainitsi mulle joskus puhelimsessa. Noh, ei muuta kun koira aina paikalleen istumaan ja stoppi, jos ei pysähdy kunnolla viedään takaisin stoppi paikalle ja voivotellaan. Siitä sitten alkuun ja uudelleen. D kestää hyvin toistoja ja jaksaa tehdä, joten ei ongelmaa. Jos taas ennakoi otetaan läpi. Tämä näytti toimivan. Niin ja hei palkka tuleekin avustajalta eikä meikäläiseltä. Jos taas alkaa ennakoimaan palkkaajaa, niin palkka tuleekin multa.

Saatiin muutama tosi kiva stoppi aikaan ja tämä oikeesti näyttää toimivan. Tarviin vaan aina kaverin tekemään mun kanssa, mutta ainakin tällä viikolla saadaan parit treenit niin ja ens viikolla vielä yhdet alle ennen koetta, jollei D nyt päätä alkaa juoksemaan. Nyt ei tarttis, koska kaikki on menny niin kivasti ja koira toimii kun ihmisen ajatus.

Koulutuksessa tehtiin myös yksi yhteinen kierros, normaali EVL:n paikkaistuminen ja paikkamakuu häirittynä. Paikkamakuu toimi siis niin, että ohjaajat jäivät esille ja Riikka heitteli leluja koirille. Pallot sai kyllä D:n huomion, mutta hienosti pysy maassa, eikä edes aikonu liikkua. Riikka myös meni jokaisen koiran edestä vuorotellen ja heilutti narulelua, ihmettelen ettei koira noussut, mutta joka kerta se vaan jaksaa yllättää <3

Samaan syssyyn kuului myös harjotus, jossa seistiin kaikki ringissä, koirat oli sivulla ja Riikka häiritsi niitä vuorotellen. Käskyihin D reagoi, muttei lässytykseen. Tässä on vielä petraamista. Viimeisellä kierroksella koirat jätettiin istumaan ja käveltiin itse koirien taakse. Jälleen häiriö tuli edestä, oli kyllä hieno huomata kuinka D käänsi pään muhun päin ja selkeesti ajatteli ettei saa reagoida näihin häiriöihin. On se vaan hieno :)

Niin ja siihen paineistumiseen mitä D tekee. Se siis alkaa seuraamaan kaikkea ympärillä tapahtumista ja esittää, että sitä hakataan kotona. Ei uskalla ottaa kontaktia, eikä välttämättä pysty tekemään mitään. Sain siihen ohjeeksi, että siitä ei kannata välittää. Tilanteen voi nollata jollain kivalla liikkeellä, mutta siihen ei koskaan lopeteta treeniä tai palkata. Koiran on vaan opittava pääsemään tästä yli.

Hei ja vielä tähän loppuun, että meillä on nyt takana yksi EVL:n häiriöity makuu ja kaksi istumista, eikä niissä oo mitään ongelmaa. Taitava tyttö <3


CNITA

Kuvat on muuten Inkoosta koulutusviikonlopulta, katsellaan jos saisin joltain ongittua kuvia eiliseltä :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013



ME MENNÄÄN TOKOILEMAAN 7.5. KIVAA!! TAVOITTEENA RENTO FIILIS JA ILOINEN MIELI :) (MUURAME, MAURI PEHKONEN)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kotitottista

Tehtiin äsken 10-15 min pieni treenituokio. Kyllä D on pätevä. Se sai meijät molemmat niin hyvälle mielelle että. Kaukoissa (10 metrin matkalla) neitokainen ei meinannu aluks nousta millään ensimmäisellä käskyllä. Jätin joka kerta palkkaamatta ja kerran kun nousi oli bileet, tän jälkeen nousi jokaisella käskyllä samantien, niin kivaa oli. Palaan siis koiran viereen ja nollaan tilanteen, jollei istumaan nousta heti. Jos näin ei tee, koira oppii, että voi nousta koska huvittaa ja palkka tulee vaikkei ihan ensimmäisellä vielä jaksaisikaan.

Kaukojen lisäksi, seuraamista palkaten taakse. Pidän siis herkun kädessä ja kun naksautan siirrän käden taakse ja D nappaa sen. Miksi oi miksi en oo tehny tätä aiemmin? Nyt edistämistä ei tapahdu ja koira ennakoi takaa tulevan herkun, ei siis vitsi lähteä edes eteen. D ei kiinnitä seuraamisen aikana herkkuun huomiota, vasta naksauksen kuultuaan ja teen aina väliin toistoja myös ilman, ettei opita siihen, että se on aina siellä kädessä, mutta en oo nähny tässä mitään eroa.

Ja arvatkaas mikä alotettiin tänään... paikkaistuminen. Tein 30 sekuntin piiloistumisia, eikä niissä ollu mitään (kyllä me tähän varmaan vielä joskus saadaan ongelma kehitettyä), aivan täydellisiä. D oli suhteellisen korkeella vireellä, eikä varmaan sen takia valunu, mutta veikkaan että jos vire on matalammalla saattaa koira olla lopulta maassa. Let´s see. Aletaan nyt tekemään tätäkin.

Seuraavana projektina on tunnari. Siihen meikäläisellä ei oo motivaation hiventäkään, mutta eihän se auta jos meinaa joskus jonnekkin edetä. 

Ps. mulla ei oo hajuakaan miten lähen sitä toteuttamaan, ei parane kun kysyä joltain viisaamalta.




lauantai 13. huhtikuuta 2013

Osataanko me oikeasti mitään?

Tiiättekö sen hetken kun yksinkertasesti tuntuu siltä, ettei osaa mitään. Eilen treeneissä mut valtas sellanen tunne. Jotenkin ajattelin, että kaikki menee päin peppua ja ollaan kaikessa tosi huonoja. Joskus jopa mietin, että lopetetaan kaikki harrastaminen, kun ei meistä oo siihen. Onneks pääsin tästä masiskohtauksesta suhteellisen nopeesti ja sain uutta intoa treenaamiseen.

Oltiin siis eilen vielä 19.30-21.30 tokoilemassa. Seuraksi saatiin kolme mukavaa ja osaavaa naista. Sain hyviä vinkkejä luoksetulon stoppiin ja nyt ei autakkaan kun alkaa tehokkaasti sitä treenailemaan. Se on ehkä ainut minkä suhteen mulla on todella epävarma olo. Toki läpijuoksustakin saa sen 5 pistettä, mutta mielelläni opettaisin koiralle kunnon stopin, koska ylemmissä luokissa se ei ehkä enää toimi :D Maahan D menee hienosti, mutta seisominen valuu pitkällä matkalla. Lyhyellä homma toimii, mutta pitkä on asia aivan erikseen. Alotin siis tekemään stoppeja kierrättämällä. Kierrätän jotakin (puuta, ohjuria, hyppyä yms.) ja takasin tullessa huudan jossakin vaiheessa seis. Koira pysähtyy hienosti. Pitkällä matkalla pakka leviää, ehkä juuri siksi, ettei olla treenattu tätä suurilla etäisyyksillä. Nyt siis kierrätän kaukana olevaa esinettä, niin että D:llä on takasintulomatkana lähes yhtä pitkä matka kun oikeessa luoksetulossa. Toimi ainakin eilen.

Näitä 3 toistoa, jonka jälkeen kokeiltiin ilman pysäytystä, koira ennakoi ja pysähtyy ilman käskyä. Jeps, Detalla siis yksi stoppi ja 10 läpijuoksua.

Perusasennosta Tiina huomautti meitä, että se on hänen silmäänsä liian edessä. Koskaan tästä ei ole kukaan mitään sanonut, mutta kyllä me se nyt hiotaan kuntoon. Ajattelin tänään sadepäivän kunniaks tehä kivat pienet tottistelut sisällä. Ohjelmassa: seuraamista, perusasento joka on taaempana, liikkeestä istuminen ja kaukot pitkällä matkalla.

Eilen tehtiin vielä loppuun paikkamakuu, ei mitään ongelmaa. Oispa kaikki liikkeet meille yhtä helppoja, mutta kun ei. Ilmoon Detan toukokuun molempiin kokeisiin, kunhan neiti ei vaan päätä juosta silloin. Katsellaan ja kuunnellaan :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kotona ollaan

Nyt on taas saavuttu kotiin tai oikeestaan jo sunnuntaina. Oltiin tosiaan Debsin kanssa Inkoossa leireilemässä. Ohjelmassa oli agia, leikkikoulua, koirien ensiapu ja käyttäytymisluento sekä kivaa yhdessä oloa. Täytyy kyllä sanoa, että oli aivan huippu viikonloppu! D oli tosi hieno ja teki kivasti töitä. Nyt on taas omistajalla roppakaupalla motivaatiota lähteä kisailemaan ja treenata. Ootan myös kesän leiriä innolla :)

Varasin jo paikan 17.5. kokeeseen, mutta mua vähän hirvittää, että D juoksee sillon. Noh, jos näin käy niin ei mahda mitään. 20.4. olis ollu Pieksämäellä koe, mutta en saanu ketään hoitamaan lasta. Näinpä en mene kokeeseen ennen toukokuuta. Ei sillä, että se haittais. Luoksetulon pysäytys (seisten) on edelleen epävarma pitkällä matkalla. Lyhyellä homma toimii aina, mutta pitkällä koira valuu ja valuu. Tää voi johtua siitäkin, että Debs on niin jumissa. Kun vauhti on kova, ei koira yksinkertasesti halua laittaa liinoja kiinni, koska se sattuu. Sen takia me ei olla tehtykkään niitä aikoihin.

Luoksetulo on tosiaan ainoo liike, jonka suhteen oon epävarma. Vähän myös kaukot hirvittää, vaikka ne toimiikin treeneissä kun junan vessa. D saa joskus ihania bortsumaisia paineistumiskohtauksia ja sillon meikälainen saa vaan haaveilla kaukoista. Noh, se on sitä viretilan hallintaa, jonka kanssa pitäis oppia työskentelemään.

Hei ja koska tää postaus on jo nyt sekava, niin ajattelin vielä kertoa että ollaan menossa 21 pv Pulliaisen Riikan koulutukseen. Katsellaan osaako se sanoa mitään tähän meijän vireongelmaan :)









Hiukan oli mutaiset aksat. Lensin naamalleni suoraan kuraan ja kastuin aivan litimäräksi. Vaatteet olikin kurassa loppureissun, mutta ei se menoa haitannu. Kivaa oli, kiitos tytöt <3

torstai 4. huhtikuuta 2013

Pikamoi

Pikainen moi tänne! Ollaan huomenna lähössä Detan kanssa Inkooseen koulutukseen. Luvassa on agia, nenäjuttuja, luentoja ja kivoja kavereita. Järjestäjänä siis Kennelliitto, joka kouluttaa meistä entistä parempia ohjaajia ensi kesän leireille.

Eilen kävi myös hieroja. D on niin esimerkkitapaus, että sitä ois voinu käyttää luennolla (joka on tarkotettu hierojille) mallikoirana. Lihaksisto hyvässä kunnossa, mutta koko ranka aivan tukossa. Hienoa! Oon yrittäny ravilenkittää sitä nyt mahdollisimman paljon. Pistää muuten hyvin meikäläisenkin liikkumaan :D

Niin ja tokokokeita havitellaan, 17.5. on melkeinpä jo varmasti ohjelmassa, mutta katsellaan ja kuunnellaan. 

Lämmintä viikonloppua<3!