keskiviikko 16. joulukuuta 2015

SURU

Kirjoitin tämän postauksen kauan sitten, en vain koskaan saanut julkaistua sitä täällä. Ehkä nyt on oikea hetki, kun haavat ovat hiukan kutistuneet. Vielä ne ammottavat, mutta puhuminen ja muistelu on aavistuksen helpompaa. Tässä on yksi syy miksi en ole palannut tänne. Bannerin kuvaa tekee kipeää katsoa, en voi kuvitellakaan selaavani vanhoja kuvia tai kirjoituksia. Rakastin tuota koiraa vain niin paljon, etteivät sanat riitä kertomaan.

"Nyt tiedän miltä se tuntuu, tiedän miltä tuntuu surra jokaisella solulla, niin, ettet saa henkeä, kun kyyneleet loppuvat jää kipu. Kipu puristaa kaikkea sisällä ja on vaikea hengittää. En tiedä auttaako kirjoittaminen, ennen auttoi. Ennen en kuitenkaan tuntenut näin.

En tiedä mitä sanoisin, miten sen kirjoittaisin. Yritän kuitenkin. Haimme pennun Lapista syksyllä 2010. Ensimmäinen bordercollieni, harrastuskoira ja ystävä jota olin aina halunnut. En kysellyt muulta, selvittänyt terveystuloksia tai nähnyt vanhempia, halusin vain saada pienen mustavalkoisen karvapallon heti. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli typerää. Olisi pitänyt valita vastuuntuntoinen kasvattaja, tietää enemmän, tutustua paremmin. Silti en kadu päiväkään. Lopulta kaikella on tarkoitus, Ilman nuoruuden typeryyttä, en olisi saanut korvaamatonta ystävää.

Pentu kasvoi nopeasti. Opimme päivä päivältä tuntemaan toisemme paremmin. Ymmärsin, että pehmeän pienen koiran takana oli myös paljon muuta. Suhde syveni harrastamisen myötä aivan uudelle tasolle. Tiesin mitä seuraavaksi tapahtuu, miten koira reagoi erilaisiin tilanteisiin ja miltä siitä tuntuu, sanoja ei tarvittu.

Detta kasvoi aikuiseksi. Jos koiraa voi sanoa ihmisen mieleksi, sellainen se oli. En koskaan joutunut miettimään lähteekö se luotani riistan, kissan, koiran tai ihmisen perään, harvoin jouduin edes korottamaan ääntäni. Se luki minua, tiesi ajatukseni ja tapani toimia, niin kuin minä tiesin sen.

Ensimmäinen lääkäri diagnosoi sen haavaksi, haavaksi tassussa, jota vain koira nuoli taukoamatta. Yritin selittää, ettei se ole mahdollista, mutta silti syötin antibiootin. Olin liian nuori ja kokematon kyseinalaistamaan. Seuraavalta lääkäriltä saatiin diagnoosi hiiva ja hiivaahan se olikin. Sellaiseksi se ehti muodostua jatkuvan nuolemisen seurauksena. Oireet lähtivät hetkellisesti pois hoidoilla. Koira nuoli tassuja koko ajan, lopulta hiiva oli ympäri vuoden. Tajusin, ettei lääkkeistä ole enää mitään hyötyä ja fysioterapeutin suosittelemana ajoin lääkäriin Tampereelle. Tähän saakka koiraa oli hoitanut 4 eri lääkäriä, joista jokainen lääkitsi seurausta, mutta kukaan ei selvittänyt syytä. 

Eniten mietteitä herätti kroppa, joka oli jatkuvasti jumissa hieronnasta ja lihashuollosta huolimatta. Sieltä se kuitenkin kuvista löytyi, nivelrikko varpaista. Detta sai diagnoosiksi moniniveltulehduksen, koska reuma-arvot pysyivät edelleen normaalin rajoissa. Lääkäri oli toiveikas ja uskoimme molemmat, että normaalin kotikoiran elämä on edelleen mahdollinen. Uskoin, että kortisoni veisi kivun pois ja veihän se, silloin kun annostus oli 6 kertainen verrattuna siihen mitä tavoiteltiin. Kovasta lääkityksestä seurasi tietenkin sivuoireita. Heti kun annostusta tiputettiin, oireet palasivat. Kipu oli yksinkertaisesti tassuissa niin kova, että koko kroppajumi oli seuraus siitä. Reuma-arvot nousivat uudessa verikokeessa, saimme diagnoosin reuma. Tässä vaiheessa usko alkoi horjua, mutta toivoa ei ollut menetetty.

Kokeilimme vielä toista lääkettä. Se aloitettiin yhdessä kortisonin kanssa. Heti kun kortisoni lopetettiin tassujen järsiminen palasi, se oli hälyttävä merkki kivuista. Melkein vuoden mietin pääni puhki miten tästä selvitään. Seurasin koiran jokaista liikettä ja arvioin millä askeleella kipu on pahin, koska tarvitaan taas lisäksi kipulääkettä. Kannoin sen pahimpina hetkinä pois lumihangesta, jonne se oli itse kävellyt muttei päässyt enää pois, nostin sänkyyn kun jalat eivät jaksaneet hypätä, koitin hieroa takapään jumeja auki, annoin sille tilaa ja rauhaa kun kipuja oli paljon, mutta ei se enää riittänyt. 

Oli liian rankkaa katsoa kun työkoira jäi kotiin, hyytyi lenkeillä ja masentui. Tiesin, että on aika päästää irti. Kaikki voitava oli vain tehty. Kävimme vielä viimeisenä päivänä tekemässä agilityä. Rallattelimme kunnolla ja heitin palloa niin pitkälle kun jaksoin. Sitä meidän olisi kuulunut tehdä kivuttomasti ja täysillä vielä ainakin 7 vuotta. Elämä osaa joskus olla epäreilua.

En tiedä mitä vielä sanoisin. En osaa vielä olla kiitollinen ja kiittää yhteisistä vuosista. En halua ymmärtää, etten saa koiraa enää takaisin. Detta oli koira joka eli minulle jokaisella solullaan. Kun siirryin kipeänä sängystä sohvalle, se seurasi perässä. Aamulla ei halunnut lähteä miehen kanssa ulos, koska minä nukuin vielä. Se rakasti ehdoitta, eikä ollut perhekoira, se oli minun koirani."

Nyt kuukausien jälkeen pystyn sanomaan kiitos. Kiitos, että opetit minulle paljon. Olisin toivonut vielä enemmän yhteisiä vuosia. Olisit ansainnut ne. Me olisimme ansainneet.
















maanantai 27. heinäkuuta 2015

ALO1 JA PIIRINMESTARUUS JOUKKUEHOPEAA

Kisattiin tosiaan Fiinin kanssa eilen ensimmäistä kertaa alokasluokassa. Sää ei todellakaan ollut kuin morsian. Vettä tuli kaatamalla koko päivä. Lähes aamusta iltaan, näin myös meidän suoritusvuorolla. Aamulla ensimmäiset ajatukset oli tietenkin, ettei tämä voi ollaa totta. Me jotka ei koskaan treenata sateella, eikä Fiini mielellään edes ulkoile silloin, jouduttaisiin kisaamaan märällä kentällä.

Eniten tietenkin jännitti paikkamakuu. Aloittelevista koirista kun ei koskaan tiedä. Luoksepäästävyys, se meidän murheenkryyni meni ihan mukavasti. Koira kyllä nousi, muttei sentään hypännyt syliin pussaamaan, vaan rauhallisesti kieppui ja meni kiehnäämään jalkoihin. Ei siis olla treenattu tätä kun muutaman kerran, koska en jotenkin jaksanut panostaa siihen. Uusilla säännöillä olisi kuitenkin ollut ns. vapaa luoksepäästävyys, jossa ei tarvitse könöttää perusasennossa. Niin se paikkamakuu! Meidän ryhmästä nousi yksi, eikä sekään häirinnyt muita koiria, joten siihen meidän makuu ei kaatunut huonosta numerosta huolimatta. Ensin jouduin antamaan kaksi käskyä märkään maahan ja F oli koko 2 min todella levoton. Heilutteli korvia säännöllisesti, ilmeisesti sinne satoi oikein kunnolla vettä :D Koiraa inhotti ja ällötti koko tilanne. Kahdella käskyllä vielä ylös märästä maasta.

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 7

Sitten niihin yksilöliikkeisiin. Seuraamisissa oltiin ihan ulalla. Harmittaa, koska mun silmään Fiinillä on tosi kiva seuraaminen, vaikkakin pudottaa kontaktin käännöksissä. Toki tässä varmasti osansa sateella, joka tietenkin tässä tapauksessa menee suoraan silmiin ja korviin. 

Seuraaminen hihnassa 7

Seuraaminen vapaana 7

Liikkeestä maahanmeno meni ihan kivasti. Olin kyllä ihan varma, ettei koira mene, vaikka normaalisti meidän ehdottomasti vahvin liike. Se märkä maa, on niin kurja :D! Sain nostettua seuraamisten jälkeen Fiinin vireen niin ylös, että varmaan tippui vahingossa käskyllä alas. Jätti kyllä aluksi kyynerät ilmaan ja teki lopun hitaasti.

Liikkeestä maahanmeno 8

Luoksetulossa tuli kovalla vauhdilla ja törmäsi kun ilmassa yritti käänttää perusasentoon. Jatkossa koira opetetaan tulemaan kiertäen. Turha menettää pisteitä näin helpossa liikkeessa.

Luosketulo 8

Liikkeestä seisominen oli kuulemma todella hyvä ja napakka. Ennakoi kuitenkin perusasennon.

Liikkeestä seisominen 9

Hyppy 10

Kokonaisvaikutus 8

Pisteet 161, ALO1


Aluksi olin tästä vähän harmissani, koska meillä oli alla tosi hyviä kokeenomaisia ja salaa odotin enemmän. Lopulta tajusin kuitenkin, että kun lisätään koiran ikään sää ja meikäläisen jännitys, koe meni meiltä hyvin. Fiini teki hienosti töitä, eikä lopahtanut missään vaiheessa. Kokeenomaiseen työskentelyyn ja vireeseen voi olla todella tyytyväinen. Liikkeiden välit meni hallitusti ja aloitukset kivasti. Intoa riitti, mutta homma pysyi samalla myös paketissa. Kuvittelin 4 kk sitten, ettei kisata ennen kolmea vuotta, koska tuota energiaa ja härväämistä tuntuu riittävän koko kylälle. Hiljalleen se yhteistyö alkaa näyttää paremmalta ja luen tuota koiraa päivä päivältä paremmin. Me taisteltiin ykkönen pienen pupujussin kanssa <3 Nyt nokka kohti avointa!

Kyseessä oli siis piirinmestaruuskoe ja yllettiin hopealle joukkueena. Mukana oli myös Riikka ja Rieha-mamma, jotka muuten samalla veivät yksilöpronssia, Onnea ihanat <3 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

TILANNEKATSAUS

Pitkästä aikaa taas täällä. Lupaan etten seuraavassa postauksessa kirjoita "pitkästä aikaa", vaikka aika arvatenkin on pitkä. Ollaan tehty Fiinin kanssa tehokkaasti esineitä, jälkeä, agilityä, lenkkejä ja tokoa. Ilmoittauduin hetken mielijohteesta piirinmestaruuksiin viikon päähän. Liikkeet on meillä kivassa mallissa ja kokeenomaisia on alla, mutta ainahan se jännittää. Jännittää myös päättääkö neiti aloittaa juoksut ensi viikon aikana. Sormet ristiin, että päästään kisaamaan.

Hei ja käytiin me näyttelyissäkin viime viikonloppuna. Eniten pohdin esiintymistä. Jaksaako kelpielapsi ravata nätisti ja seistä paikallaan. Onneksi rakas mieheni heitti molempina päivinä 2 h pitkän lenkin ennen kehää, joten fiilis oli aika hyvä. Tiesin ettei minusta maailman kaunein koira ole tuomarista sitä, ei lähellekään, joten ei me nyt rehellisesti lähdetty mitään sertejä hakemaan, etenkään erkkarista. Erkkarista saatiin arvosteluksi H, mutta tuomari muisti erikseen mainita hienon esittämisen. Kaunis rakenne kuitenkin, mutta kehittymätön ja kevyt.

Uhosin että seuraavana päivänä otetaan EH ja se me myös tehtiin. Tosin Fiini ei esiintynyt niin hienosti kuin edellisellä kerralla. Tämänkin tuomarin mielestä kevyt. Hiukan järkytyin näyttelykelpien koosta, kun oma silmä on tottunut näihin enemmän työlinjaisiin koiriin. Lihasta meiltä toki vielä puuttuu. 



Detan kanssa ollaan hiljalleen palattu tokon maailmaan. Kortisoni on tepsinyt hyvin kipuihin, vaikka se näyttääkin tuovan kurjia sivuvaikutuksia. Treenien jälkeen koira on kuitenkin niin monta päivää kivalla fiiliksellä, etten yksinkertaisesti voi jättää sitä enää kotiin. Tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu, mutta koiraa on huomattavasti kivempi katsoa kun se on iloisella mielellä eikä masentuneena kotona.

Sivuvaikutuksena on tullut tärinä ja herkkyys. Koira on jotenkin ahdistunut. Seuraa minua kaikkialle ja ottaa ihan eri tavalla painetta mm. Minean itkemisestä, johon ei tosiaan ennen ole reagoinut ollenkaan. Mieheltä koira myös karkasi lenkiltä, koska hän puhui turhan kiivaasti puhelimeen. Tiesin heti kun sain hätääntyneen puhelun karanneesta koirasta, että kotiin se on tullut ja siellähän tuo nökötti oven takana. 

Ensi viikolla nähdään vielä videoita meidän tokoilusta ja pyrin postailemaankin pariin kertaan.


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

TOKOA, JÄLKEÄ JA ESINEITÄ

Pitkästä aikaa taas tämän blogin puolella. Pitäisi muuten lakata joka kerta sanomasta pitkästä aikaa, ainahan siitä on kulunut tovi jos toinenkin, kun tänne pääsen. Aloitetaan vaikkapa tokosta. Edellinen otsikko "melkein masennus" on saatu kumottua. Ollaan ahkerasti käyty Riikan ja muiden tyttöjen kanssa tokoilemassa ja jälleen alkaa meno näyttää siltä miltä kuuluukin. Oma asenne on myös tuon Riehakkaan kelpien kanssa muuttunut roimasti. Ennen annoin siimaa ja suoraan sanottuna perseillä. Nyt kerron jo autossa istuvalle koiralle, että mennään hommiin ja kontakti sekä perusasento vaaditaan heti kun Fiini on loikannut kontista. Tästä siirrytään tähän käskyllä kentälle. Tähän käskyn aikana saa katsoa ympärille, mutta sivulla on oltava. Jo kolmessa viikossa ahkera treeni on tuottanut tulosta.

Tänään käytiin tekemässä täysin uudella kentällä tokoa. Hitsit että olin ylpeä. Ei ylimääräistä härväämistä, vaan oikeasti hommia koko ajan. Muistuteltiin jääviä, sivu -sanaa, kontaktia ja seuraamista. Hyvillä mielin ajoin metsään tekemään kaksi nakkijälkeä ja esineitä. Aloiteltiin Raisan kanssa tätä meidän maastouraa, josta innostuttiin molemmat melkoisesti. Fiini on nenäkoira, haistelee todella mielellään ja jäljestäminen tuntuu olevan sille helppoa. Tavoitteena on syksyllä käydä suorittamassa BH. Se tuskin on mikään ongelma, kun saadaan tuo pidempi makuu kuntoon.

Yleisesti treenifiilis on loistava. Yhteistyö alkaa vihdoin taas löytyä ja Fiinin kanssa on kiva puuhastella. Ei tarvitse ollenkaan miettiä jaksaako se agilityä ja tokoa samana päivänä, se nimittäin jaksaa. Jaksaisi vielä yönkin. Agilitystä sen verran, että siihenkin saatiin iso boosti kun päästiin vaihtamaan Elina Kaleniuksen nuorten koirien ryhmään.

Nyt vain nautitaan keväästä ja tehdään hommia iloisella mielellä :)

Ja onnea vielä Rieha-mammalle ja Riikalle. Tänään taas uusi titteli, nimittäin KVA ja kelpien rotumestaruus viestiltä. On ne päteviä <3

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Melkein masennus

Käytiin viime viikolla ekaa kertaa pariin viikkoon tokoilemassa. Oltiin oikeasti kaksi viikkoa tekemättä mitään, missä täytyy ajatella. Tämän kyllä huomasi. Olin jo tarkkaan miettinyt mitä haluaisin Fiinin kanssa tehdä, mutta ensimmäiset ulkotreenit ja virtaa täynnä oleva kelpie, ei ole hyvä yhdistelmä. Ensimmäistä kertaa tuntui myös, että oma kärsivällisyys pettää. Väittäisin kuitenkin, että omaan melkoisen hyvät hermot.

Fiinin mielestä oli 100 kertaa kivempaa sinkoilla ja haistella, eikä meidän vahvuus liikkeestä maahan onnistunut millään. Hienosti pysähtyi ja laittoi etupään maahan, mutta pylly pystyssä odotteli tulevia ohjeita. Nyt jo vähän naurattaa :D Rehellisesti, olisin heittänyt hanskat tiskiin, mutta Riikka jaksoi tsempata ja hokea, että nyt siltä koiralta vaaditaan. Niin me vaadittiin. Ei tuosta hullua huskaammaksi tullut, mutta ehkä ennen kaikkea tämä herätteli meikäläistä. Fiinille pitäisi olla entistäkin mustavalkoisempi ja kehua tosi rauhoittavasti. Pienikin innostuminen saa koiran ilohepuleihin. Nyt myös niitä herkkuja selkeästi vähemmälle ja vaatimustaso potenssiin 10, se kun ei ole pentu enää. 

Kotona ollaan tehty nyt 2 treenit tuon perjantain jälkeen. Niistä on tullut kiva mieli ja jaksaa taas innolla painella perjantaina treeneihin. Hienosti erottelee jäävät ja tekee kivalla ilmeellä.

Sisätreenit hallissa meni niin kivasti, että optimistina ajattelin meidän kisaavan toukokuun lopussa. Pari viikkoa tässä on vielä ilmoon, joten siihen saakka painetaan 100 lasissa hommia ja mietitään miten tehdään. Mikään kiirehän tässä valmiissa maailmassa ei ole, eikä me sinne keskeneräisellä pakalla lähdetä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Oili Huotarin koulutus

Ja jälleen on saatu oppia ja etenkin uutta motivaatiota tulevaan. Eilen siis vietettiin koko päivä kuunnellen ja treenaten Oili Huotarin kanssa. Käytiin Fiinin kanssa jokunen kuukausi aiemminkin Oilin koulutuksessa ja olin niin tyytyväinen, että oli pakko mennä uudestaan.

Meidän suoritusvuoro alkoi ryhmätreeneillä, koska yksilöaika oli vasta 16.30. Ryhmätreenissä tehtiin paikkamakuuta rivissä yksitellen käskyttäen, istuminen, luoksetulo rivistä yksitellen, seuraamista rivissä, jääviä rivissä ja muita kovia häiriöitä. Kaikkeen muuhun F kykeni hyvin, mutta paikkamakuu jossa ihmiset liikkuivat siellä täällä oli haastava. Kaikkia olisi vaan ollut niin älyttömän kiva moikata. Koirista ei ole häiriöksi. Meillä on onni treenata viikoittain porukassa, jossa kaikki kykenevät tekemään treeniä yhtäaikaa. Luoksetulo rivistä yksitelleen meni yllättävän hyvin, samoin jäävät. Koira kuunteli vain minua ja teki istumisen ja makuun hyvin. Seisominen on vielä niin vaiheessa, ettei sitä voinut odottaakaan, etenkään tuollaisessa häiriössä. Ryhmätreenin jälkeen oli jo onnistunut fiilis.

Yksilöissä otin ensimmäiseksi liikkeeksi luoksarin stopit, joita ei oltu vielä aloitettu. Alettiin työstämään niitä leikin varjolla, jossa koiralle vaan nakellaan nameja vuorotellen eri suuntiin. Yllätykseksi heitetäänkin nami käskysanan kanssa vastaan, jolloin koira automaattisesti pysähtyy. Makuussa taas palkataan suoraan jalkojen juureen, niin että koira syöksyy kovasta vauhdista maahan. Tämä sopi kyllä meille kuin nenä päähän. Fiini hoksasi heti mistä on kyse ja teki tosi hienoja stoppeja. Näitä ei olin mukaan tästä tarvitse edes viedä eteen päin vaan ne lykätään monien monien toistojen jälkeen suoraan liikkeeseen.

Toisena liikkeenä seuraaminen. Tätä tehtiin noin 6 kk Korrin Pekan ohjeiden mukaan kolmella eri tavalla. Lelu kainalossa, imuttaen ja puolipassiivisella kädellä. Itsellä ongelmana on se, etten uskalla viedä liikettä eteen päin, max 6 askelta ja palkka. Allekirjoittanu on jo yhdelle koiralle rakentanut huonon seuraamisen, eikä aio tehdä toiste samaa.

Saatiin Oililta tosi paljon kehuja kauniista seuraamisesta ja ohjeeksi pidentää pätkiä nyt kunnolla. Ensin imutuskierros, jonka jälkeen herkku pois kädestä ja palkkasanalla palkkaaminen. F vastasi näihin tosi hyvin ja teki jo pitkiä pätkiä loistavasti. Tuntui niin hyvältä saada positiivista palautetta paikasta, asenteesta ja siitä, että työ on oikeasti kannattanut. Seuraaminen on oikeasti aika kivaa, kun tekee pohjat kunnolla. Niin ja ollaan kuulemma valmiita alokasluokkaan.

Havaintona tuosta koirasta on ehdottomasti se, ettei sitä voi viedä kokeeseen suoraan autosta. Se täytyy lämmitellä kunnolla ja tehdä koe pari kertaa läpi, ennen kuin sen saa keskittymään 100 %. toukokuun 31. pv korkataan alokasluokka, joten vielä ehtii hinkata kokeenomaisia, vahvistaa seisomisen ja pidentää seuraamisen. Niin jännää, mutta on tuo koira vaan <33

torstai 19. maaliskuuta 2015

PÄÄTÖKSIÄ LAJIEN SUHTEEN

Olin aikoja sitten päättänyt ettei Fiinin kanssa tulla mahdollisesti koskaan tekemään agilityä. Jossain vaiheessa pyörsin hetkeksi päätöksen. Hairahdusta kesti parit treenit kunnes palasin taas vanhaan "suunnitelmaan". No, nyt kun Detta jäi pois jouduin punnitsemaan, lopetanko lajin kokonaan vai jatkanko pienen kelpien kanssa. Niin siinä sitten kävi, että meillä on nyt ryhmäpaikka ja ollaan käyty sen lisäksi kerran viikossa hallilla ihan vain aksaamassa.

No agility tulee siis olemaan tämän kevään ja kesän suunnitelmissa vahvasti mukana. Keväällä aiotaan myös tutustua PK-puolelle viestin ja tottiksen merkeissä. Eniten panostetaan kuitenkin nyt tokoon. Toukokuun lopussa seuralla on omat kisat, jotka ovat samalla kelpien ja bortsujen rotumestikset, joihin aion ilmoittaa pikku F:n. Kisavalmis se ei vielä ole. Seuraamiseen on saatava roimasti lisää pituutta, mutta silloin kun seurataan, seurataan todella hyvin. Kuvitellin, että meidän suurin ongelma on paikkamakuu, näin ei kuitenkaan ole. Fiini on tehnyt jo 3 täydellistä alokasluokan paikkamakuuta. Alan hiljalleen luottaa siihen, että kyllä se siellä pysyy. Nyt vain häiriöt kattoon senkin liikkeen osalta.

Ai niin ja käytiin muutama viikko sitten oman kennelpiirin nuorten koirien tokoringin pääsykokeessa. Saatiin paikka osaavaan porukkaan, jonka myötä on tiedossa koulutuksia ja hyviä treenejä. Tosi kiva juttu :) Kokeen seuraaminen ei jättänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta muuten meni oikein mainiosti. Luoksetulo loistava vähän vinoa perusasentoa lukuunottamatta, nouto hyvä, kapulan sylkemistä lukuunottamatta ja liikkeestä maahanmeno sekä paikkis lähes täydellisiä. Kehään menoista ja liikkeiden väleistä ei vielä kannata puhua mitään.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ollaan tosi hyvällä alulla. Ikää mittarissa on vasta vuosi ja toivottavasti ainakin 10 aktiivivuotta edessä. Huomenna koittaa totuuden hetki, kun otetaan viralliset luustokuvat ja katsotaan mitä sieltä löytyy (toivottavasti ei mitään mullistavaa).

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Yhteinen sävel

Viime aikoina täällä on menty melko synkissä merkeissä. Detan terveydellinen tila ei nimittäin ole kehuttava. Kolmessa tassussa on nivelrikko ja koira on todella kipeä. Nyt jatketaan asioiden selvittämistä ja koitetaan löytyy sopiva lääkitys. Ainakin toistaiseksi meidän yhteinen harrastaminen on katkolla. Odoetaan ihmettä ja terveempiä päivä, ennen kuin voidaan ajatella tulevaa.

Fiinin kanssa ollaan juostu lenkkejä ja harrastettu ahkerasti keittiötokoa. On me hallilakin käyty paristi viikossa. Liikkeet ja yhteistyö tuntuu menneen harppauksin eteen päin. Alokasluokkaan rakennellaan vielä seuraamiseen pituutta ja liikkeestä seisominen niin homma alkaa olla hyvin paketissa. Liian aikaisin me ei kisaamaan lähdetä. Tänään saatiin jo esimakua nuorten koirien tokoringin pääsykokeessa. Liikkeinä seuraaminen, luoksetulo, nouto ja vapaavalintainen liike. Seuraamisesta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta minkäs teet, kun ei pieni kelpie ole tehnyt vasta kun sitä 5 askelta. Ajoittain todella hienoa. Luoksetulo ok, vähän vino perusasento, noudossa taas tiputti sivulla kapulan. Tämä on taas joku uusi hieno keksintö, mitä ei olekaan ennen tehty :D Liikkeestä maahan oli lähes täydellinen. Seurasi tosi kivasti ja nopea maahan meno. 

Niin ja olihan siellä se paikkamakuu. Ihan normaali alokasluokan 2 min. Fiini selvisi siitä kivasti, ekaa kertaa vähän haisteli mutta tätäkin lähdetään työstämään. Kokonaisuudessa jäi ihan hyvä maku tekemisestä ja saatiinhan me paikka lasten rinkiin. 

Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että koiran kanssa on löytynyt kunnon yhteys. Alussa se on aina niin hakemista ja kaikki on outoa. Vuosihan siihen meni, mutta viimein aletaan olla oikeasti koirakko. Tunnen Fiin jo nin paljon paremmin, Tiedän vähän mitä sen päässä liikkuu ja miten homma toimii. Rakkaus tuota koiraa kohtaan syvenee jatkuvasti. Vielä kun saisi tuon vanhemman rakkauden kohteen kuntoon, olisin enemmän kuin onnellinen.

Jatkossa tännekin vähän useammin postauksia :)

torstai 19. helmikuuta 2015

Huonoja uutisia

Detta on jo pitkään ollut takapäästä kipeä ja siksi kokonaan treenilomalla. Käytiin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa fysioterapeutilla ja saatiin ohjeeksi käydä varmuuden vuoksi näyttämässä koiraa lääkärillä. Fyssari, joka sattuu myös olemaan treenikaverini suositteli Kallion Juhaa Tampereelta. Varasin siis sinne ajan avoimin mielin. Tiesin kyllä, että koirassa on oltava jotain "vikaa", koska paikat ovat jatkuvasti jumissa.

Ennalta oli tiedossa, että koira aristaa varpaiden niveliä ja on takapäästä todella jumissa, samoin haukkareista ja oikean polven puolelta. Toisin sanoen aika mutkalla mentiin. Eläinlääkäri teki täysin samat jumiarvioinnit kuin fyssari ja päätti kuvata lonka, etutassut, oikean polven ja ristiselän. Lonkat ovat Kennelliiton mukaan priimaa, mutta lievää löysyyttä niissä on. Se tuskin noin kevyellä koiralla tulee näkymään missään, mutta onpahan sekin havainto tehty ja taas opittu uutta. Meikäläiselle kun nuo A/A lonkat olivat täydelliset.

Polvesta tai selästä ei löytynyt mitään, mutta etutassujen nivelet olivat voimakkaasti turvonneet ja rosoiset. Nivelrikkoa siis höystettynä moniniveltulehduksella. Olen aiemmin täällä valitellut hiivasta, mutta lääkäri uskoi sen olevan vain seuraus kipunuolemisesta, koska koiralla ei ole allergioita eikä hiivaa missään muualla. Tämä on siis 4. eläinlääkäri, joka on tekemissä tassujen kanssa. Toki joku näistä kolmesta aiemmasta olisi voinut myös kertoa, että hiiva voi myös olla seuraus eikä syy.

Tällä hetkellä Detan tilanne näyttää siltä, ettei siitä enää harrastuskoiraa tule. Tämän vuoden tavoitteena on päästä lenkkeilemään Fiinin kanssa ja juoksemaan irti pidempiäkin matkoja. Haave on kaukainen. Ensin täytyy saada koira kivuttomaksi ja sitten vielä hoitaa koko kropan jumit kuntoon. Hitaasti mutta varmasti nyt edetään. Verikokeiden tulokset tulevat 1-2 viikon päästä, jonka jälkeen selviää miten jatkossa lääkitään. Kyseessä on joko immuniteetti tai bakteeriperäinen aiheuttaja.

Toki tämä uutinen itkettää, hatuttaa ja harmittaa, mutta asian kanssa on vain nyt elettävä. Samalla sitä miettii, että jos olisi tajunnut kaiken aiemmin rikko ei vielä olisi niin paha. Koira on ollut kipeä ihan liian pitkään. On sellainen paska omistaja -fiilis. Ei se auta kuin yrittää olla onnellinen siitä, että sairaus selvisi ja nyt odotellaan valoisampaa kivutonta tulevaisuutta.








keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Huotarin tokokoulutus ja vuoden 2015 kujeet

Kyllä, tämä blogi on jäänyt liian vähälle postaamiselle. Muistan mainita sen joka kerta kun kirjoitan, mutta muutosta tuskin on tulossa ennen syksyä. Tällä hetkellä käytän kaiken vapaa-ajan koirien treenaamiseen ja lifestyleblogin kirjoittamiseen. Mutta nyt lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä viime aikoina on tapahtunut koiramaailmassa.

Fiinin kanssa käytiin Oili Huotarin koulutuksessa hakemassa oppia tulevaan. Aloitettiin tunnarin alkeilla yhtä kapulaa etsien. Ensin kapula piilotettiin ruutunauhan sekaan ja siitä vaikeutettiin viemällä hallin eri paikkoihin. Jälleen kerran sain hämmästyä kuinka nopeasti pieni kelpie hoksaa, mitä siltä odotetaan. Koira haki kapulan ja toi sen minulle, sen kummempia vippaskonsteja tekemättä. Okei ollaan leikitty lelun piilotuksia sekä nakkien etsintää, joten F tietää mitä "etsi" sanalla täytyy tehdä. Tästä lähdetään hiljalleen viemään eteen päin, tuomalla kasa hajuttomia kapuloita matkaan ja siitä sitten portaittain lähemmäs omaa. Mun täytyy muistaa kehua koiraa rauhallisesti ja laskea sen virettä. Tein myös treenin jälkeen päätöksen, että haluan keväällä aloittaa koiran kanssa jäljen. Siitä huomaa kuinka mielellään se haistelee ja käyttää nenää, joten laji on varmasti meille molemmille kiva.






Toisena liikkeenä nouto. Oili mainitsi heti ettei tykkää koiran ilmeestä, jolla se noutaa. Sanotaan vaikka sitä sekopäisen innookkaaksi kelpieilmeeksi. Tähän alettiin heti työstämään muutosta, vain hyvällä perusasennolla ja rauhoittumisella pääsee kapulalle. Ja jottei homma olisi liian helppoa F päätti, ettei enää otakkaan kapulaa samantien suuhun vaan jää hetkeksi seisomaan kapulan taakse ja tuo vasta odottelun jälkeen. Tähän treeninä nopeat nostot. Eli koiran täytyy nostaa kapula saadakseen multa lelun ja vasta kun kapula on nostettu koira palkataan. Kolmantena treeninä vielä luoksetulo niin, että kapula on matkalla ja se täytyy poimia suuhun. Näiden treenien lisäksi aloitettiin heti kotona kapulan pito, joka alkaa 3 treenisession jälkeen sujua oikein mallikkaasti.

Kotona on viikon aikana nyt tokoiltu seisomista liikkeestä, perusasento-maahan-perusasento vaihteluja, katsekontaktia, paikkamakuuta ja muuta pientä mukavaa.

Dettaa kävi maanantaina hoitamassa fysioterapeutti Maarit. Koira aristaa pieniä niveliä, haukkareita ja takaosaa. Saatiin hyvät ohjeet ja venyttelyt tulevaisuuteen, joita onkin jo tehty ahkerasti. Toivotaan, että saadaan koira pian kuntoon. Siitä päästiinkin Detan tavoitteisiin, saada se terveeksi ja jos elämä salliin päästään taas kisailemaan agilityssä.

Fiinin kanssa tavoitteena on korkata kisat tokon osalta. Mitään sen suurempia tulostavoitteita on vaikea asettaa, koska säännöt heittävät syksyllä härän pyllyä, mutta tietenkin niitä ykköstuloksia toivotaan. Syksyllä BH koe ja kesän aikana alkeet jälkeen ja viestiin. Niissä tuskin päästään vielä 2015 vuonna kisakentille, mutta jos ainakin päästäisiin tutustumaan. Hei ja näyttelyyn me mennään hakemaan ainakin se yksi tulos. "Vähän" hoikkeliini tuo on, joten pitää valita sporttimalleja arvostava tuomari.

Hei unohdin kertoa, että allekirjoittanut on nyt virallisesti pätevä liikkuri.






Hyvää vuotta 2015 koiraystävät!